Kansainvälinen olympiakomitea

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kansainvälinen olympiakomitea
  • International Olympic Committee
  • Comité international olympique[1]
KOK:n pääkonttori Lausannessa.
KOK:n pääkonttori Lausannessa.
Tyyppi urheilujärjestö
Toimialue kansainvälinen
Lyhenne KOK
Perustettu 23. kesäkuuta 1894
Päämaja Olympiatalo
Sijainti Sveitsi Lausanne, Sveitsi
Presidentti Thomas Bach
Varapresidentti
Johtaja Christophe De Kepper
Jäsenet 107 jäsentä
41 kunniajäsentä
206 kansallista olympiakomiteaa
Aiheesta muualla
Sivusto

Kansainvälinen olympiakomitea (KOK) on suurin ja vaikutusvaltaisin urheilun kattojärjestöistä. KOK:n johdolla järjestetään joka neljäs vuosi kesä- ja talviolympialaiset, ja se päättää niiden pitopaikat. KOK:n perusti paroni Pierre de Coubertin vuonna 1894 herättääkseen antiikin Kreikassa järjestettyjen Olympian kisojen perinteen uudelleen henkiin. Nykyinen KOK:n puheenjohtaja on saksalainen Thomas Bach, jonka toimikausi alkoi syyskuussa 2013.

Organisaatio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

KOK:n päämaja sijaitsee Lausannessa, Sveitsissä. KOK:n puheenjohtaja valitaan salaisessa äänestyksessä, ja hänen toimikautensa on kahdeksan vuotta, sekä mahdollinen neljän vuoden jatkokausi. KOK:n johtokuntaan kuuluu 15 jäsentä: puheenjohtaja, neljä varapuheenjohtajaa ja 10 jäsentä. Varapuheenjohtajien toimikausi on neljä vuotta. KOK:lla on nykyisin enintään 115 henkilöjäsentä. Vuoden 1999 jälkeen valittujen jäsenten yläikäraja on 70 vuotta.[2]

Tehtävät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

KOK:n missio ja säännöt määritellään olympialaisessa peruskirjassa.[3] KOK on nimennyt tehtävikseen:[2]

  • Urheilun etiikan, reilun pelin ja väkivallattomuuden edistäminen
  • Nuorison kasvattaminen urheilun kautta
  • Urheilukilpailujen järjestämisen, kehityksen ja koordinoinnin tukeminen
  • Olympiakisojen säännöllinen järjestäminen
  • Urheilun aseman korostaminen rauhan ja ihmisyyden palveluksessa
  • Olympialiikkeen vahvistaminen ja sen itsenäisyyden tukeminen
  • Olympialiikkeeseen vaikuttavan syrjinnän torjuminen
  • Naisten urheilun ja tasa-arvon tukeminen
  • Dopingin vastaisen taistelun johtaminen
  • Urheilijoiden terveyden suojeleminen
  • Urheilun poliittisen tai kaupallisen hyväksikäytön torjuminen
  • Urheilujärjestöjen ja viranomaisten tukeminen urheilijoiden tulevaisuuden turvaamisessa
  • Urheilun tukeminen kaikkien harrastukseksi
  • Ympäristönsuojelun ja urheilun, etenkin olympialaisten, kestävän kehityksen varmistaminen
  • Olympiakisojen järjestäjämaiden ja -kaupunkien olympiaperinnön edistäminen
  • Urheilun ja kulttuurin yhteistyön tukeminen
  • Kansainvälisen olympia-akatemian (IOA) ja muiden olympiakasvatusjärjestöjen tukeminen.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kansainvälisen olympiakomitean jäsenet Pariisissa 1896.

KOK perustettiin ranskalaisen paroni Pierre de Coubertinin johdolla vuonna 1894 Pariisissa amatööriurheilukonferenssin yhteydessä. Perustamiskokoukseen osallistui 79 edustajaa 13 maasta. KOK:n ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin kokouksessa kreikkalainen kirjailija Demetrius Vikelas, ja de Coubertin valittiin pääsihteeriksi. Kaksi vuotta myöhemmin de Coubertin valittiin KOK:n puheenjohtajaksi, missä virassa hän toimi vuoteen 1925 saakka.[4]

