Leo Komarov

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Leo Komarov
Henkilötiedot
Syntynyt23. tammikuuta 1987 (ikä 37)[1]
Narva, Viron SNT, Neuvostoliitto
Kansalaisuus  Suomi
 Venäjä[2]
Jääkiekkoilija
Lempinimi Leksa, Uncle Leo
Pelipaikka hyökkääjä
Maila vasen
Pituus 180 cm
Paino 95 kg
Seura
Seura HIFK
Sarja SM-liiga
Pelinumero 47
Pelaajaura
Pääsarjaura 2005–
Aik. seurat Ässät (SML)
Pelicans (SML)
Dinamo Moskova (KHL)
Toronto Marlies (AHL)
Toronto Maple Leafs (NHL)
New York Islanders (NHL)
SKA Pietari (KHL)
Luleå HF (SHL)
NHL-varaus 180. varaus, 2006
Toronto Maple Leafs
Mitalit
Maa:  Suomi
Miesten jääkiekko
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Peking 2022 jääkiekko
Pronssia Pronssia Sotši 2014 jääkiekko
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Slovakia 2011 jääkiekko
Hopeaa Hopeaa Valko-Venäjä 2014 jääkiekko
Hopeaa Hopeaa Venäjä 2016 jääkiekko
Alle 20-v. MM-kilpailut
Pronssia Pronssia Kanada 2006 jääkiekko

Leonid ”Leo” Aleksandrovitš Komarov (ven. Леонид Александрович Комаров, s. 23. tammikuuta 1987 Narva, Viron SNT, Neuvostoliitto) on suomalais-venäläinen jääkiekkohyökkääjä, joka pelaa SM-liigajoukkue HIFK:ssa.[3] Sukutaustaltaan Komarov on inkerinsuomalainen.[4]

Komarov aloitti uransa Jääkiekon SM-liigassa Ässissä ja Pelicansissa, kunnes siirtyi KHL-liigassa pelaavaan Dinamo Moskovaan. KHL:stä hän siirtyi NHL:ään Toronto Maple Leafsiin kaudella 2014–2015. Kaudella 2018–2019 hän siirtyi New York Islandersiin, jossa hän pelasi vuoteen 2021 asti. Hän palasi vuodeksi KHL:ään SKA Pietarin joukkueeseen, kunnes teki sopimuksen Ruotsin SHL:n Luleån kanssa. Kaudeksi 2023–2024 Komarov palasi SM-liigaan HIFK:n riveihin.

Maajoukkuetasolla Komarov on edustanut Suomea seitsemissä maailmanmestaruuskilpailuissa, kaksissa olympialaisissa ja kerran maailmancupissa. Hän voitti vuonna 2011 maailmanmestaruuden, olympiapronssia vuonna 2014 ja olympiakultaa vuonna 2022.

Seuraura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SM-liiga

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Komarov syntyi Viron SNT:ssa, mutta muutti jo lapsena Suomeen, ensin Vaasaan ja sitten Uuteenkaarlepyyhyn jääkiekkoilijaisä Aleksander Komarovin siirtyessä vuonna 1991 Suomeen pelaamaan.[5] Leo Komarov pelasi Munsala IK:n ja Jeppiksen junioreissa, josta hän myöhemmin siirtyi Kokkolan Hermeksen junioreihin.[6] Hermeksen jälkeen Komarov pelasi junioritasolla myös Vaasan Sportissa ja Porin Ässissä, jossa hänet nostettiin ensimmäistä kertaa miesten joukkueeseen.

Komarov teki läpimurtonsa SM-liigaan heti tulokaskaudellaan 2005–2006. Ennen kauden alkua hänen ei uskottu yltävän säännölliseen peliaikaan liigassa.lähde? Ässien päästyä pudotuspeleihin ja Marko Kivenmäen saatua pelikiellon Komarov kuitenkin nostettiin joukkueen ykkösketjun laitahyökkääjäksi. Hän ratkaisi maalillaan Ässien pääsyn välieriin 1. huhtikuuta 2006 pelatussa Ässät–Tappara-ottelussa.

