Siirry sisältöön

haukkua

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

haukkua

  1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta haukku

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

haukkumakirje, haukkumanimi, haukkumasana

Verbi

[muokkaa]
haukkua

haukkua (52-A) (taivutus[luo])

  1. pitää koiralle, ketulle tai naalille ominaista katkonaista ääntelyä
    Koira haukkuu lintua.
  2. (arkikieltä) nimitellä loukkaavasti tai halventavasti, ilmaista usein patoutunut tyytymättömyytensä toiseen tai tämän aikaansaannoksiin, purkaa kiukkunsa tai muu kielteinen mieliala jollekin; herjata, sättiä, moittia, parjata
    Hän haukkui minut täydeksi typerykseksi.

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈhɑu̯kːuɑˣ/
  • tavutus: hauk‧ku‧a

Etymologia

[muokkaa]

Johdos koiran haukkumista jäljittelevästä vartalosta. ’Nimittelyn’ merkitys on tullut vertauskuvallisesta käytöstä.[1]

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Synonyymit
[muokkaa]
Vastakohdat
[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]

Idiomit

[muokkaa]
  • haukkua pataluhaksi
    1. soimata tai moittia ankarasti
  • haukkua pystyyn
    1. haukkua pahasti
  • haukkua väärää puuta
    1. erehtyä luulemaan joksikin
    2. syyttää väärää henkilöä tai asiaa

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • haukkua Kielitoimiston sanakirjassa
  • haukkua Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa
  • Artikkelit 363, 1045 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet

[muokkaa]
  1. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana haukkua.