Ville Lajunen
Ville Lajunen | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 8. maaliskuuta 1988 Helsinki, Suomi |
Kansalaisuus | Suomi |
Jääkiekkoilija | |
Lempinimi | Laju[1] |
Pelipaikka | puolustaja |
Maila | oikea |
Pituus | 185 cm |
Paino | 88 kg |
Seura | |
Seura | Kiekko-Espoo |
Sarja | SM-liiga |
Pelinumero | 47 |
Pelaajaura | |
Pääsarjaura | 2007– |
Aik. seurat |
|
Ville Ilmari Lajunen[2] (s. 8. maaliskuuta 1988 Helsinki) on suomalainen jääkiekkopuolustaja, joka pelaa SM-liigajoukkue Kiekko-Espoossa. Hän toimii joukkueen kapteenina. Hän laukoo oikealta.[3]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Seuraura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lajunen on Espoon Kiekkoseuran kasvatti. Hän siirtyi juniorina sittemmin Espoo Bluesiin. Lajunen voitti kaudella 2005–2006 seuran A-nuorten sisäisen tehotilaston lukemalla +9.[4] Hän voitti kauden päätteeksi A-nuorten SM-pronssia. Syyskuussa 2006 Lajunen teki Bluesin kanssa kaksivuotisen SM-liigasopimuksen.[5] Hän pelasi kauden 2006–2007 vielä suurimmaksi osaksi A-nuorissa. Lajunen oli joukkueensa toiseksi paras pistemies Camilo Miettisen tehoilla 3+29=32, joilla hän voitti koko A-nuorten SM-liigan puolustajien syöttöpörssin sekä sijoittui puolustajien pistepörssissä toiseksi edellään vain Jokereiden Vesa Kulmala.[6] Lajunen voitti myös tehoilla 1+9=10 sarjan pudotuspelien puolustajien syöttöpörssin ja hän jakoi puolustajien pistepörssin voiton Pelicansin Mikko Kousan kanssa.[7] Lajunen voitti kauden päätteeksi A-nuorten SM-hopeaa. Hän pelasi ensimmäiset miesten pelinsä Mestiksessä, jossa Lajunen pelasi yhdeksän ottelua alle 20-vuotiaiden maajoukkueessa ilman tehopisteitä. Hän debytoi myös Bluesin SM-liigajoukkueessa, jossa Lajunen pelasi kolme runkosarjaottelua ilman tehopisteitä.[3] Hän teki liigadebyyttinsä 3. tammikuuta 2007 Oulun Kärppiä vastaan.[8]
Heinäkuussa 2007 Lajusen sopimusta jatkettiin vuodella kevääseen 2009 saakka. Muutamaa päivää myöhemmin hänen uutisoitiin siirtyvän alustavasti koko kauden 2007–2008 kattavalla lainasopimuksella Mestis-joukkue KooKoohon yhdessä maalivahti Antti Härmän kanssa. Siirron taustalla oli kaksikon asepalvelus Karjalan prikaatissa.[9][10] Lajunen pelasi KooKoossa ja alle 20-vuotiaiden maajoukkueessa yhteensä 27 runkosarjaottelua tehopistein 2+11=13. Hän palasi Bluesiin kuitenkin marraskuussa 2007, kun joukkue kärsi loukkaantumisista.[11] Lajunen pelasi Bluesissa lopulta loppukauden ja hän teki 19 runkosarjaottelussa tehot 1+11=12. Lajunen teki liigauransa avausmaalin 24. tammikuuta 2008 kahden miehen ylivoimalla vieraissa Pelicansia vastaan.[12] Pudotuspeleissä Lajunen teki yhdeksässä ottelussa yhden maalin. Hän pelasi Bluesin kaksi ensimmäistä playoff-ottelua, mutta Lajunen joutui niiden jälkeen tekemään kokoonpanossa tilaa Mikael Kurjelle. Hän palasi kokoonpanoon kuitenkin viidenteen välieräotteluun 31. maaliskuuta 2008 Jokereita vastaan, kun Dale Clarke joutui sivuun. Lajusen ylivoimalla syntynyt 2–0-johtomaali jäi lopulta Bluesin 5–1-voittoon päättyneen ottelun voittomaaliksi.[13] Hän voitti lopulta kauden päätteeksi SM-hopeaa.[3] Huhtikuussa 2008 Lajunen teki kaksivuotisen jatkosopimuksen Bluesin kanssa.[14]
