Etionamidi
Etionamidi
| |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| 2-etyylipyridiini-4-karbotioamidi | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | J04 |
| PubChem CID | |
| DrugBank | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C8H10N2S |
| Moolimassa | 166,25 |
| SMILES | Etsi tietokannasta: , |
| Fysikaaliset tiedot | |
| Sulamispiste | 164–166 °C (hajoaa)[1] |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | ? |
| Proteiinisitoutuminen | noin 30 %[2] |
| Metabolia | hepaattinen |
| Puoliintumisaika | 2–3 tuntia[2] |
| Ekskreetio | renaalinen |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
? |
| Reseptiluokitus |
|
| Antotapa | oraalinen |
Etionamidi (C8H10N2S) on pyridiinijohdannaisiin kuuluva heterosyklinen orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään lääketieteessä antibioottina muille lääkeaineille vastustuskykyisen tuberkuloosin hoidossa. Etionamidi kuuluu WHO:n laatimaan tärkeimpien lääkeaineiden luetteloon.[3]
Ominaisuudet ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huoneenlämpötilassa etionamidi on keltaista kiteistä ainetta. Yhdiste liukenee niukasti veteen ja alkoholeihin ja liukenee hyvin kuumaan asetoniin, dikloorietaaniin ja pyridiiniin.[1] Etionamidi on aihiolääke, joka metaboloituu etionamidisulfoksidiksi. Tämä aineenvaihduntatuote on antibioottinen ja se estää mykobakteereja muodostamasta soluseinäänsä tarvitsemia mykolihappoja. Etionamidi on tehokas erityisesti Mycobacterium tuberculosis-lajia vastaan ja tehoaa myös eräisiin muihin saman suvun lajeihin. Etionamidi annetaan suun kautta tablettina. Sitä käytetään hoidettaessa muille antibiooteille resistenttejä tuberkuloosi-infektioita.[4][5][6][7]
Haittavaikutukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tyypillisimmät etionamidin aiheuttamat haittavaikutukset ovat vatsakipu, huonovointisuus, oksentelu, ripuli ja painon aleneminen. Etionamidi läpäisee veri-aivoesteen ja pääsee keskushermostoon. Haittavaikutuksina voi ilmetä huimausta, uneliaisuutta ja heikkoutta. Jopa psykoottisia oireita on raportoitu.[4][7][8]
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Etionamidin synteesin ensimmäisessä vaiheessa dietyylioksalaatti kondensoituu emäksisissä olosuhteissa 2-butanonin kanssa. Muodostuva välituote reagoi syanoasetamidin kanssa ja tuotteeksi muodostuu 3-syano-4-karboetoksi-6-etyyli-2-pyridonia. Tämä yhdiste hydrolysoituu happamissa olosuhteissa 4-karboksi-6-etyylipyridoniksi. Reaktio fosforyylikloridin ja fosforipentakloridin ja etanolin kanssa johtaa etyyli-6-etyyli-2-kloori-isonikotinaattiin, joka pelkistetään vedyttämällä etyyli-6-etyyli-isonikotinaatiksi. Toiseksi viimeinen vaihe on reaktio ammoniakin ja fosforipentoksidin kanssa ja viimeinen vaihe on reaktio divetysulfidin kanssa, jolloin muodostuu tuotteeksi etionamidia.[9]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 638. (12th Edition) Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3 (englanniksi)
- ↑ a b Ethionamide DrugBank. Viitattu 8.5.2019. (englanniksi)
- ↑ WHO Model List of Essential Medicines 2017. WHO. Viitattu 8.5.2019. (englanniksi)
- ↑ a b M. Lindsay Grayson (päätoim.): Kucers' The Use of Antibiotics, s. 2492–2500. CRC Press, 2017. ISBN 9781498747967 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 8.5.2019). (englanniksi)
- ↑ David A. Williams, William O. Foye, Thomas L. Lemke: Foye's principles of medicinal chemistry, s. 913–914. Lippincott Williams & Wilkins, 2012. ISBN 9781609133450 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 8.5.2019). (englanniksi)
- ↑ Axel Kleemann: Antiinfectives for Systemic Use, 2. Antimycotics (Antifungals) and Antimycobacterials, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2016. (englanniksi)
- ↑ a b Paul Actor, Alfred W. Chow, Frank J. Dutko & Mark A. McKinlay: Chemotherapeutics, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000.
- ↑ J. K. Aronson (toim.): Meyler's Side Effects of Drugs, s. 195. 1 Elsevier, 2015. ISBN 978-0-444-53717-1 Kirja Googlen teoshaussa, 16th ed. 2016 (viitattu 8.5.2019). (englanniksi)
- ↑ Ṛuben Vardanyan, Victor J. Hruby: Synthesis of essential drugs, s. 529. Elsevier, 2006. ISBN 978-0-444-52166-8 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 8.5.2019). (englanniksi)