Iggy Pop

Iggy Pop
Iggy Pop esiintymässä vuonna 2017
Henkilötiedot
Koko nimi	James Newell Osterberg, Jr.
Syntynyt	21. huhtikuuta 1947 Muskegon, Michigan, Yhdysvallat
Ammatti	laulaja-lauluntekijä, muusikko, näyttelijä
Muusikko
Taiteilijanimi	Iggy Pop
Laulukielet	englanti
Aktiivisena	1960–
Tyylilajit	punkrock, protopunk, hard rock, blues, shock rock, glam rock
Soittimet	kitara, koskettimet, rummut
Yhtyeet	The Stooges
Levy-yhtiöt	Virgin, RCA, Elektra, A&M
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Kotisivut
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Iggy Pop vuonna 1980. Hänet tunnetaan tavastaan esiintyä paidattomana.

Iggy Pop, oikealta nimeltään James Newell Osterberg, Jr., (s. 21. huhtikuuta 1947 Muskegon, Michigan) on yhdysvaltalainen rocklaulaja. Ennen soolouralle siirtymistään hän toimi The Stoogesin. Hän on merkittävimpiä punkrockin kehittäjiä ja kuuluisa aggressiivisesta lavaesiintymisestään.

Varhaiset vaiheet

Iggy Pop syntyi Michiganissa vuonna 1947 opettajaäidilleen Louella Osterbergille (o.s. Christensen) ja valmentajaisälleen James Newell Osterberg vanhemmalle. Äitinsä puolelta Pop on norjalaista ja tanskalaista syntyperää, ja isänsä puolelta hänellä on sekä irlantilaisia että englantilaisia sukujuuria. Hänen isänsä oli adoptoitu amerikanruotsalaiseen perheeseen, mistä juontaa sukunimi Osterberg (alun perin Österberg). Iggy kasvoi asuntopuistossa Ypsilantissa.

Koulun jälkeen Pop työskenteli Discount Recordsissa, jossa hän myöhemmin tapasi Dave Alexanderin sekä Ron ja Scott Ashetonin.

Uran alku

Pop aloitti muusikon uransa rumpalina erilaisissa lukiolaisyhtyeissä Ann Arborissa. Yksi näistä oli The Iguanas, josta Iggy sai läpi elämän kestäneen lempinimensä. Soitettuaan erinäisissä bluesyhtyeissä, kuten The Prime Moversissa, Pop jätti yliopisto-opintonsa ja muutti Chicagoon opiskelemaan musiikkia sen varsinaisessa muodossa. Siellä hän pääsi rumpali Sam Layn oppiin ja jatkoi rumpujen soittoa paikallisissa yhtyeissä. Iggy Pop ihaili kovasti näkemiään mustia muusikoita mutta katsoi lopulta, että olisi vain naurettavaa, jos hän yrittäisi kopioida näiden omaleimaista tyyliä. Chicagossa hän kokeili kuitenkin myös ensimmäistä kertaa huumeita ja sanookin ensimmäisen marihuanakokeilunsa aikana ymmärtäneensä, että hänen täytyi soittaa omaa, yksinkertaista bluesiaan. Tämän jälkeen (v. 1967) Iggy Pop palasi Ann Arboriin ja perusti yhtyeen nimeltä The Stooges. Yhtyeeseen kuuluivat solisti Iggy, kitaristi Ron Asheton, rumpali Scotty Asheton ja basisti Dave Alexander.

The Stooges

Pääartikkeli: The Stooges

The Stoogesin perustaminen ei sujunut Popin kohdalla ongelmitta: hän joutui aina matkustamaan pitkän matkan Ashetonien luokse treeneihin ja heittelemään kiviä ikkunoihin jotta nämä heräisivät. Hän leikkasi myös hiuksensa äitiään miellyttääkseen; tämä oli luvannut ostaa yhtyeelle sähköurut, jos Iggy menisi parturiin. Uusi kampaus oli hyvin laitosmainen, ja kun Pop pukeutui valkoisiin haalarihousuihin, poliisit pysäyttivät hänet epäillen miehen karanneen mielisairaalasta. Varsinainen potku sekä Stoogesille että Popin tunnetulle lavaesiintymiselle oli, kun tämä näki The Doorsin Michiganin yliopistolla vuonna 1967. Hän ihaili kovasti laulaja Jim Morrisonin lavakarismaa.

