Antti Häkkänen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Antti Häkkänen
Häkkänen syyskuussa 2023.
Häkkänen syyskuussa 2023.
Suomen puolustusministeri
Orpon hallitus
20.6.2023–
Edeltäjä Antti Kaikkonen
Suomen oikeusministeri
Sipilän hallitus
5.5.2017–6.6.2019
Edeltäjä Jari Lindström
Seuraaja Anna-Maja Henriksson
Kansanedustaja
22.4.2015–
Ryhmä/puolue Kansallisen kokoomuksen eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Kaakkois-Suomen vaalipiiri
Henkilötiedot
Syntynyt16. tammikuuta 1985 (ikä 39)
Mäntyharju
Ammatti kansanedustaja
Puoliso Henna Pajulammi (vih. 2019)
Lapset 2
Tiedot
Puolue Kansallinen Kokoomus
Koulutus oikeustieteen maisteri
Sotilaspalvelus
Puolustushaara Suomen maavoimat
Palvelusvuodet 2004–2005
Sotilasarvo luutnantti
Joukkoyksikkö Karjalan prikaati
Aiheesta muualla
Kotisivu

Antti Edvard Häkkänen (s. 16. tammikuuta 1985 Mäntyharju)[1] on suomalainen kokoomuslainen poliitikko ja kansanedustaja. Hän on toiminut Orpon hallituksen puolustusministerinä 20. kesäkuuta 2023 lähtien.[2] Häkkänen on kokoomuksen varapuheenjohtaja.[3] Sipilän hallituksessa hän toimi oikeusministerinä vuosina 2017–2019.

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Häkkänen kirjoitti ylioppilaaksi Mäntyharjun lukiosta vuonna 2004.[4] Hän on valmistunut oikeustieteen maisteriksi Helsingin yliopistosta.[5] Pro gradu -tutkielmansa hän kirjoitti oikeushistoriasta, aiheenaan kuntien ja valtion väliset taloudelliset suhteet kunnallisverojärjestelmän perustuslaillisen aseman näkökulmasta.[6]

Häkkänen on kotoisin Etelä-Savon Mäntyharjulta[7] ja on toiminut Mäntyharjun kunnanvaltuustossa vuodesta 2009.[8] Häkkänen valittiin Kokoomuksen Nuorten Liiton puheenjohtajaksi marraskuussa 2011 kaksivuotiskaudelle 2012–2013.[9] Loppuvuodesta 2012 liiton tuolloinen varapuheenjohtaja Saul Schubak herätti Facebookissa kohua mielipiteellään lapsilisien poistamisesta. Häkkänen ilmoitti, että Schubakista on haittaa liitolle ja toivoi tämän eroa,[10] minkä jälkeen Schubak erosi[11]. Tammikuussa 2013 Häkkänen erosi puheenjohtajan tehtävästä kesken kauden ja siirtyi pääministeri Jyrki Kataisen erityisavustajaksi.[12] Häkkänen on työskennellyt myös liikenne- ja kuntaministeri Paula Risikon erityisavustajana.[5]

Häkkänen oli ehdolla europarlamenttivaaleissa 2014 kokoomuksen ehdokkaana,[7] mutta ei tullut 12 449 äänellä valituksi.[13] Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa hän oli ehdolla uudesta Kaakkois-Suomen vaalipiiristä.[14] Hän sai 6 216 ääntä ja tuli valituksi kansanedustajaksi.[15]

Häkkänen valittiin kokoomuksen varapuheenjohtajaksi kesäkuussa 2016 pidetyssä puoluekokouksessa suurimmalla äänimäärällä.[16]

Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa Häkkänen valittiin jatkokaudelle 20 234 äänellä, mikä oli koko maassa kolmanneksi eniten ja korkein kokoomusehdokkaan saama äänimäärä.[17][18][19]