Kesällä 2006 Toronto Maple Leafs varasi Komarovin NHL:ään varaustilaisuuden kuudennella kierroksella varausnumerolla 180.[7]

Kaudeksi 2006–2007 Komarov siirtyi Lahden Pelicansiin. Ensimmäisenä kautenaan Lahdessa Komarov teki 12 tehopistettä, ja seuraavalla kaudella hän teki yhteensä 14 tehopistettä. Keväällä 2008 Pelicans solmi Komarovin kanssa yksivuotisen jatkosopimuksen,[8] ja viimeisenä kautenaan Suomessa Komarov teki tehopisteet 8+16=24.

KHL

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudeksi 2009–2010 Komarov siirtyi KHL-liigassa pelanneeseen Dynamo Moskovaan.[9] Komarovin pelattua vuoden Dynamossa seura yhdistyi toisen moskovalaisen seuran HK MVD:n kanssa. Tässä uudessa OHK Dinamo Moskovan joukkueessa Komarov voitti KHL:n mestaruuden keväällä 2012. Tuolloin hänen seuransa voitti KHL:n loppuottelussa Raimo Summasen valmentaman Avangard Omskin.[10]

NHL

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesällä 2012 Toronto Maple Leafs tiedotti solmineensa Komarovin kanssa yksivuotisen sopimuksen.[11][12] NHL-kauden 2012–2013 alku peruuntui kuitenkin työsulun vuoksi,[13] joten Komarov päätyi aloittamaan kautensa Maple Leafsin farmiseura Toronto Marliesissa AHL-liigassa.[14] Hänen pistetilinsä AHL-liigassa avautui syöttöpisteen myötä ottelussa Hamilton Bulldogsia vastaan 20. lokakuuta 2012,[15] ja seuraavassa ottelussa 21. lokakuuta Grand Rapids Griffinsiä vastaan hän teki AHL-uransa ensimmäisen maalin.[16] Kun NHL:n työsululle ei näkynyt loppua, päätti Komarov tasokkaampien pelien toivossa palata KHL-liigaan ja OHK Dinamoon. Komarov pelasi lopulta AHL:ssä yhteensä 14 ottelua tehopistein 6+3=9. Moskovassa hän ehti pelata 13 ottelua pistein 2+8=10. Lopulta 6. tammikuuta 2013 ilmoitettiin NHL:n työsulun päättyneen, ja Komarov siirtyi Torontoon pelaamaan NHL:ää. Komarov pelasi kauden 2013–2014 aikana Dynamo Moskovassa KHL:ssä[17] 59 peliä tehden 38 tehopistettä.

Komarov ehti useita kertoja kertoa yrittävänsä takaisin NHL:ään[18][19][20] ennen kuin heinäkuussa 2014 Toronto Maple Leafs ilmoitti tehneensä sopimuksen hänen kanssaan. Komarovin sopimus on neljävuotinen ja kokonaisarvoltaan 11,8 miljoonaa dollaria.[21] Paluukaudellaan Komarov kärsi muutamasta loukkaantumisesta.[22][23] Toronto Maple Leafsissa pelatessaan Komarov toimi varakapteenina kolmen kauden ajan.

Joulukuussa 2015 yhdysvaltalainen televisio- ja radioyhtiö CBS Sports arvioi Komarovin Toronto Maple Leafsin arvokkaimmaksi pelaajaksi: "Yksi harvoista vanhan johtoportaan hankinnoista, joka ei ole ollut täydellinen pettymys. Komarov on kokonaisuudessaan ollut Toronton paras pelaaja kauden ensimmäisestä päivästä alkaen".[24] Toronto Sun -lehti kirjoitti tämän jälkeen, että Komarovin korkean tulostason myötä kiinnostus ja markkina-arvo häntä kohtaan kasvoivat muidenkin NHL-seurojen keskuudessa.[25] Samoilla linjoilla jatkoi TSN:n toimittaja Darren Dreger. Hän arvioi saman kuukauden aikana, että Komarovista voisi joutua maksamaan "kovan hinnan".