»Morrisonin vihamielisyys oli todella tyylikästä - diggasin aivan raivona, kun Morrison sai yleisön kiehumaan raivosta. Vitun jees! Ei riittänyt, että Morrison vittuili niille: se onnistui samalla myös hypnotisoimaan yleisön. Keikka kesti noin vartin tai parikymmentä minuuttia, koska niiden piti repiä Morrison pois lavalta ja roudata äijä helvettiin ennen kuin jengi lynkkaisi sen. Sekin teki meikäläiseen suuren vaikutuksen. Siinä vaiheessa mietin: ”Tyypeillä on single ykkösenä listoilla, ja ne vetää noin avuttoman setin! Jos tuo hemmo keikkuu lavalla, niin minähän vedän perässä. Nyt heti eikä ylihuomenna. Ei parane enää vetkutella.”»
(– Iggy Pop (Please Kill Me, 1996))

Esitys inspiroi Popia laajentamaan lavaesiintymisen rajoja äärimmilleen. Hän oli ensimmäinen, joka sukelsi lavalta yleisön joukkoon ja käveli näiden käsien päällä. Hän tuli tunnetuksi myös lasinsirpaleissa kieriskelystä, lavalle oksentelusta ja itsensä paljastamisesta yleisölle.

The Stoogesin ensimmäinen esiintyminen oli Grande Ballroomissa, ja Iggy Pop ilmestyi paikalle 1800-luvun naisten yöpaidassa. Lisäksi hän oli maalannut kasvonsa valkoisiksi, tehnyt alumiinifoliosta itselleen peruukin ja ajanut kulmakarvansa pois. Yhtyeen jäsenet tunsivat Jim Pop -nimisen miehen, jolla ei ollut hiuksia eikä kulmakarvoja, joten he alkoivat kutsua Iggyä Iggy Popiksi. Show itsessään oli sekin omituinen: Iggy muun muassa käveli golfkengissä pesulaudalla, johon oli kiinnitetty kontaktimikrofonit. John Sinclair kuvaili Iggyn tanssineen ”omaa masokistista balettiaan yhden miehen sirkuksessaan, jonka taustalla surisi jonkinlainen psykedeelinen mehiläispesä”.

Vuosi ensiesiintymisensä jälkeen, vuonna 1968, The Stooges teki levysopimuksen Elektra Recordsin kanssa. Debyyttialbumilla The Stooges Pop esiintyi nimellä Iggy Stooge, mikä harmitti häntä kovasti ja mihin hän ei enää sittemmin suostunut. Levy ei myynyt hyvin, eikä sitä tehnyt myöskään seuraava albumi Fun House. Näiden kahden albumin jälkeen Iggy erotti alkoholisoituneen Dave Alexanderin. Fun Housen jälkeen yhtye kariutui jäljellä olevien jäsenten ja muun henkilökunnan kasvavaan heroiiniaddiktioon. Kitaristi Ron Asheton oli ainoa, joka kieltäytyi väkevämmistä huumeista. Yhtye sai potkut Elektralta.

Vuonna 1971 Iggy Pop ja David Bowie tapasivat tunnetussa baarissa Max’s Kansas Cityssä. Ystävyys Bowien kanssa antoi Popin uralle uutta vauhtia, ja Bowie päättikin tuottaa tälle albumin Englannissa. Yhtyeen roudari James Williamson tarjoutui kitaristiksi, mutta koska Bowie ja Pop eivät olleet muuten tyytyväisiä yhteenkään löytämäänsä soittajaan, he päättivät koota The Stoogesin uudestaan. Alkuperäiskokoonpanon paluusta ei kuitenkaan ollut kysymys, sillä Dave Alexander ei ollut enää mukana. Ron Asheton taas siirtyi vastahakoisesti bassoon päästääkseen Williamsonin kitaraan. Uusi The Stooges äänitti Columbia levy-yhtiölle albumin nimeltä Raw Power. Nykyään korkealle arvostettu teos ei kuitenkaan vakuuttanut levy-yhtiötä, sillä The Stoogesin musiikki ei kelvannut silloiselle suurelle yleisölle. Scott Thurston ryhtyi kuitenkin soittamaan koskettimia ja Bowie jatkoi tukemistaan, mutta yhtyeen jäsenten huumeongelma pysyi. Iggy Popia saatiin odotella usein lavalle tämän etsiessä wc:ssä ehjää verisuonta, ja hän ja rumpali Scott myivät luvatta basistinsa keräilysoittimen ostaakseen heroiinia ^lähde?. Manageri Danny Fields hylkäsi yhtyeen väsyttyään jatkuvaan sekoiluun ja asioiden selvittelyyn. Lisäksi yhtyeen majatalo Fun House oli purkutuomion alla, rahaa ei tullut mistään ja yhtye kolaroi pakettiautonsa siltaan. Noihin aikoihin Iggy myöskin väärensi shekkejä, mutta hänen vanhempansa korvasivat summan poikansa jäätyä kiinni. The Stoogesin viimeinen konsertti päättyi riitaan yhtyeen ja moottoripyöräjengin välillä. Täysin hallitsematon huumeiden käyttö pysäytti Popin uran vuosiksi eteenpäin.