Häkkänen ei haastanut Kokoomuksen nykyistä puheenjohtajaa Petteri Orpoa vuoden 2020 puoluekokouksessa.[20] Hänet valittiin jatkokaudelle Kokoomuksen varapuheenjohtajaksi vuonna 2020 saaden 540 ääntä, mikä oli suurin äänimäärä VPJ-ehdokkaista ja 13 ääntä suurempi äänisaalis kuin toiseksi eniten ääniä saaneella Elina Valtosella.[21] Antti Häkkänen valittiin vuoden 2022 puoluekokouksessa Kalajoella jo neljännelle varapuheenjohtajakaudelle. Häkkänen sai vaalissa varapuheenjohtajista eniten ääniä, 609.[22]

Vuonna 2023 Häkkänen valittiin 21 378 äänellä eduskuntaan.[23] Äänipotti oli yli 9 prosenttia Kaakkois-Suomen vaalipiirin äänistä.[24]

Oikeusministerinä 2017–2019

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tasavallan presidentti nimitti hänet oikeusministeriksi Sipilän hallitukseen perjantaina 5. toukokuuta 2017.[25]

2017 Häkkänen valitsi avustajakseen kokoomuksen entisen kansanedustajan Tapani Mäkisen. Savon Sanomat kuvaili Mäkisen nimitystä "hyvin erikoiseksi", sillä häntä epäiltiin julkisuudessa taloudellisista laiminlyönneistä ja korruptiosta. Mäkinen irtisanoutui itse huhtikuussa 2018 häneen kohdistuvien rikosepäilyjen takia.[26]

Häkkäsen ministeriaikana erityisesti seksuaalirikoksien rangaistuksia kovennettiin. Vuonna 2019 rikoslakiin tuli mm. uusi rangaistussäännös törkeästä lapsenraiskauksesta ja enimmäisrangaistusta lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä korotettiin neljästä vuodesta kuuteen vuoteen vankeutta.[27] Lisäksi mm. terrorismirikoslainsäädäntöä sekä vapautuvien vankien väkivaltariskin arviointia kiristettiin.[28]

Puolustusministerinä 2023–

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Häkkänen nimitettiin puolustusministeriksi Orpon hallitukseen 20. kesäkuuta 2023.[29]

Häkkänen kertoi elokuun alussa 2023 harkitsevansa vakavasti ehdokkuutta vuoden 2024 presidentinvaaleissa ja tiedottavansa päätöksestään elo-syyskuussa.[30] Häkkänen oli Helsingin Sanomien kyselyn mukaan kokoomuksen kansanedustajien suosikki puolueen presidenttiehdokkaaksi[31], ja häntä kannattivat kuusi Kokoomusnuorten piirijärjestöä[32] sekä Ilta-Sanomien tietojen mukaan myös Uudenmaan, Hämeen, Kaakkois-Suomen ja Lapin piirit[33]. Kokoomuksen puoluehallituksen päätettyä pyytää Alexander Stubbia puolueen ehdokkaaksi 14. elokuuta Häkkänen kuitenkin kertoi, ettei aio asettua ehdolle vaan tukee päätöstä.[34]

Suomi allekirjoitti marraskuussa 2023 Israelin kanssa noin 314 miljoonan euron arvoisen sopimuksen RAFAEL-yhtiön nk. "Daavidin linko" -ohjusjärjestelmän hankkimisesta.[35] Asekauppa herätti myös kritiikkiä, sillä samaan aikaan Israel puolustautui Gazassa Hamasin hyökkäykseltä Israeliin ja mm. vasemmistoliitto vastusti asekauppoja.[36] Häkkänen kuitenkin vastasi kritiikkiin sanomalla, ettei Lähi-Idän konflikti vaikuta jo Marinin hallituksen aikana sovittuihin asekauppoihin.[35]

Puolustusministeri Häkkänen allekirjoittamassa DCA-sopimusta Yhdysvaltojen ulkoministeri Antony Blinkenin kanssa Washingtonissa joulukuussa 2023.

