haukkua
Ulkoasu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]haukkua
- (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta haukku
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]haukkumakirje, haukkumanimi, haukkumasana
Verbi
[muokkaa]haukkua (52-A) (taivutus[luo])
- pitää koiralle, ketulle tai naalille ominaista katkonaista ääntelyä
- Koira haukkuu lintua.
- (arkikieltä) nimitellä loukkaavasti tai halventavasti, ilmaista usein patoutunut tyytymättömyytensä toiseen tai tämän aikaansaannoksiin, purkaa kiukkunsa tai muu kielteinen mieliala jollekin; herjata, sättiä, moittia, parjata
- Hän haukkui minut täydeksi typerykseksi.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhɑu̯kːuɑˣ/
- tavutus: hauk‧ku‧a
Etymologia
[muokkaa]Johdos koiran haukkumista jäljittelevästä vartalosta. ’Nimittelyn’ merkitys on tullut vertauskuvallisesta käytöstä.[1]
Käännökset
[muokkaa]2. soimata
Liittyvät sanat
[muokkaa]Synonyymit
[muokkaa]- herjata, morkata, panetella, parjata, soimata, solvata, sättiä, louskuttaa, räksyttää, räkyttää
- Katso myös moittia
Vastakohdat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- substantiivit: haukkuja, haukkuminen, haukunta
- verbit: haukuskella
Idiomit
[muokkaa]- haukkua pataluhaksi
- soimata tai moittia ankarasti
- haukkua pystyyn
- haukkua pahasti
- haukkua väärää puuta
- erehtyä luulemaan joksikin
- syyttää väärää henkilöä tai asiaa
Aiheesta muualla
[muokkaa]- haukkua Kielitoimiston sanakirjassa
- haukkua Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa
- Artikkelit 363, 1045 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana haukkua.