Vuonna 1924 KOK alkoi järjestää talviolympiakisoja, ja de Coubertinin väistyttyä myös naisten lajit saivat entistä suuremman jalansijan olympialaisten ohjelmassa. Vielä Avery Brundagen puheenjohtajuuden aikana (1952–1972) KOK piti tiukasti kiinni olympialaisten amatööriaatteesta, ja ammattiurheilijoilta oli kisoihin pääsy kielletty. Vasta Juan Antonio Samaranchin kaudella ja etenkin Los Angelesin olympialaisista 1984 lähtien ovat kaupallisuus ja ammattiurheilu tulleet osaksi olympialiikettä, minkä ansiosta KOK:n talous on nykyisin hyvässä kunnossa.[4]

Kritiikki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

KOK:ta on moitittu muun muassa korruptiosta etenkin järjestäjämaiden valinnassa, leväperäisestä suhtautumisesta Venäjän valtiojohtoiseen dopingiin, välinpitämättömyydestä kaksien kisojen järjestäjämaa Kiinan ihmisoikeusloukkauksiin[5] ja Venäjän myötäilystä Ukrainan sodassa.[6]

Puheenjohtajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Kansainvälisen olympiakomitean puheenjohtaja
Puheenjohtaja[7] virka-aika[7] Maa[7]
Demetrius Vikelas 1894–1896 Kreikka Kreikka
Pierre de Coubertin 1896–1925  Ranska
Henri de Baillet-Latour 1925–1942  Belgia
Sigfrid Edström 1946–1952  Ruotsi
Avery Brundage 1952–1972  Yhdysvallat
Michael Morris, paroni Killanin 1972–1980  Irlanti
Juan Antonio Samaranch 1980–2001  Espanja
Jacques Rogge 2001–2013  Belgia
Thomas Bach 2013–  Saksa

KOK:n suomalaiset jäsenet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
KOK:n suomalaisjäsenet Sari Essayah ja Emma Terho sekä puheenjohtaja Thomas Bach ja Suomen olympiakomitean puheenjohtaja Timo Ritakallio tapaamassa Suomen pääministeri Antti Rinnettä 2019.

[8]

Nimi virka-aika Ammatti
Reinhold von Willebrand 1908–1920 vapaaherra, toimittaja
Ernst Krogius 1920–1948 konsuli, liikemies
Jukka Rangell 1938–1967 pankinjohtaja
Erik von Frenckell 1948–1976 kaupunginjohtaja
Paavo Honkajuuri 1967–1981 vuorineuvos
Peter Tallberg 1976–2015 toimitusjohtaja
Pirjo Häggman 1981–1999 liikunnanopettaja
Sari Essayah 2016– puoluejohtaja, kansanedustaja
Urheilijaliiton edustajat
Jari Kurri 2002–2006 jääkiekkoilija
Saku Koivu 2006–2014 jääkiekkoilija
Emma Terho 2018– jääkiekkoilija

Konferenssit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Järjestys Isäntäpaikka Vuosi
1. Ranska Pariisi, Ranska 1894
2. Ranska Le Havre, Ranska 1897
3. Belgia Bryssel, Belgia 1905
4. Ranska Pariisi, Ranska 1906
5. Sveitsi Lausanne, Sveitsi 1913
6. Ranska Pariisi, Ranska 1914
7. Sveitsi Lausanne, Sveitsi 1921
8. Tšekki Praha, Tšekkoslovakia 1925
9. Saksa Berliini, Saksa 1930
10. Bulgaria Varna, Bulgaria 1973
11. Saksa Baden-Baden, Länsi-Saksa 1981
12. Ranska Pariisi, Ranska 1994
13. Tanska Kööpenhamina, Tanska 2009

Komitean kokoukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Järjestys Isäntäpaikka Vuosi Toiminta
1. Ranska Pariisi, Ranska 1894 Ateena, Kreikka valittiin vuoden 1896 kesäolympiakisakaupungiksi. Pariisi, Ranska valittiin vuoden 1900 kesäolympiakisakaupungiksi.
2. Kreikka Ateena, Kreikka 1896
3. Ranska Le Havre, Ranska 1897
4. Ranska Pariisi, Ranska 1901

St. Louis, Yhdysvallat valittiin vuoden 1904 kesäolympiakisakaupungiksi.