Joulukuussa 2023 Häkkänen allekirjoitti Yhdysvaltojen ulkoministeri Antony Blinkenin kanssa DCA-puolustussopimuksen, joka mm. määrittelee ehdot Suomen sekä Yhdysvaltojen yhteistoiminnalle kriisitilanteissa ja antaa tarvittaessa Yhdysvaltojen käyttöön 15 suomalaista sotilasaluetta.[37] Häkkäsen mukaan sopimus "parantaa kuitenkin merkittävästi kykyämme toimia yhdessä kaikissa tilanteossa", vaikka Suomi huolehtii edelleen omasta puolustuksestaan.

Tammikuussa 2024 Häkkänen vaati venäläisten kiinteistökauppojen täyskieltoa Suomessa ja asetti poikkihallinnollisen työryhmän valmistelemaan sitä koskevaa lainsäädäntöä. Hänen mukaansa Venäjä voi "pyrkiä hyödyntämään myös kiinteistöomistuksia tietynlaisiin vaikuttamisyrityksiin" ja kiinteistökauppojen täyskiellolla nämä yritykset ennaltaehkäistään.[38]

Häkkänen kertoi tammikuussa 2024 Kyrönmaalle etsivänsä oikeudellisia keinoja reservistä eroamisen estämiseksi. Hän perusteli asiaa sillä, ettei ole isänmaallista erota reservistä.[39] Häkkäsen haastattelua seuranneiden viiden päivän aikana reservistä erosi yli 670 ihmistä.[40] Reservistä siviilipalvelusvelvollisuuteen siirtyneiden määrä kasvoi niin paljon, että hallitus joutui kasvattamaan siviilipalveluksen rahoitusta 6,1 miljoonasta eurosta yli 7 miljoonaan euroon[41] ja Siviilipalveluskeskus lyhensi viisipäiväisen täydennyskoulutuksen kolmepäiväiseksi, jotta kaikki tulokkaat ehdittäisiin kouluttaa.[42] Presidenttiehdokkaat Alexander Stubb ja Pekka Haavisto kertoivat kumpikin vastustavansa Häkkäsen esitystä.[43]

Poliittisia näkemyksiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Häkkäsen nähdään edustavan kokoomuksen konservatiivisiipeä, joskin häntä on puoluetoverin mukaan vaikea lokeroida, eikä hän itse katso olevansa konservatiivi. Hän on ollut koventamassa lasten seksuaalisen hyväksikäytön rangaistuksia, vaatinut joltain osin tiukempaa maahanmuuttopolitiikkaa sekä turvallisuuteen panostamista mutta toisaalta korostanut työperäisen maahanmuuton tärkeyttä ja hänessä on liberaalejakin piirteitä.[44][45] Häkkänen sanoi vuonna 2019 Ylen vaalikoneessa: "Perinteiset arvot, kuten koti, terve isänmaallisuus, rehellisyys sekä toisen ihmisen kunnioittaminen ovat hyvän elämän perusta ja antavat juurevuutta elämään."[17]

Politiikan tutkijoiden Johanna Vuorelman ja Ilkka Ruostetsaaren mukaan Häkkänen ei ole populisti vaan oikeusvaltion puolustaja eikä populismia kokoomuksessa oikein ole, mutta puolueessa on sekä konservatiiveja että liberaaleja.[46]

Häkkäsen mielestä verotuksen tulee kannustaa työntekoon, yrittämiseen sekä ahkeruuteen. Hän kannattaa ansiotulo- sekä pääomatuloverojen laskemista.[47] Perintövero tulisi poistaa ja korvata luovutusvoittoverolla Häkkäsen mielestä.