Kausi 2008–2009 oli Lajuselle ensimmäinen kokonainen SM-liigassa. Hän teki 45 runkosarjaottelussa tehot 8+11=19, joilla Lajunen oli Bluesin eniten maaleja tehnyt puolustaja sekä tehokkain puolustaja Dale Clarken kanssa. Hän pelasi kauden aikana myös viisi ottelua Mestarien liigassa, jossa Lajunen oli tehoilla 1+3=4 Bluesin paras syöttäjä ja toiseksi paras pistemies Sami Ryhäsen jälkeen.[15] Keväällä 2009 hän vahvisti myös Bluesin A-nuoria. Lajunen jakoi koko A-nuorten SM-liigan pudotuspelien tehotilaston voiton Ässien Tommi Taimen kanssa.[16] Hän voitti kauden päätteeksi Suomen-mestaruuden.[3]
Lajuselle nimettiin kaudeksi 2009–2010 Bluesin varakapteeniksi.[17] Hän teki läpimurtonsa SM-liigan eliittiin tehtyään runkosarjassa tehot 5+33=38, joilla Lajunen voitti koko liigan puolustajien syöttöpörssin ja sijoittui puolustajien pistepörssissä toiseksi Ilveksen Markus Seikolan jälkeen.[18] Hän oli Bluesin ainoa kauden kaikki 58 runkosarjaottelua pelannut pelaaja, mutta Lajuselta jäi kuitenkin pudotuspelien ensimmäinen kierros väliin sairastumisen vuoksi.[19] Helmikuussa 2010 hän teki Bluesin kanssa kaksivuotisen jatkosopimuksen.[20] Kaudella 2010–2011 Lajunen teki runkosarjassa 24 tehopistettä. Pudotuspeleissä hän oli tehoilla 3+7=10 Bluesin paras syöttäjä[21] ja Lajunen jakoi koko liigan puolustajien syöttöpörssin sekä jakoi puolustajien pistepörssin voiton HIFK:n Toni Söderholmin kanssa.[22] Hän voitti kauden päätteeksi SM-hopeaa.[3]
Alkukaudella 2011–2012 Lajunen teki Bluesissa 22 runkosarjaottelussa tehot 2+10=12, joilla hän johti pelipaikastaan huolimatta Bluesin sisäistä pistepörssiä, kunnes marraskuussa 2011 Lajunen siirtyi loppukauden mittaisella sopimuksella KHL-seura Metallurg Magnitogorskiin.[23] Lajusen esitykset Magnitogorskissa jäivät lopulta varsin vaisuiksi; hän teki 15 runkosarjaottelussa vain yhden syöttöpisteen ja 12 playoff-ottelussa syntyi viisi syöttöpistettä. Lajunen ei enää jatkanut joukkueessa, vaan hän siirtyi kaudeksi 2012–2013 vuoden mittaisella sopimuksella Ruotsin Elitserieniin Färjestad BK:n riveihin.[24][25] Helmikuussa 2013 hän teki seuran kanssa vuoden mittaisen jatkosopimuksen.[26] Kauden 2013–2014 päätteeksi Lajunen voitti SHL-hopeaa.[3]
Kaudeksi 2014–2015 Lajunen siirtyi kaksivuotisella KHL-sopimuksella Jokereihin.[27] Hän edusti joukkuetta kauden aikana myös Spengler Cupissa, kuten myös vuotta myöhemmin. Kaudeksi 2015–2016 Lajunen nimettiin Jokereiden varakapteeniksi.[3] Helmikuussa 2016 hänet valittiin KHL:n viikon puolustajaksi.[28] Huhtikuussa 2016 Lajunen solmi Jokereiden kanssa vuoden mittaisen jatkosopimuksen.[29] Kaudella 2016–2017 hän oli joukkueen eniten maaleja tehnyt puolustaja kymmenellä osumallaan.[30]
