Taolaisuus

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 19. marraskuuta 2013 kello 18.30 käyttäjän 213.243.165.194 (keskustelu) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Taiji-symboli eli Yīn ja Yáng -kuvio on yksi taolaisuuden tunnuskuvista.

Taolaisuus (pinyin: Dàojiào) on kiinalainen filosofia ja samanniminen uskonto. Muun muassa taijin ajattelutapa pohjautuu taolaisuuteen, samoin osin zen. Tärkeimmät ajattelijat olivat Laozi ja Zhuangzi.

Taolaisuutta pidetään yhtenä Kiinan kolmesta suuresta opista konfutselaisuuden ja buddhalaisuuden rinnalla. Konfutselaisuudesta poiketen taolaisuus suosi filosofista moniarvoisuutta, yksilökeskeisyyttä sekä luonnonmystiikkaa[1]. Aatteet kuitenkin vain osittain kilpailivat keskenään ja osittain keskittyivät eri elämänaloihin toisiaan täydentäen.

Filosofia

Dao (tie)

Dao (Wade-Giles: tao) tarkoittaa tietä ja saa aikaan sopusoinnun, joka ei kuitenkaan ole vakaa tila, vaan alati yinin ja yangin vuorovaikutuksessa muuttuva tila. Yīn (perinteinen: 陰; yksinkertaistettu: 阴; kuu) edustaa olemassaolon naisellisia piirteitä ja yáng (perinteinen: 陽; yksinkertaistettu: 阳; aurinko) miehisiä. Ne koostuvat qi'stä (Wade-Giles: chi), joka puolestaan nousee daosta. Yinyang -ajattelun perusteos on Yijing (entinen I-ching) eli Muutosten kirja, jonka sanotaan sisältävän myös taolaisuuden alkuperän. Sitä käyttävät taolaisten ohella muun muassa kungfutselaiset.

Taolaisuuden länsimaissa tunnetuin perusteos on Laozin Daodejing (perinteinen: 道德經; yksinkertaistettu: 道德经; pinyin: Dàodéjīng; dào: tie, dé: hyve, jīng: klassikko, tavallista kirjaa arvokkaampi teos). Kirja kuvaa daoa, jota ei oikeastaan voi sanoin kuvailla ja ohjaa toimimaan sopusoinnussa daon kanssa. Wúwèi on keskeinen käsite daossa: se merkitsee teotonta toimintaa. Esimerkiksi wuweistä asetetaan vesi, joka on passiivinen, mutta levittäytyy kaikkialle ja ajan kuluessa hioo sileäksi kovimmankin kiven. Tällaiseksi dao'akin kuvataan, vaikkakin luonnollisesti taolaisten mukaan dao, jota voitaisiin kuvata, ei olisi ”oikea dao”. Toinen keskeinen käsite on ”veistämätön puu”, joka tarkoittaa lähinnä alkutilaa, yksinkertaisuutta.

Zhuangzi myös ylistää ”mystistä” uppoutumista toimintaan, esimerkiksi työnsä tai "tiensä" täydelliseen suorittamiseen, oli kyse sitten luutunsoittajan, teurastajan tai loogikon työstä.[1] Uppoutuminen tuottaa luonnollisen yhteyden omaan taohon.[1] Tämä piirre yhdistää taolaisuutta ja siitä vaikutteita saanutta buddhalaisen filosofian haaraa, zeniä.[1]

Politiikka

Taolainen wu-wci-oppi on olennaisesti ”jätä rauhaan”.[2] Laozin mukaan paras tapa hallita on olla hallitsematta.[2] Tästä muistetaan hänen sanansa: "Hallitse suurta maata kuin paistaisit pientä kalaa"[2] ja "Mitä enemmän kieltoja, sitä köyhemmiksi ihmiset tulevat." (Daodejing).[3]