»Minun mielestäni Komarovista saattaa joutua maksamaan ensimmäisen kierroksen vuoron»
(Darren Dreger TSN 1050 -radiokanavan mukaan.[26])

Urheilusanomien NHL-kirjeenvaihtaja Sami Hoffren valitsi Leo Komarovin "Syksyn yllättäjäksi". Hoffren kehui artikkelissaan Komarovia Toronto Maple Leafsin parhaaksi ja suoritusvarmimmaksi pelaajaksi.[27]

1. heinäkuuta 2018 Komarov solmi vapaana pelaajana neljän vuoden mittaisen ja 12 miljoonan dollarin arvoisen sopimuksen NHL-seura New York Islandersin kanssa.[28][29] Kaudella 2021–2022 Komarov ehti pelata vain yhden NHL-ottelun, kunnes hänet siirrettiin AHL:ään. Komarovin nelivuotisesta sopimuksesta oli käynnissä viimeinen kausi.[30] Komarovin NHL-seura New York Islanders asetti hänet lokakuussa NHL:n siirtolistalle, josta mikään muu seura ei häntä poiminut.[31] Näin ollen Komarov ja Islanders purkivat Komarovin sopimuksen.[30] Hän siirtyi erittäin haikein mielin pois Islandersin joukkueesta ja piti päätöstään uransa vaikeimpana.[30] Komarov siirtyi SKA Pietariin osin perhesyistä, sillä hänen perheensä asuu Suomessa.[32]

Ruotsin kautta takaisin SM-liigaan

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudeksi 2022–2023 Komarov siirtyi Ruotsin SHL:ään Luleån joukkueeseen.[33] Kaudeksi 2023–2024 hän teki kahden vuoden mittaisen sopimuksen SM-liigan HIFK:n kanssa.[34]

Maajoukkueissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolivälissä Venäjältä tiedusteltiin, haluaisiko Komarov pelata Venäjän nuorisomaajoukkueessa, mutta Komarov valitsi Suomen joukkueen.[35]

Suomen maajoukkueessa hän on pelannut seitsemissä maailmanmestaruuskilpailuissa. Lisäksi hän on edustanut Suomen alle 20-vuotiaiden jääkiekkomaajoukkuetta kahdesti maailmanmestaruuskilpailuissa. Nuorten maailmanmestaruuskilpailuissa hän saavutti pronssia vuonna 2006 ja aikuisten kilpailuista kultaa vuonna 2011, olympiapronssia vuonna 2014 ja olympiakultaa vuonna 2022.

Syyskuussa 2016 World Cupin jälkeen hän ilmoitti lopettavansa pelinsä Suomen maajoukkueessa.[36] Maaliskuussa 2017 Komarov kuitenkin totesi voivansa jatkaa maajoukkueessa, mutta esteeksi muodostui hänen yhteistyönsä rahapeliyhtiö NordicBetin kanssa,[37] johon Jääkiekkoliiton johto suhtautui kriittisesti. Jääkiekkoliiton näkemyksen mukaan sen ja Veikkauksen sopimus sulkee pois yhteistyön muiden rahapeliyhtiöiden kanssa. Tilanne oli huomattavan samankaltainen kuin mäkihyppääjä Harri Ollin ja Hiihtoliiton välillä.[38] Joulukuussa 2021 Komarov valittiin jälleen maajoukkueeseen.[39]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Komarovin isä on vuonna 1962 syntynyt Aleksandr Komarov, joka on Inkerin suomalainen[4] ja kotoisin Karjalasta Petroskoista. Aleksandr Komarov oli myös jääkiekkoilija, joten hän meni armeijaan Leningradiin, nykyiseen Pietariin. Palveluksen jälkeen Aleksandr Komarov muutti Narvaan, jossa hän tapasi tulevan puolisonsa.[35] Leo Komarov syntyi Narvassa, Virossa 23. tammikuuta 1987, ja hänen perheensä muutti Suomeen vuonna 1991. Komarov on kasvanut Uudessakaarlepyyssä. Komarov on tunnettu kielitaidostaan, ja hän puhuu venäjän ja suomen lisäksi myös ruotsia ja englantia[40][41]. Leon pikkuveljet Daniel ja Oskar ovat syntyneet Suomessa.[35] Komarov aloitti urheilemisen taitoluistelutunneilla viisivuotiaana. Sitten hän siirtyi harrastamaan jääkiekkoa ja jalkapalloa.[35]