Lajunen siirtyi kaudeksi 2017–2018 jatkamaan KHL-uraansa vuoden mittaisella sopimuksella Spartak Moskovaan.[31] Hän oli joukkueen tehokkain puolustaja tehoilla 6+20=26.[32] Kaudeksi 2018–2019 Lajunen siirtyi vuoden mittaisella sopimuksella KHL:n kiinalaisseura Kunlun Red Starin riveihin. Joukkuetta valmensi hänelle Suomen A-maajoukkueesta tuttu Jussi Tapola. Lajunen oli tehoilla 10+18=28 Kunlunin paras syöttäjä ja toiseksi paras pistemies Brandon Yipin jälkeen.[33] Hän jakoi koko liigan puolustajien pistepörssin seitsemännen sijan Ak Bars Kazanin Paul Postman kanssa.[34] Kaudeksi 2019–2020 Lajunen siirtyi vuoden mittaisella sopimuksella jatkamaan KHL-uraansa Vitjaz Podolskiin.[35] Hän oli tehoilla 4+21=25 joukkueen neljänneksi paras pistemies.[36]
Kauden 2020–2021 kynnyksellä, syyskuun 2020 lopulla Lajunen palasi SM-liigaan ja siirtyi vuoden mittaisella sopimuksella Turun Palloseuraan.[37] Joukkuetta valmensi hänelle Jokereista tuttu Raimo Helminen. Lajunen oli TPS:n tehokkain puolustaja tehoilla 9+19=28, joilla hän jakoi koko liigan puolustajien pistepörssin kuudennen sijan Jukurien Aleksandr Jakovenkon ja HIFK:n Mikko Kousan kanssa.[38] Lajunen voitti kauden päätteeksi SM-hopeaa. Kesäkuussa 2021 hän teki TPS:n kanssa vuoden mittaisen jatkosopimuksen.[39] Lajunen nimettiin kaudeksi 2021–2022 joukkueen varakapteeniksi.[40] Hän voitti kauden päätteeksi taas SM-hopeaa.[3]
Lajunen siirtyi kaudeksi 2022–2023 vuoden mittaisella sopimuksella Saksan DEL-liigan Schwenninger Wild Wingsiin.[41] Hän oli tehoilla 10+35=45 joukkueen paras syöttäjä ja toiseksi paras pistemies Tyson Spinkin jälkeen.[42] Lajunen jakoi koko liigan puolustajien pistepörssin voiton Kölner Haien Nick Bailenin kanssa, joka kuitenkin vei suuremman maalimääränsä turvin varsinaisen kärkisijan.[43] Kaudeksi 2023–2024 Lajunen siirtyi vuoden mittaisella sopimuksella Löwen Frankfurtiin. Hän voitti joukkueen sisäisen tehotilaston lukemalla +7.[44] Lajunen sijoittui tehoilla 6+23=29 DEL:n puolustajien pistepörssissä kymmenenneksi.[45]
Kaudeksi 2024–2025 Lajunen palasi SM-liigaan ja hän siirtyi vuoden mittaisella sopimuksella liigaan nostetun Kiekko-Espoon riveihin.[46] Hänet nimettiin joukkueen kapteeniksi.[47]
Maajoukkueura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mitalit | |||
---|---|---|---|
Maa: Suomi | |||
Miesten jääkiekko | |||
MM-kilpailut | |||
Hopeaa | Valko-Venäjä 2014 | jääkiekko |
Lajunen edusti Suomea MM-kilpailuissa vuosina 2014 ja 2017, joista ensimmäinen turnaus päättyi hopeaan. Yhteensä Lajunen on pelannut 66 A-maaottelua tehopistein 5+12=17.[3] Hän sai ensituntumaa Suomen A-maajoukkueeseen kevään 2010 MM-leiriryhmän mukana,[48] mutta Lajunen ei kuitenkaan mahtunut Suomen kokoonpanoon viikon ainoassa Tanskaa vastaan pelatussa harjoitusottelussa ja hän putosi lopulta leiriryhmästä.[49] Lajunen nimettiin seuraavan kerran A-maajoukkueeseen vuoden 2011 LG Hockey Gamesiin, kun hänet nimettiin Suomen joukkueeseen loukkaantuneen Jyrki Välivaaran tilalle. A-maajoukkuedebyyttinsä samassa turnauksessa teki myös Lajusen pikkuveli Jani.