tarha
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]tarha (9)
- tavallisesti aidalla ympäristöstä erotettu alue
- viljelyyn tai eläinten kasvatukseen ja hoitoon erotettu alue; viljelmä
- lastentarha, päiväkoti
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈt̪ɑrhɑ/
- tavutus: tar‧ha
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tarha | tarhat |
| genetiivi | tarhan | tarhojen (tarhain) |
| partitiivi | tarhaa | tarhoja |
| akkusatiivi | tarha; tarhan |
tarhat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tarhassa | tarhoissa |
| elatiivi | tarhasta | tarhoista |
| illatiivi | tarhaan | tarhoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tarhalla | tarhoilla |
| ablatiivi | tarhalta | tarhoilta |
| allatiivi | tarhalle | tarhoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tarhana | tarhoina |
| translatiivi | tarhaksi | tarhoiksi |
| abessiivi | tarhatta | tarhoitta |
| instruktiivi | – | tarhoin |
| komitatiivi | – | tarhoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tarha- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]balttilainen laina[1]
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]eläintarha, halkotarha, hammastarha, hedelmätarha, juoksutarha, kanatarha, karjatarha, kasvitarha, kettutarha, koiratarha, lammastarha, lastentarha, lautatarha, mehiläistarha, minkkitarha, oliivitarha, omenatarha, puutarha, ruumistarha, ruusutarha, sikatarha, sikotarha, susitarha, taimitarha tarhaherne, tarhakalmisto, tarhakettu, tarhakotilo, tarhakäärme, tarhametsästys, tarhaneilikka, tarhapapu, tarharastas, tarhatyräkki, turkistarha, tähtitarha, vihannestarha, viinitarha, yrttitarha
Aiheesta muualla
[muokkaa]- tarha Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 354. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.