Sooloura ja myöhemmät vaiheet

1970-luvun lopulla punkin nousu nosti soolouralle siirtyneen Iggy Popin rocktähteyteen. David Bowien tuottamat albumit Lust for Life ja The Idiot (1977) olivat menestyksekkään soolouran lähtölaukaukset. Ensin mainitulta levyltä löytyvät Iggy Popin kuuluisimmat hitit ”Lust for Life” ja ”The Passenger”.

Osa Iggy Popin soololevyistä on saanut kriitikoilta vaisun vastaanoton, mutta hänen kuuluisaa lavaenergiaansa on kehuttu.

Vuonna 2003 The Stooges kokoontui taas uudestaan. Yhtyeen kitaristi Ron Asheton kuoli tammikuussa 2009. Toukokuussa 2009 Iggy Pop julkaisi uuden sooloalbumin nimeltään Préliminaires. Osittain jazzvaikutteista levyä on luonnehdittu Iggy Popin uran rauhallisimmaksi albumiksi. Myös The Stooges jatkoi toimintaansa ja James Williamson palasi kitaristiksi.

Iggy Pop Suomessa

Iggy Pop on esiintynyt useasti Suomessa, ensimmäisen kerran Kulttuuritalolla toukokuussa 1978 ja Provinssirockissa 1987. The Stooges -yhtyeen kanssa hän esiintyi ensimmäisen kerran 8. kesäkuuta 2006 Tampereella Sauna Open Air -festivaaleilla ja seuraavan kerran 9. syyskuuta 2007 Helsingin Jäähallissa, 26. heinäkuuta 2008 Seinäjoella ja Porin Sonispheressä kesällä 2010 ja vielä Helsingin Flow-festivaalilla elokuussa 2016. Viimeinen esiintyminen on tapahtunut Kulttuuritalolla Helsingissä 12.06.2022.

Diskografia

The Stooges

Studioalbumit

• The Stooges (1969)
• Fun House (1970)
• Raw Power (1973)
• The Weirdness (2007)
• Ready To Die (2013)

Livealbumit

• Metallic K.O. (live) (1976)
• Telluric Chaos (live) (2005)
• Have Some Fun: Live at Ungano’s (live) (2010)

Sooloura

• The Idiot (1977)
• Lust for Life (1977)
• Kill City (1977) (Iggy Pop & James Williamson)
• TV Eye Live (live) (1978)
• New Values (1979)
• Soldier (1980)
• Party (1981)
• Zombie Birdhouse (1982)
• Blah Blah Blah (1986)
• Instinct (1988)
• Brick By Brick (1990)
• American Caesar (1993)
• Naughty Little Doggie (1996)
• Avenue B (1999)
• Beat 'Em Up (2001)
• Skull Ring (2003) (sisältää muutaman The Stoogesin kanssa tehdyn kappaleen.)
• Préliminaires (2009)
• Après (2012)
• Post Pop Depression (2016)
• Live At The Royal Albert Hall (2016)
• Free (2019)
• Every Loser (2023)

Kirjallisuutta

• Samuli Vanhakarhu: Iggy Pop - Amerikan keisari. Pop-Kirja, 2004.
• Joe Ambrose: Iggy Pop - Raakaa voimaa. Johnny Kniga, 2006.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Iggy Pop Wikimedia Commonsissa