Häkkänen kannattaa työperäisen maahanmuuton lisäämistä, mutta katsoo, että humanitäärinen maahanmuutto on lisännyt Suomessa turvattomuutta.[44]

Häkkäsen puheenjohtajakauden aikana kokoomusnuoret esittivät muun muassa sukupuolikiintiöiden poistamista, ruotsin kielen opiskelun muuttamista vapaaehtoiseksi sekä tasaveromalliin siirtymistä. Häkkäsen johdolla kokoomusnuoret myös lanseerasi "Siirrä yrityksesi Viroon!" -nimisen kampanjan, jossa kritisoitiin suomalaista yhteisöveroa ja esitettiin siirtymistä Suomen Viron yhteisöveromalliin.[48][49]

Häkkäsen mielestä siirtyminen reservistä siviilipalvelusvelvolliseksi tulisi estää.[50]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Häkkänen ja hänen kihlattunsa juristi Henna Pajulammi saivat marraskuussa 2018 tyttären[51] ja avioituivat syyskuussa 2019.[52] Perheeseen syntyi poika vuonna 2023.[53]

Häkkänen suoritti varusmiespalveluksensa Karjalan prikaatissa vuosina 2004–2005 ja kävi Reserviupseerikoulun. Sotilasarvoltaan hän on reservin luutnantti.[54]

Antti Häkkäsen isoveli on oikeustieteen professori Martti Häkkänen ja isä puolestaan kokoomusvaikuttaja, varatuomari Markku Häkkänen.[55]

Vaalimenestys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Europarlamenttivaalit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • 2014: 12 449 (ei valittu)

Eduskuntavaalit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aluevaalit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuntavaalit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • 2008: 103 (Mäntyharju, valittiin)
  • 2012: 103 (Mäntyharju, valittiin)
  • 2017: 140 (Mäntyharju, valittiin)
  • 2021: 173 (Mäntyharju, valittiin)

