runko

Suomi

Substantiivi

runko (1-G)

[1] Puunrunko

1. (kasvitiede) puun varsiosa

   Puiden runkojen välistä pilkisti joki.

2. (merenkulku) alus ilman takilaa, koneistoja, sisustusta ja varusteluja

   Runko on valmiina telakalla varustamista varten.

3. ihmisen vartalosta

   rungoltaan hoikka ihminen

4. olion tai esineen koossa pitävästä rakenteesta

   Luusto on ihmisen runko.

   Rungon materiaali valitaan tarpeen mukaan.

5. (tekniikka) laitteen, laitteiston t. rakennelman yl. yhtenäinen koossa pitävä osa
6. (arkkitehtuuri) rakennuksen kehikko

   Elementtirakennusten runko on puuta tai teräsbetonia.

7. (nyrkkeily) vartalo

   Sen takia yritin ajoittain enemmän runkoon. (mtvuutiset.fi)

Ääntäminen

• IPA: /ˈruŋko/, [ˈrʷuŋkʷo̞]

• tavutus: run‧ko

Käännökset

1. puun varsiosa

englanti: trunk kroaatti: deblo n. puola: pień m.

ruotsi: stam ukraina: стовбур m. venäjä: ствол m.

Liittyvät sanat

• rakenne
• ranka
• rungoittain
• rungokas
• rungollinen
• tuki

Yhdyssanat

aivorunko, kohdunrunko, koivunrunko, perusrunko, puunrunko, puurunko, pyöränrunko, ristikkorunko, rungonkatsastus, runkoanalyysi, runkohinta, runkohuone, runkokappale, runkokauppa, runkokuitu, runkokunta, runkokuutio, runkokäyrä, runkolaho, runkoleima, runkolevy, runkolinja, runkoluku, runkoluokka, runkomaa, runkomittaus, runkomuoto, runko-ohjaus, runko-oja, runko-osa, runkopalkki, runkopiste, runkoputki, runkopuu, runkorakenne, runkorata, runkoristikko, runkoruusu, runkosopimus, runkosuunnitelma, runkosävel, runkotie, runkovesa, runkoääni, teräsbetonirunko, teräsrunko, villirunko

Aiheesta muualla

• runko Kielitoimiston sanakirjassa