Komarov avioitui pitkäaikaisen tyttöystävänsä Juulia Mannerin kanssa Helsingissä 2. heinäkuuta 2016. He olivat seurustelleet jo kymmenen vuotta ennen avioliittoa, ja tuolloin he asuivat yhdessä Kanadassa.[42] Juuri ennen kauden 2020 viimeistä välieräottelua Komarovin perheeseen syntyi toinen poika.[43] Ennestään heillä on vuonna 2017 syntynyt poika.[44]

Juho Mannisen ja Olli Horttanan tekemä Komarovin urasta ja yksityiselämästä kertova dokumenttisarja julkaistiin NordicBetin kotisivuilla joulukuussa 2017.[45] Dokumentti kertoo Komarovin tarinan lapsuudesta vuoteen 2017.

Tilastot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
    Runkosarja   Pudotuspelit   Palkinnot   Arvokisat
Kausi Joukkue Liiga O M S Pist. RM O M S Pist. RM             Turnaus O M S Pist. RM
2004–2005 Ässät A-SM 34 6 5 11 59 – – – – –
2005–2006 Ässät A-SM 10 5 6 11 59 – – – – – JMM 7 0 3 3 32
Ässät SM-liiga 44 3 3 6 106 14 1 3 4 22
Suomi U20 Mestis 5 0 3 3 4 – – – – –
2006–2007 Pelicans SM-liiga 49 3 9 12 108 6 1 0 1 6 JMM 6 2 1 3 16
Suomi U20 Mestis 1 1 0 1 0 – – – – –
2007–2008 Pelicans SM-liiga 53 4 10 14 76 6 1 1 2 8
2008–2009 Pelicans SM-liiga 56 8 16 24 144 10 0 1 1 16 MM 5 0 1 1 4
2009–2010 Dinamo Moskova KHL 47 5 11 16 44 4 0 1 1 16 MM 7 1 0 1 0
2010–2011 OHK Dinamo Moskova KHL 52 14 12 26 70 6 4 2 6 2 MM 8 0 2 2 2
2011–2012 OHK Dinamo Moskova KHL 46 11 13 24 58 20 5 2 7 49 Gagarin Cup MM 10 1 0 1 4
2012–2013 OHK Dinamo Moskova KHL 13 2 8 10 42 – – – – – Gagarin Cup
Toronto Maple Leafs NHL 42 4 5 9 18 7 0 0 0 17
Toronto Marlies AHL 14 6 3 9 22 – – – – –
2013–2014 Dinamo Moskova KHL 52 12 22 34 42 7 3 1 4 22 OK 6 0 0 0 0
MM 10 1 2 3 6
2014–2015 Toronto Maple Leafs NHL 62 8 18 26 18 – – – – – MM 7 2 1 3 29
2015–2016 Toronto Maple Leafs NHL 67 19 17 36 40 – – – – – MM 10 3 4 7 8
2016–2017 Toronto Maple Leafs NHL 82 14 18 32 31 6 0 1 1 2 MC 3 0 1 1 2
2017–2018 Toronto Maple Leafs NHL 74 7 12 19 31 2 0 0 0 0
2018–2019 New York Islanders NHL 82 6 20 26 42 8 1 1 2 8
2019–2020 New York Islanders NHL 48 4 10 14 10 17 1 2 3 4
2020–2021 New York Islanders NHL 33 1 7 8 15 19 0 3 3 14
2021–2022 New York Islanders NHL 1 0 0 0 2 – – – – – OK 6 1 0 1 2
SKA Pietari KHL 18 4 2 6 12 16 1 2 3 6
2022–2023 Luleå HF SHL 49 9 9 18 26 5 0 1 1 27
2023–2024 HIFK SM-liiga 16 3 1 4 45 4 0 0 0 25
NHL yhteensä 491 63 107 170 207 59 2 7 9 45
KHL yhteensä 228 48 68 116 268 53 13 8 21 95
SM-liiga yhteensä 218 21 39 60 479 40 3 5 8 77

Saavutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Team Roster – Finland (pdf) IIHF.com. 3.5.2012. IIHF. Viitattu 7.5.2012. (englanniksi)
  2. ↑ Leo Komarovin huima pesti KHL:ään varmistui Iltasanomat.fi. 8.5.2009. Arkistoitu 10.5.2009. Viitattu 6.11.2013.
  3. ↑ Leo Komarov at eliteprospects.com www.eliteprospects.com. Viitattu 23.8.2023. (englanniksi)
  4. ↑ a b James Mirtle: Meet Leo Komarov, the Leafs’ international man of mystery The Globe and Mail. 11.11.2014. Viitattu 10.2.2022. (englanti)
  5. ↑ Onninen, Oskari: Leonid Aleksandrovitš Komarov on kiekkoleijonista kaikkein suomalaisin. Helsingin Sanomat, Kuukausiliite, 1.8.2015. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 6.9.2015.
  6. ↑ Komarov Moskovassa kuin kotonaan Iltalehti.fi. 19.12.2008. Viitattu 6.11.2013.
  7. ↑ NHL kutsuu Leo Komarovia MTV3. Viitattu 22.10.2012.
  8. ↑ Pelicans julkaisi jatkosopimuksia jatkoaika.com. Viitattu 22.10.2012.
  9. ↑ Leo Komarov siirtyy Moskovan Dynamoon Helsingin Sanomat. Arkistoitu 11.5.2009. Viitattu 8.5.2009.
  10. ↑ Komarov juhlii KHL-mestaruutta – Summanen taipui MTV3. Viitattu 22.10.2012.
  11. ↑ Leafs Sign Leo Komarov 29.5.2012. Toronto Maple Leafs. Viitattu 6.11.2013. (englanniksi)
  12. ↑ Toronto vahvisti Komarovin NHL-pestin Yleisradio. Viitattu 22.10.2012.
  13. ↑ Nyt se on varmaa – NHL:ään työsulku Yleisradio. Viitattu 22.10.2012.
  14. ↑ NHL-huomio kohdistuu nyt tänne – "saa ristiä kätensä" Urheilulehti. Viitattu 22.10.2012.
  15. ↑ Komarov sai vastata taklauksestaan nyrkein – katso video MTV3. Viitattu 22.10.2012.
  16. ↑ Komarovin ensimmäinen AHL-maali komeasta hyökkäyksestä – katso! MTV3. Viitattu 22.10.2012.
  17. ↑ Lehdet: Komarov palaa, Karalahti jatkaa KHL:ssä Savon Sanomat. Viitattu 19.1.2015.[vanhentunut linkki]
  18. ↑ Komarov haluaa takaisin NHL:ään mtv. Arkistoitu 21.9.2018. Viitattu 19.1.2015.
  19. ↑ Komarov: "Väkisin haluan takaisin NHL:ään" Jatkoaika. Viitattu 19.1.2015.
  20. ↑ IS: Komarov pyrkii takaisin NHL:ään YLE. Viitattu 19.1.2015.
  21. ↑ Leo Komarov palaa NHL:ään! – Pitkä sopimus Torontoon suomikiekko.com. Viitattu 19.1.2015.
  22. ↑ Komarov Ovetškinin kohtaamisesta: "Hieno peli tulossa" Jatkoaika. Viitattu 19.1.2015.
  23. ↑ Komarov jälleen sivuun loukkaantumisen vuoksi Jatkoaika. Viitattu 19.1.2015.
  24. ↑ Laakkonen, Arimo: Huimaa kautta pelaavalle Ristolaiselle lisää suitsutusta – myös Komaroville kunniamaininta yle.fi. 15.12.2015. Yleisradio Oy. Viitattu 20.12.2015.
  25. ↑ Leo Komarov vähättelee onnistumisiaan – kiinnostus siirtomarkkinoilla kasvaa suomikiekko.com. 21.12.2015. Viitattu 22.12.2015.