Lähde:[56]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Antti Häkkänen Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  2. ↑ Pääministeri Orpon hallitus nimitettiin Valtioneuvosto. 20.6.2023. Viitattu 22.10.2023.
  3. ↑ Mäntyharjulaisesta Antti Häkkäsestä kokoomuksen uusi varapuheenjohtaja Yle Uutiset. 13.6.2016. Viitattu 28.6.2016.
  4. ↑ https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/201705312200165625
  5. ↑ a b Antti lyhyesti Anttihakkanen.fi. Viitattu 6.4.2016.
  6. ↑ https://ethesis.helsinki.fi/repository/handle/10138.1/3490?show=full (Arkistoitu – Internet Archive)
  7. ↑ a b Kataista avustava Antti Häkkänen meppiehdokkaaksi Maaseudun Tulevaisuus. 2.2.2014. Arkistoitu 14.3.2014. Viitattu 14.3.2014.
  8. ↑ Kunnanvaltuusto Mäntyharju. Arkistoitu 14.3.2014. Viitattu 14.3.2014.
  9. ↑ Antti Häkkänen kokoomusnuorten puheenjohtajaksi 5.11.2011. Kokoomusnuoret. Viitattu 16.3.2015.
  10. ↑ Kokoomusnuorten puheenjohtaja: Schubakista haittaa liitolle Yle.fi 6.11.2012
  11. ↑ Kokoomusnuorten Saul Schubak eroaa Yle.fi 9.11.2012
  12. ↑ Kokoomusnuorten Antti Häkkänen pääministeri Kataisen erityisavustajaksi 7.1.2013. Kokoomusnuoret. Viitattu 16.3.2015.
  13. ↑ Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat (Valitse vaalit.) pxdata.stat.fi. Viitattu 3.7.2016.
  14. ↑ Häkkänen Antti Kaakkois-Suomen Kokoomus. Arkistoitu 9.10.2017. Viitattu 16.3.2015.
  15. ↑ Koko maa – ehdokkaat
  16. ↑ Laitakari, Timo: Antti Häkkänen nousi kokoomuksen varapuheenjohtajaksi — muut valitut ovat Sanni Grahn-Laasonen ja Janne Sankelo kouvolansanomat.fi. 12.6.2016. Arkistoitu 13.6.2016. Viitattu 3.10.2016.
  17. ↑ a b Yle vaalikone Antti Häkkänen Yle. 18.4.2019. Viitattu 5.3.2020.
  18. ↑ Neihumn, Alec: Tässä ovat eduskuntavaalien äänikuninkaat ja äänikuningattaret! Joukossa tutut nimet ja jättiyllättäjä perussuomalaisista Mtv Uutiset. 15.4.2019. Viitattu 15.4.2019.
  19. ↑ https://vaalit.yle.fi/ev2019/fi/parties/4
  20. ↑ Uusisuomi uusisuomi.fi.
  21. ↑ https://www.is.fi/politiikka/art-2000006625319.html
  22. ↑ Eniten ääniä varapuheenjohtajavaalissa saanut Häkkänen: ”Koko Suomi on nyt lirissä” Ilta-Sanomat. 12.6.2022. Viitattu 15.3.2023.
  23. ↑ Koko maa, valitut (Eduskuntavaalit 2023) 5.4.2023. Oikeusministeriö. Viitattu 8.5.2023.
  24. ↑ Kokoomuksen äänikuningas Antti Häkkänen kahmi Kaakkois-Suomen vaalipiirissä yli 9 prosenttia kaikista äänistä Yle Uutiset. 2.4.2023. Viitattu 8.5.2023.
  25. ↑ Sipilän hallitukseen nimitettiin kolme uutta ministeriä 5.5.2017. Valtioneuvosto. Viitattu 5.5.2017.
  26. ↑ Oikeusministerin erityisavustajaa epäillään rikoksesta – irtisanoutui tehtävästään 3.4.2018. Savon Sanomat. Viitattu 3.6.2018.
  27. ↑ Eduskunta siunasi yksimielisesti: Törkeä lapsenraiskaus lakiin, lapsen seksuaalisen hyväksikäytön enimmäisrangaistukseen kovennus Yle Uutiset. 12.3.2019. Viitattu 6.2.2024.
  28. ↑ pasi: Oikeusministeri Häkkänen: Seksuaalirikosten rangaistukset kiristyvät maanantaina – 10 kohdan ohjelma valmis kokoomus.fi. 11.4.2019. Viitattu 6.2.2024.
  29. ↑ Presidentti nimitti Orpon hallituksen – Niinistö: ”Yhtenäisyys on se voima­vara, joka kantaa” 20.6.2023. hs.fi. Viitattu 3.8.2023.
  30. ↑ Kokoomuksen Häkkänen presidentti­ehdokkuudesta: ”Vakavassa harkinnassa” 3.8.2023. hs.fi. Viitattu 3.8.2023.
  31. ↑ Antti Häkkänen eduskuntaryhmän suosikki kokoomuksen presidentti­ehdokkaaksi 9.8.2023. hs.fi. Viitattu 14.8.2023.