5. Ranska Pariisi, Ranska 1901
6. Yhdistynyt kuningaskunta Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta 1904 Lontoo, Iso-Britannia valittiin vuoden 1908 kesäolympiakisakaupungiksi.
7. Belgia Bryssel, Belgia 1905
8. Kreikka Ateena, Kreikka 1906
9. Alankomaat Haag, Alankomaat 1906
10. Saksa Berliini, Saksa 1909 Tukholma, Ruotsi valittiin vuoden 1912 kesäolympiakisakaupungiksi.
11. Luxemburg Luxemburg, Luxemburg 1910
12. Itävalta-Unkari Budapest, Itävalta-Unkari 1911
13. Sveitsi Basel, Sveitsi 1912
14. Ruotsi Tukholma, Ruotsi 1912 Berliini, Saksa sai vuoden 1916 kesäkisat (ei pidetty).
15. Sveitsi Lausanne, Sveitsi 1913
16. Ranska Pariisi, Ranska 1914
17. Sveitsi Lausanne, Sveitsi 1919 Antwerpen, Belgia sai vuoden 1920 kesäkisat.
18. Belgia Antwerpen, Belgia 1920
19. Sveitsi Lausanne, Sveitsi 1921 Chamonix, Ranska sai vuoden 1924 talvikisat. Pariisi, Ranska sai vuoden 1924 kesäkisat. Amsterdam, Alankomaat sai vuoden 1928 kesäkisat.
20. Ranska Pariisi, Ranska 1922
21. Italia Rooma, Italia 1923 Los Angeles, Yhdysvallat sai vuoden 1932 kesäkisat.
22. Ranska Pariisi, Ranska 1924
23. Tšekkoslovakia Praha, Tšekkoslovakia 1925
24. Portugali Lissabon, Portugali 1926
25. Monaco Monaco 1927
26. Alankomaat Amsterdam, Alankomaat 1928
27. Sveitsi Lausanne, Sveitsi 1929 Lake Placid, Yhdysvallat sai vuoden 1932 talvikisat.
28. Saksa Berliini, Saksa 1930
29. Espanja Barcelona, Espanja 1931 Berliini, Saksa sai vuoden 1936 kesäkisat.
30. Yhdysvallat Los Angeles, Yhdysvallat 1932
31. Itävalta Wien, Itävalta 1933 Garmisch-Partenkirchen, Saksa sai vuoden 1936 talvikisat.
32. Kreikka Ateena, Kreikka 1934
33. Norja Oslo, Norja 1935
34. Saksa Garmisch-Partenkirchen, Saksa 1936
35. Saksa Berliini, Saksa 1936 Tokio, Japani sai vuoden 1940 kesäkisat (ei pidetty).
36. Puola Varsova, Puola 1937 Sapporo, Japani sai vuoden 1940 kesäkisat mutta luopui niistä. Kisat myönnettiin Helsingille, Suomelle (ei pidetty).
37. Egypti Kairo, Egypti 1938
38. Yhdistynyt kuningaskunta Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta 1939 Cortina d'Ampezzo, Italia sai vuoden 1944 talvikisat. Lontoo, Iso-Britannia sai vuoden 1944 kesäkisat (ei pidetty).
39. Sveitsi Lausanne, Sveitsi 1946 St. Moritz, Sveitsi sai vuoden 1948 talvikisat. Lontoo, Iso-Britannia sai vuoden 1948 kesäkisat.
40. Ruotsi Tukholma, Ruotsi 1947
41. Sveitsi St. Moritz, Sveitsi 1948
42. Yhdistynyt kuningaskunta Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta 1948
43. Italia Rooma, Italia 1949 Cortina d'Ampezzo, Italia sai vuoden 1956 talvikisat. Melbourne, Australia sai vuoden 1956 kesäkisat.
44. Tanska Kööpenhamina, Tanska 1950
45. Itävalta Wien, Itävalta 1951
46. Norja Oslo, Norja 1952 Avery Brundage valittiin KOK:n puheenjohtajaksi.
47. Suomi Helsinki, Suomi 1952
48. Meksiko México, Meksiko 1953
49. Kreikka Ateena, Kreikka 1954
50. Ranska Pariisi, Ranska 1955 Squaw Valley, Yhdysvallat sai vuoden 1960 talvikisat. Rooma, Italia sai vuoden 1960 kesäkisat.
51. Italia Cortina d'Ampezzo, Italia 1956
52. Australia Melbourne, Australia 1957
53. Bulgaria Varna, Bulgaria 1957
54. Japani Tokio, Japani 1958
55. Saksa München, Länsi-Saksa 1959 Innsbruck, Itävalta sai vuoden 1964 talvikisat. Tokio, Japani sai vuoden 1964 kesäkisat.
56. Yhdysvallat Los Angeles, Yhdysvallat 1960
57. Italia Rooma, Italia 1960
58. Kreikka Ateena, Kreikka 1961
59. Neuvostoliitto Moskova, Neuvostoliitto 1962
60. Saksa Baden-Baden, Länsi-Saksa 1963 México, Meksiko sai vuoden 1968 kesäkisat.
61. Itävalta Innsbruck, Itävalta 1964 Grenoble, Ranska sai vuoden 1968 talvikisat.
62. Japani Tokio, Japani 1965
63. Espanja Madrid, Espanja 1966
64. Italia Rooma, Italia 1966
65. Teheran, Iran 1967
66. Ranska Grenoble, Ranska 1968
67. Meksiko México, Meksiko 1968
68. Puola Varsova, Puola 1969
69. Alankomaat Amsterdam, Alankomaat 1970 Denver, Yhdysvallat valittiin vuoden 1976 talvikisakaupungiksi, mutta se vetäytyi isännyydestä taloudellisiin syihin vedoten, ja Innsbruck, Itävalta sai kisat. Montréal, Kanada sai vuoden 1976 kesäkisat.