  26. ↑ Leo Komarovista joutuu maksamaan siirtomarkkinoilla kovan hinnan? – ”Eivät ole tyhmiä” suomikiekko.com. 27.12.2015. Viitattu 30.12.2015.
  27. ↑ Hoffren, Sami: Tässä ovat NHL:n syksyn parhaat: häikäisevä suomalaissuoritus päihitti Barkovin rankkaritkin iltasanomat.fi. 25.12.2015. Sanoma Media Finland Oy. Arkistoitu 26.12.2015. Viitattu 25.12.2015.
  28. ↑ Leo Komarov vaihtaa NHL-seuraa – innoissaan uudesta haasteesta: "Mahdollisuus voittaa suuria asioita" | Leijonat Leijonat. 2.7.2018. Viitattu 21.9.2018.
  29. ↑ Leo Komarovin NHL-ura jatkuu www.nordicbet.com. Viitattu 21.9.2018.
  30. ↑ a b c Ville Touru, Toronto: Leo Komarovin siirrolle sinetti – ”Satuttaa minua enemmän kuin kukaan voi ajatella” Ilta-Sanomat. 14.11.2021. Viitattu 10.12.2021.
  31. ↑ Leo Komarov vahvisti: siirtyy KHL-jäille – uusi seura on Pietarin SKA Yle Urheilu. 15.11.2021. Viitattu 10.12.2021.
  32. ↑ Leo Komarov palasi KHL-kaukaloon ryminällä, unelma olympialaisista elää vahvana – "En voi sanoa, oliko päätökseni oikea" mtvuutiset.fi. 18.11.2021. Viitattu 10.12.2021.
  33. ↑ Leinonen, Otto: Leo Komarov löysi uuden seuran – siirtyy Ruotsiin Iltalehti. 4.9.2022. Viitattu 23.8.2023.
  34. ↑ Moilanen, Mika: Jättikaappaus! Leo Komarov palaa SM-liigaan Ilta-Sanomat. 23.8.2023. Viitattu 23.8.2023.
  35. ↑ a b c d Pekka Holopainen, Anna-Maija Naakka: Pitkä tie Narvasta NHL:ään – Leo Komarov täyttää tänään 30 vuotta: ”Se tuntuu hullulta” Ilta-Sanomat. 23.1.2017. Viitattu 10.12.2021.
  36. ↑ Komarov jätti Leijonat – avautuu nyt kipeästä päätöksestä: "Ei tunnu kivalta" iltalehti.fi. Viitattu 29.9.2016.
  37. ↑ Leo Komarov NordicBetin ambassadoriksi www.nordicbet.com. Viitattu 21.9.2018.
  38. ↑ Savonen, Ilari: Leo Komarovin maajoukkueuralle stoppi yhteistyökuvion takia? – ”Se olisi aika surullista” Suomikiekko.com. 27.3.2017. Viitattu 27.3.2017.
  39. ↑ Leo Komarov mukana! Tässä ovat Jukka Jalosen Leijonat-valinnat mtvuutiset.fi. 8.12.2021. Viitattu 10.12.2021.
  40. ↑ Komarov kuumentaa vastustajia neljällä eri kielellä www.iltalehti.fi. Viitattu 10.12.2021.
  41. ↑ Komarov ei törmää kielimuuriin Keskisuomalainen. 20.12.2008. Viitattu 10.12.2021.
  42. ↑ NHL-tähti Leo Komarov meni naimisiin iltalehti.fi. Viitattu 3.7.2016. fi-FI
  43. ↑ Leo Komarovilla tunteikas päivä: poika syntyi juuri ennen NHL:n ratkaisuottelua Ilta-Sanomat. 18.9.2020. Viitattu 19.9.2020.
  44. ↑ Leo Komarovista on tullut isä. Seiska 5.5.2017.
  45. ↑ Leo Komarov -dokumentti www.nordicbet.com. Viitattu 21.9.2018.
  46. ↑ Stubin, Teemu: Komarov ja Rinne nimettiin NHL:n All-Stars-otteluun! Iltalehti.fi. 6.1.2016. Iltalehti. Viitattu 6.1.2016.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Leo Komarov.
HIFK – SM-liiga