Moniarvoisuus ja auktoriteettien vastustus

Zhuangzin teksti osoitti, ettei ole taota perimmäisempiä auktoriteetteja, ja päätyi relativismin kautta skeptismiin, suvaitsevaisuuteen ja politiikanvastaisuuteen. Myöhemmin taolaisuus on täten yhdistetty liberalismiin, laissez-faire-hallintoon ja individuaalianarkismiin.[1] Zhuangzin moniarvoisuus sopii heikosti yhteen Kiinassa perinteisen poliittisen auktoriteetin kanssa.[1] Kilpailevat koulukunnat, konfutselaisuus ja mohismi, olivat erimielisiä siitä, mitä taota pitäisi seurata, mutta yksimielisiä siitä, että koko yhteiskunnan pitäisi seurata yhtä ja samaa taota.[1] Zhuangzi vastusti tätä: ihmiset voivat toimia eri tavoin, mikään ei vaadi yhdenkään sellaisen taon sortamista, joka toimii jostain näkökulmasta.[1]

Zhuangzi kehottaa avoimuuteen taon erilaisia ääniä, näkemyksiä kohtaan.[1] Hän esittää usein ennemmin retorisia kysymyksiä kuin autoritatiivisia johtopäätöksiä.[1]

Historia

Taolaisuuden perustajaksi filosofiana 500-luvulla eaa. väitetään Laozia. Toisin kuin usein väitetään, taolaisuus melko todennäköisesti ei kuitenkaan ole Laozin (老子, pinyin: Lăozĭ; Wade-Giles: Laotse) perustama oppirakennelma, mutta ilmeistä on, että se on täysin kiinalaisperäinen oppi.

Taolainen ajattelu on luultavasti syntynyt tuhansia vuosia ennen ajanlaskun alkua. Taolaisen ajattelun tunnetuimmat nimet ovat Laozi, Zhuangzi ja Liezi. Taolainen uskonto syntyi noin vuosien 1–300 välillä, kun kuolemattomuuden tavoittelu, taolainen ajattelu ja šamanismi vähitellen sekoittuivat toisiinsa. Ensimmäiset näiden yhdentäjät olivat ”taivaallinen mestari” Zhang Daoling Sichuanissa ja Keltaiset turbaanit -kapinaliike Pohjois-Kiinassa.

Myöhemmin Kiinassa taolaisuus on muuntunut myös kansanuskonnoksi, johon on liitetty monien erilaisten jumalien palvontaa, mutta yhä tavoitellaan myös ikuista elämää. Filosofinen taolaisuus ja kansanuskonto eroavat toisistaan merkittävästi.

Laozi

Laozin kerrotaan olleen Zhou-dynastian hovin arkistonhoitaja[4], joka ratsasti vesipuhvelilla länteen elettyään 160-vuotiaaksi. Hänen kerrotaan antaneen pienen kirjan valtion läntisellä rajalla vartiomiehelle. Laajalti katsotaan, että jos Laozi oli historiallinen henkilö, hän ei kirjoittanut itse mitään, vaan kirjan olisivat myöhemmin kirjoittaneet hänen oppilaansa Laozin kanssa käymiensä keskustelujen pohjalta. Tuon ajan Kiinassa oli varsin tavallista laittaa kirjoitus tai muu hengentuote jonkun kuuluisan henkilön nimiin.

Zhuangzi

Taolaisen filosofian tärkeimpänä muotoilijana pidetään "filosofi Zhuangzia"[1] (Chuangtse, oik. Zhuang Zhou) (noin 369, Meng [nykyään Shangqiu, Henanin maakunta] – 286 eaa.).[5] Hänen pääteoksensa on kirja Zhuangzi, jonka seitsemän ensimmäisen luvun (teoreettisemmat "sisäluvut") kirjoittajan väitetään olleen eteläkiinalainen filosofi nimeltä Zhuangzi[5] ja muista (soveltavammat "ulkoluvut") osan tämän oppilaita[1]. Vaikkei Zhuangzin olemassaolosta ole varmuutta, sisälukuja pidetään muun muassa yhtenäisyytensä vuoksi yhden henkilön kirjoittamina, mutta tästäkään ei ole yksimielisyyttä.[1]