70. Alankomaat Amsterdam, Alankomaat 1970
71. Luxemburg Luxemburg, Luxemburg 1971
72. Japani Tokio, Japani 1972
73. Länsi-Saksa München, Länsi-Saksa 1972 Lordi Killanin valittiin KOK:n puheenjohtajaksi.
74. Bulgaria Varna, Bulgaria 1973
75. Itävalta Wien, Itävalta 1974
76. Sveitsi Lausanne, Sveitsi 1975
77. Itävalta Innsbruck, Itävalta 1976
78. Kanada Montréal, Kanada 1976
79. Tšekkoslovakia Praha, Tšekkoslovakia 1977
80. Kreikka Ateena, Kreikka 1978 Sarajevo, Jugoslavia sai vuoden 1984 talvikisat, Los Angeles, Yhdysvallat sai vuoden 1984 kesäkisat.
81. Uruguay Montevideo, Uruguay 1979
82. Yhdysvallat Lake Placid, Yhdysvallat 1980
83. Neuvostoliitto Moskova, Neuvostoliitto 1980 Juan Antonio Samaranch valittiin KOK:n puheenjohtajaksi.
84. Länsi-Saksa Baden-Baden, Länsi-Saksa 1981 Calgary, Kanada sai vuoden 1988 talvikisat. Soul, Etelä-Korea sai vuoden 1988 kesäkisat.
85. Italia Rooma, Italia 1982
86. Intia New Delhi, Intia 1983
87. Jugoslavia Sarajevo, Jugoslavia 1984
88. Yhdysvallat Los Angeles, Yhdysvallat 1984
89. Sveitsi Lausanne, Sveitsi 1984
90. Länsi-Saksa Länsi-Berliini, Länsi-Saksa 1985
91. Sveitsi Lausanne, Sveitsi 1986 Barcelona, Espanja sai vuoden 1992 kesäkisat. Albertville, Ranska sai vuoden 1992 talvikisat.
92. Turkki Istanbul, Turkki 1986
93. Kanada Calgary, Kanada 1988
94. Etelä-Korea Soul, Etelä-Korea 1988 Lillehammer, Norja sai vuoden 1994 talvikisat.
95. Yhdysvallat San Juan, Puerto Rico, Yhdysvallat 1989
96. Japani Tokio, Japani 1990 Atlanta, Yhdysvallat sai vuoden 1996 kesäkisat.
97. Yhdistynyt kuningaskunta Birmingham, Yhdistynyt kuningaskunta 1991 Nagano, Japani sai vuoden 1998 talvikisat.
98. Ranska Albertville, Ranska 1992
99. Espanja Barcelona, Espanja 1992
100. Sveitsi Lausanne, Sveitsi 1993
101. Monaco Monte Carlo, Monaco 1993 Sydney, Australia sai vuoden 2000 kesäkisat.
102. Norja Lillehammer, Norja 1994
103. Ranska Pariisi, Ranska 1994
104. Unkari Budapest, Unkari 1995 Salt Lake City, Yhdysvallat sai vuoden 2002 talvikisat.
105. Yhdysvallat Atlanta, Yhdysvallat 1996
106. Sveitsi Lausanne, Sveitsi 1997 Ateena, Kreikka sai vuoden 2004 kesäkisat.
107. Japani Nagano, Japani 1998
108. Sveitsi Lausanne, Sveitsi 1999
109. Etelä-Korea Soul, Etelä-Korea 1999 Torino, Italia sai vuoden 2006 talvikisat.
110. Sveitsi Lausanne, Sveitsi 1999
111. Australia Sydney, Australia 2000
112. Venäjä Moskova, Venäjä 2001 Peking, Kiina sai vuoden 2008 kesäkisat. Jacques Rogge valittiin KOK:n puheenjohtajaksi.
113. Yhdysvallat Salt Lake City, Yhdysvallat 2002
114. Meksiko México, Meksiko 2002
115. Tšekki Praha, Tšekki 2003 Vancouver, Kanada sai vuoden 2010 talvikisat.
116. Kreikka Ateena, Kreikka 2004
117. Singapore Singapore 2005 Lontoo, Iso-Britannia sai vuoden 2012 kesäkisat.
118. Italia Torino, Italia 2006
119. Guatemala Guatemala, Guatemala 2007 Sotši, Venäjä sai vuoden 2014 talvikisat.
120. Kiina Peking, Kiina 2008
121. Tanska Kööpenhamina, Tanska 2009 Rio de Janeiro, Brasilia sai vuoden 2016 kesäkisat.
122. Kanada Vancouver, Kanada 2010 Nanjing, Kiina sai vuoden 2014 nuorten kesäkisat
123. Etelä-Afrikka Durban, Etelä-Afrikka 2011 Pyeongchang, Etelä-Korea sai vuoden 2018 talvikisat.
124. Yhdistynyt kuningaskunta Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta 2012
125. Argentiina Buenos Aires, Argentiina 2013 Tokio, Japani sai vuoden 2020 kesäkisat. Thomas Bach valittiin KOK:n puheenjohtajaksi.
126. Venäjä Sotši, Venäjä 2014
127. Malesia Kuala Lumpur, Malesia 2015 Peking, Kiina sai vuoden 2022 talvikisat. Lausanne, Sveitsi sai vuoden 2020 nuorten talvikisat
128. Brasilia Rio de Janeiro, Brasilia 2016
129. 2017 Kesäolympialaisten 2024 pitopaikka päätetään.
130. Etelä-Korea Pyeongchang, Etelä-Korea 2018
131. 2019 Talviolympialaisten 2026 pitopaikka päätetään.
132. Japani Tokio, Japani 2020
133. 2021 Kesäolympialaisten 2028 pitopaikka päätetään.
134. Kiina Peking, Kiina 2022