[50] Ville Lajunen pelasi ensimmäisen A-maaottelunsa turnauksen toisessa ottelussa 12. helmikuuta 2011 Tukholman Globenissa Tšekkiä vastaan. Hänet merkittiin Suomen kolmospuolustajapariin Janne Niskalan viereen.[51] Ensimmäisen A-maajoukkuemaalinsa Lajunen teki Oddset Hockey Gamesissa 9. helmikuuta 2013 Malmössä Tšekkiä vastaan. Hänen osumansa jäi Suomen 3–0-voittoon päättyneen ottelun voittomaaliksi ja Lajunen keräsi myös yhden syöttöpisteen oltuaan kakkossyöttäjänä Veli-Matti Savinaisen tekemään maaliin.[52]
Lajunen pelasi myös alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuonna 2008.[3]
Muuta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lajusen pikkuveli Jani pelaa hyökkääjänä Tšekin Extraligan HC Sparta Prahassa. Hän kuului Suomen vuoden 2011 maailmanmestaruuden voittaneeseen joukkueeseen.[53]
Kesäkuussa 2018 Lajusen tiedotettiin tuolloin Suomi-sarjassa aloittaneen Kiekko-Espoon yhtenä osakkaana.[54]
Tilastot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Runkosarja | Pudotuspelit | Arvokisat | |||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Kausi | Joukkue | Liiga | O | M | S | Pist. | RM | O | M | S | Pist. | RM | Turnaus | O | M | S | Pist. | RM | |||
2005–2006 | Blues | A-SM | 22 | 2 | 2 | 4 | 10 | 10 | 0 | 0 | 0 | 6 | |||||||||
2006–2007 | Blues | A-SM | 39 | 3 | 29 | 32 | 79 | 12 | 1 | 9 | 10 | 12 | |||||||||
Blues | SM-liiga | 3 | 0 | 0 | 0 | 0 | – | – | – | – | – | ||||||||||
Suomi U20 | Mestis | 9 | 0 | 0 | 0 | 6 | – | – | – | – | – | ||||||||||
2007–2008 | Blues | A-SM | 3 | 1 | 2 | 3 | 10 | 3 | 0 | 2 | 2 | 6 | JMM | 6 | 0 | 3 | 3 | 6 | |||
Blues | SM-liiga | 19 | 1 | 11 | 12 | 29 | 9 | 1 | 0 | 1 | 6 | ||||||||||
KooKoo | Mestis | 20 | 2 | 9 | 11 | 24 | – | – | – | – | – | ||||||||||
Suomi U20 | Mestis | 7 | 0 | 2 | 2 | 6 | – | – | – | – | – | ||||||||||
2008–2009 | Blues | A-SM | 8 | 2 | 2 | 4 | 6 | 7 | 2 | 3 | 5 | 14 | |||||||||
Blues | SM-liiga | 45 | 8 | 11 | 19 | 20 | 10 | 0 | 2 | 2 | 0 | ||||||||||
2009–2010 | Blues (A) | SM-liiga | 58 | 5 | 33 | 38 | 44 | – | – | – | – | – | |||||||||
2010–2011 | Blues (A) | SM-liiga | 60 | 7 | 17 | 24 | 69 | 18 | 3 | 7 | 10 | 20 | |||||||||
2011–2012 | Blues (A) | SM-liiga | 22 | 2 | 10 | 12 | 8 | – | – | – | – | – | |||||||||
Metallurg Magnitogorsk | KHL | 15 | 0 | 1 | 1 | 4 | 12 | 0 | 5 | 5 | 0 | ||||||||||
2012–2013 | Färjestad BK | Elitserien | 53 | 7 | 14 | 21 | 16 | 10 | 0 | 6 | 6 | 2 | |||||||||
2013–2014 | Färjestad BK | SHL | 48 | 4 | 9 | 13 | 20 | 15 | 0 | 4 | 4 | 2 | MM | 10 | 0 | 2 | 2 | 0 | |||
2014–2015 | Jokerit | KHL | 49 | 3 | 17 | 20 | 16 | 3 | 1 | 0 | 1 | 4 | |||||||||
2015–2016 | Jokerit (A) | KHL | 58 | 9 | 19 | 28 | 32 | 6 | 1 | 1 | 2 | 4 | |||||||||
2016–2017 | Jokerit (A) | KHL | 53 | 10 | 6 | 16 | 16 | 4 | 2 | 0 | 2 | 0 | MM | 10 | 1 | 2 | 3 | 2 | |||
2017–2018 | Spartak Moskova | KHL | 52 | 6 | 20 | 26 | 10 | 4 | 0 | 1 | 1 | 0 | |||||||||
2018–2019 | Kunlun Red Star | KHL | 56 | 10 | 18 | 28 | 44 | – | – | – | – | – | |||||||||