"Ulkolukujen" anekdoottien perusteella Zhuangzi olisi ollut omalaatuinen, arvaamaton ja huolettomasti pukeutuva tietäjä, joka ei piitannut omasta mukavuudestaan tai julkisuuskuvastaan.[5] Hän kieltäytyi Chu-valtion pääministerin tehtävistä välttääkseen hoviuran sitoumukset ja katsoi, että todella hyveellinen ihminen ei ole sitoutunut perinteisiin tai tarpeeseen parantaa maailmaa.[5] Hänen ihanteenaan oli riippumaton ihminen, joka oli yhtä taon kanssa.[5]

Zhuangzi sai vaikutteita sekä "Laozin" opeista että muista, ja taolaisuuden tiukempi määritteleminen näiksi ja eräiksi muiksi opeiksi tapahtui vasta myöhemmin.

Taolaisuuden sijoittuminen valtioittain

Eniten taolaisia suhteessa maan koko väestöön

  1. Taiwan 33–80 %[6]
  2. Kiina 30 %[7]
  3. Hongkong 28 %[8]
  4. Macao 13,9 %[9]
  5. Singapore 8,5 %[10]
  6. Malesia 2,6 %[11]
  7. Etelä-Korea 0,2–1 %[12]

Lähteet

  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m Taoism, Hansen, Chad, The Stanford Encyclopedia of Philosophy (Spring 2012 Edition), Edward N. Zalta (ed.)
  2. ↑ a b c A Short History Of Confucian Philosophy, Liu Wu-chi (Wuji Liu), Ph. d., Yale University, Penguin Books, Great Britain, First published 1955
  3. ↑ Don't Discount Chinese Liberalism, Liu Junning, Wall Street Journal, July 6, 2011
  4. ↑ Daoism, Encyclopædia Britannica. Encyclopædia Britannica Online. Encyclopædia Britannica Inc., 2012. Web. 10.7.2012
  5. ↑ a b c d e Zhuangzi, Encyclopaedia Britannica. Encyclopædia Britannica Online. Encyclopædia Britannica Inc., 2012. Web. 10.7.2012
  6. ↑ US Department of State
  7. ↑ Asia Sentinel
  8. ↑ US Department of State
  9. ↑ US Department of State
  10. ↑ CIA
  11. ↑ CIA
  12. ↑ Pew Forum

Kirjallisuutta

  • Palmer, Martin: Taolaisuus. (The elements of Taoism, 1991.) Suomentanut Tuula Saarikoski. Helsinki: Tammi, 1998. ISBN 951-31-0957-7
  • Laotse: Dao de Jing: Salaisuuksien tie: Laotsen elämänviisautta. (Toim. Gia-Fu Feng ja Jane English) Suomentanut ja selitykset Annikki Arponen. WSOY, 1985. ISBN 951-0-12905-4
  • Laotse: Tao te ching. (Daodejing, 500-luku eaa.) Suomentanut ja selitykset Pertti Nieminen. Helsinki: Basam, 2013. ISBN 978-952-260-166-7
  • Laozi: De dao jing. (Perustuu Robert G. Henricksin englanninnokseen ”Lao-tzu: Te-tao ching” Mawangduista löydetyistä teksteistä) Suomentanut Minna Maijala. Art House, 2001. ISBN 951-884-313-9
  • Littleton, C. Scott (toim.): Idän uskonnot: Hindulaisuus, buddhalaisuus, kungfutselaisuus, taolaisuus, shintolaisuus. (Eastern wisdom, 1995) Suomentanut Hannes Virrankoski. Gummerus, 1997. ISBN 951-20-5130-3

Aiheesta muualla

 

Malline:Link FA Malline:Link GA Malline:Link GA Malline:Link GA

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Taolaisuus&oldid=13674329”