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Comité International Olympique olympics.com. International Olympic Committee. Viitattu 27.3.2023. (ranskaksi)
  2. ↑ a b IOC: The Organisation
  3. ↑ Olympic Charters Olympic.org. Viitattu 7.4.2017.
  4. ↑ a b Kruse, Britta & Mende, Armin; suom. toim. Siukonen, Martti: Olympiakisat 100 vuotta, s. 8–11. Gummerus, 1995. ISBN 951-20-4825-6
  5. ↑ Eli Wolff, Yannick Kluch: What's the IOC – and why doesn't it do more about human rights issues related to the Olympics? The Conversation. 18.2.2022. Viitattu 15.10.2023. (englanniksi)
  6. ↑ Criticism of Russia, Belarus return to sport ‘deplorable’: IOC www.aljazeera.com. Viitattu 15.10.2023. (englanniksi)
  7. ↑ a b c The Organisation Presidents. International Olympic Committee. Viitattu 13.04.2013.
  8. ↑ Suomen olympiakomitea (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kansainvälinen olympiakomitea.
  • Virallinen sivu
  • Helge Nygrén - Markku Siukonen: Suuri Olympiateos 1, Oy Scandia kirjat Ab, Jyväskylä, 1978, s. 51-81.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kansainvälinen_olympiakomitea&oldid=22784549”