2 Martin (A) | 3 Knot | 4 Nykyri | 6 Sund | 10 Vesalainen (A) | 11 Melart (C) | 14 Manninen | 15 Somppi | 19 Lundell | 21 Lehterä (A) | 30 Taponen | 33 Kiviharju | 40 Lindbohm (A) | 43 Marleau | 45 Åsten | 47 Komarov | 50 Eliáš | 55 Piironen | 61 Jasu | 63 Mieho | 71 Mäkiaho | 77 Kodýtek | 78 Seppälä | 79 Hartikainen | 80 Pyyhtiä | 81 Pakarinen (A) | 82 Karjalainen | 83 Luhanka | 85 Jalasti | 88 Rask | 90 Vinni | 92 Hovinen | -- Kähkönen | -- Somervuori
Valmentajat Peltonen – Ojanen – Tilkanen – Lundell – Halttunen – Kuhta – Mali

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2009

3 Nummelin (A) | 4 Koistinen | 5 Kukkonen | 6 Jaakola | 8 Hyvönen | 14 Hagman | 20 Miettinen | 21 Niskala | 22 Santala | 24 Kapanen (C) | 26 Immonen | 28 Salmela | 29 Kerman | 31 Rämö | 32 Riksman | 33 Lehtonen | 35 Rinne | 37 Pyörälä | 39 Kapanen | 41 Komarov | 44 Niinimaa | 49 Pihlman | 51 Hytönen | 73 Ruutu (A) | 82 Vahalahti | Valmentaja Jukka Jalonen

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2010

3 Nummelin (A) | 5 Kukkonen (A) | 6 Jaakola | 7 Mäenpää | 11 Hietanen | 15 Hytönen | 20 Miettinen | 21 Niskala | 22 Santala | 23 Hahl | 24 Kapanen (C) | 26 Immonen | 27 Kontiola | 29 Korpikoski | 30 Tarkki | 31 Vehanen | 35 Rinne | 36 Jokinen | 40 Pihlström | 41 Puistola | 44 Vatanen | 45 Osala | 50 Aaltonen | 52 Lehterä | 71 Komarov | Valmentaja Jukka Jalonen

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2011

4 Väänänen | 5 Kukkonen (A) | 6 Jaakola | 9 Koivu (C) | 15 Ruutu (A) | 18 Lepistö | 19 Välivaara | 20 Pesonen | 21 Niskala | 24 Lajunen | 26 Immonen | 28 Salmela | 29 Nokelainen | 30 Hovinen | 31 Vehanen | 35 Lassila | 37 Pyörälä | 39 Kapanen | 40 Pihlström | 41 Puistola | 47 Lahti | 50 Aaltonen | 58 Joensuu | 64 Granlund | 71 Komarov | Valmentaja Jukka Jalonen

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2012

4 Väänänen | 5 Kukkonen (A) | 6 Jaakola | 7 Mäenpää | 9 Koivu (C) | 12 Tuppurainen | 18 Joensuu | 19 Kiiskinen | 20 Pesonen | 21 Niskala | 26 Immonen | 27 Kontiola | 28 Salmela | 30 Rämö | 31 Vehanen | 32 Lehtonen | 36 Jokinen (A) | 37 Pyörälä | 38 Hietanen | 39 Kapanen | 40 Pihlström | 51 Filppula | 56 Järvinen | 64 Granlund | 71 Komarov | Valmentaja Jukka Jalonen