  32. ↑ Kokoomusnuorten enemmistö: Kokoomuksen presidenttiehdokkaasta järjestettävä jäsenäänestys – kannatamme Antti Häkkästä presidenttikilpailussa 14.8.2023. hs.fi. Viitattu 14.8.2023.
  33. ↑ Presidenttipeli kiihtyy kokoomuksessa – IS:n tiedot: Jo neljä piiriä Antti Häkkäsen takana 12.8.2023. is.fi. Viitattu 14.8.2023.
  34. ↑ Häkkänen HS:lle: Kisasta putoaminen oli pettymys 14.8.2023. hs.fi. Viitattu 14.8.2023.
  35. ↑ a b STT: Suomi ja Israel allekirjoittivat sopimuksen: ”Daavidin linko” tulee Suomeen Ilta-Sanomat. 12.11.2023. Viitattu 6.2.2024.
  36. ↑ Anssi Rulamo STT: Vasemmistoliitto kritisoi Daavidin lingon hankkimista Israelista – Saramolta pyyhkeet silloisen ministeri Kaikkosen toiminnalle Ilta-Sanomat. 14.11.2023. Viitattu 6.2.2024.
  37. ↑ Suomen ja Yhdysvaltojen DCA-sopimus on allekirjoitettu Ilta-Sanomat. 18.12.2023. Viitattu 6.2.2024.
  38. ↑ Ministeri Häkkänen haluaa eroon venäläisten kiinteistökaupoista www.iltalehti.fi. Viitattu 6.2.2024.
  39. ↑ Puolustusministeri Antti Häkkänen Kyrönmaa-lehdelle: Aion estää reservistä karkaamisen www.kyronmaa-lehti.fi. Viitattu 6.2.2024.
  40. ↑ Viidessä päivässä yli 670 hakenut eroa reservistä – myös Aseistakieltäytyjäliiton sivuilla hurja piikki Yle Uutiset. 5.2.2024. Viitattu 6.2.2024.
  41. ↑ Asevelvollisuus | Ministerin puheet aiheuttivat joukkopaon reservistä – Nyt hallitus joutuu antamaan siviilipalvelukseen lisärahaa Helsingin Sanomat. 28.5.2024. Viitattu 1.7.2024.
  42. ↑ Asevelvollisuus | Ministerin lausunto aiheutti joukkopaon reservistä: täydennyspalvelusta lyhennetään Helsingin Sanomat. 1.7.2024. Viitattu 1.7.2024.
  43. ↑ Stubb ei ole koskaan laskenut hiilijalanjälkeään, Haavisto vastustaa laittomia ilmastomielenosoituksia Yle Uutiset. 5.2.2024. Viitattu 6.2.2024.
  44. ↑ a b Antti Häkkänen, Kokoomukseen kasvanut. Apu
  45. ↑ Antti Häkkäsen vaalimainos. Eduskuntavaalit 2019
  46. ↑ Tutkijat eivät tunnista Kirsi Pihan kuvaamaa oikeisto­populismia: ”En ole tätä Häkkäsen politiikassa nähnyt” Helsingin Sanomat. 5.7.2021.
  47. ↑ https://www.iltalehti.fi/eduskuntavaalit-2019/tulospalvelu#/ehdokas/08/40
  48. ↑ https://youtu.be/jne46CuB--E
  49. ↑ https://www.is.fi/taloussanomat/yrittaja/art-2000001756922.html
  50. ↑ STT-HS: Reservistä tehty yli 150 ero­hakemusta kahden päivän aikana HS. 2.2.2024. Viitattu 2.2.2024.
  51. ↑ Ministeri Antti Häkkäselle tyttövauva – ”Elämän upein hetki” Ilta-Sanomat. 25.11.2018. Viitattu 26.11.2018.
  52. ↑ Kansanedustaja Antti Häkkänen meni naimisiin: ”Sain vaimokseni upean Hennan” www.iltalehti.fi. Viitattu 15.9.2019.
  53. ↑ Kansanedustaja Antti Häkkäsen perheeseen syntyi vauva Yle Uutiset. 16.6.2023. Viitattu 22.6.2023.
  54. ↑ Äijälä, Satu: Tällaiset ovat Petteri Orpon hallituksen ministerien sotilasarvot 11.7.2023. Ilta-Sanomat.
  55. ↑ Pystynen, Venla: Antti Häkkänen, kokoomukseen kasvanut Apu. 16.5.2020. Viitattu 15.8.2022.
  56. ↑ Vaalien tieto- ja tulospalvelu, Oikeusministeriö. Viitattu 8.4.2023.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Edeltäjä:
Antti Kaikkonen 		Suomen puolustusministeri
2023− 		Seuraaja:
–
Edeltäjä:
Jari Lindström 		Suomen oikeusministeri
2017−2019 		Seuraaja:
Anna-Maja Henriksson
Kansallisen Kokoomuksen kansanedustajat
Kaakkois-Suomen vaalipiirin kansanedustajat 2015–2019
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Antti_Häkkänen&oldid=22631433”