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2014

5 Ohtamaa | 6 Kivistö | 10 Karalahti | 12 Jokinen (C) | 13 Wirtanen | 18 Mäntylä | 19 Savinainen | 21 Lehterä (A) | 22 Salomäki | 25 Jormakka | 26 Immonen | 27 Kontiola | 28 Marttinen | 31 Koskinen | 32 Saros | 34 Palola | 35 Rinne | 38 Hietanen | 40 T. Sallinen | 42 J. Sallinen | 47 Lajunen | 56 Haula | 61 Huhtala | 71 Komarov (A) | 81 Pakarinen | Valmentaja Erkka Westerlund

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2015

2 Jokipakka | 6 Mäntylä | 7 Lindell | 15 Ruutu (A) | 16 Barkov | 18 Lepistö (A) | 20 Pesonen | 23 Louhivaara | 24 Kemppainen | 25 Hytönen | 26 Immonen | 27 Kontiola | 28 Salmela | 32 Saros | 33 Engren | 35 Rinne | 36 Jokinen (C) | 38 Hietanen | 41 Pihlström | 50 Aaltonen | 55 Ohtamaa | 63 Jaakola | 70 Hartikainen | 71 Komarov | 72 Donskoi | Valmentaja Kari Jalonen

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2016

1 Saros | 2 Pokka | 4 Kivistö | 5 Kukkonen (A) | 6 Jaakola | 7 Lindell | 9 Koivu (C) | 19 Koskinen | 20 Aho | 24 Lajunen | 28 Salmela | 29 Laine | 32 Bäckström | 36 Jokinen (A) | 37 Pyörälä | 38 Hietanen | 40 Koskiranta | 41 Pihlström | 51 Sallinen | 55 Ohtamaa | 56 Pulkkinen | 61 Barkov | 64 Granlund | 71 Komarov | 96 Rantanen | Valmentaja Kari Jalonen

Suomen joukkue – Jääkiekon maailmancup 2016

2 Jokipakka | 3 Määttä | 7 Lindell | 9 Koivu (C) | 12 Lehterä | 18 Lepistö | 19 Koskinen | 20 Aho | 22 Pokka | 27 Donskoi | 28 Korpikoski | 29 Laine | 35 Rinne | 36 Jokinen (A) | 40 Rask | 45 Vatanen | 51 Filppula (A) | 55 Ristolainen | 56 Haula | 64 Granlund | 71 Komarov | 86 Teräväinen | 91 Barkov | Valmentaja Lauri Marjamäki

Suomen joukkue – Talviolympialaiset 2014

3 Määttä | 4 Väänänen | 5 Kukkonen | 6 Salo | 8 Selänne (C) | 12 Jokinen | 15 Ruutu | 16 Barkov | 18 Lepistö | 21 Lehterä | 23 Salminen | 26 Immonen | 27 Kontiola | 28 Korpikoski | 31 Niemi | 32 Lehtonen | 36 Jokinen | 38 Hietanen | 40 Rask | 41 Pihlström | 44 Timonen (A) | 45 Vatanen | 50 Aaltonen | 64 Granlund | 71 Komarov (A) | Valmentaja Erkka Westerlund

Suomen joukkue – Talviolympialaiset 2022

2 Pokka | 3 Friman | 4 Lehtonen | 12 Anttila (A) | 13 Kemiläinen | 15 Aaltonen | 20 Ojamäki | 24 Björninen | 25 Rajala | 28 Nättinen | 29 Säteri | 35 Tuohimaa | 38 Hietanen | 40 Lindbohm | 42 Vatanen | 45 Olkinuora | 51 Filppula (C) | 55 Ohtamaa (A) | 60 Granlund | 65 Manninen | 70 Hartikainen | 71 Komarov (A) | 80 Mäenalanen | 81 Pakarinen | 82 Pesonen | Valmentaja Jukka Jalonen

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Leo_Komarov&oldid=22708530”