2019–2020 | Vitjaz Podolsk | KHL | 60 | 4 | 21 | 25 | 6 | 4 | 1 | 1 | 2 | 2 | |||||||||
2020–2021 | TPS (A) | SM-liiga | 55 | 9 | 19 | 28 | 24 | 13 | 2 | 2 | 4 | 8 | |||||||||
2021–2022 | TPS (A) | SM-liiga | 51 | 4 | 21 | 25 | 12 | 18 | 0 | 6 | 6 | 8 | |||||||||
2022–2023 | Schwenninger Wild Wings | DEL | 56 | 10 | 35 | 45 | 27 | – | – | – | – | – | |||||||||
2023–2024 | Löwen Frankfurt | DEL | 52 | 6 | 23 | 29 | 16 | – | – | – | – | – | |||||||||
7 kautta | yhteensä | KHL | 343 | 42 | 102 | 144 | 128 | 33 | 5 | 8 | 13 | 10 | |||||||||
8 kautta | yhteensä | SM-liiga | 313 | 36 | 122 | 158 | 208 | 68 | 6 | 17 | 23 | 42 | |||||||||
2 kautta | yhteensä | DEL | 108 | 16 | 58 | 74 | 43 | – | – | – | – | – | |||||||||
2 kautta | yhteensä | Elitserien/SHL | 101 | 11 | 23 | 34 | 36 | 25 | 0 | 10 | 10 | 4 | |||||||||
2 kautta | yhteensä | Mestis | 36 | 2 | 11 | 13 | 36 | – | – | – | – | – |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ville Lajunen The Internet Hockey Databasessa (englanniksi)
- Ville Lajunen Eurohockey.com. (englanniksi)
- Ville Lajunen Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Penttilä, Tapio: Harjulle tasoitusmaali ja tikkejä Faneille.com. 11.1.2015. Faneille.com. Viitattu 30.9.2020.
- ↑ https://verokone.hs.fi/henkilo/1988Lajunen%20Ville%20Ilmari[vanhentunut linkki]
- ↑ a b c d e f g h i j Ville Lajunen Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
- ↑ Elite Prospects - Blues U20 eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 30.9.2020. (englanniksi)
- ↑ Kent Manderville Bluesiin Jatkoaika.com. 6.9.2007. Jatkoaika r.y. Viitattu 29.11.2010.
- ↑ Elite Prospects - U20 SM-liiga Stats 2006-2007 eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 30.9.2020. (englanniksi)
- ↑ Elite Prospects - U20 SM-liiga Stats 2006-2007 eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 30.9.2020. (englanniksi)
- ↑ Hurmerinta, Eero: Kärpät nollattiin Espoossa Jatkoaika.com. 3.1.2007. Jatkoaika r.y. Viitattu 30.9.2020.
- ↑ Espoo Blues korvaa Doellin Ryan Kellerillä Jatkoaika.com. 19.7.2007. Jatkoaika r.y. Viitattu 29.11.2010.
- ↑ Clarke ja Osala Bluesiin, Brücklerille jatkoa Jatkoaika.com. 23.7.2007. Jatkoaika r.y. Viitattu 29.11.2010.
- ↑ Lajunen palaa Kouvolasta Espooseen Jatkoaika.com. 29.11.2007. Jatkoaika r.y. Viitattu 29.11.2010.
- ↑ Ampuja, Eetu: Brückler lahjoitti voiton Pelicansille Jatkoaika.com. 24.1.2008. Jatkoaika r.y. Viitattu 30.9.2020.
- ↑ Hurmerinta, Eero: Ville Lajunen viltistä ylivoimatykiksi Jatkoaika.com. 31.3.2008. Jatkoaika r.y. Viitattu 30.9.2020.
- ↑ Blues jatkaa nuorekkaana myös tulevalla kaudella Jatkoaika.com. 23.4.2008. Jatkoaika r.y. Viitattu 29.11.2010.
- ↑ Elite Prospects - Blues eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 30.9.2020. (englanniksi)
- ↑ Elite Prospects - U20 SM-liiga Stats 2008-2009 eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 30.9.2020. (englanniksi)
- ↑ Bluesille täysin espoolainen kapteenisto liiga.fi. 11.8.2009. Jääkiekon SM-liiga Oy. Viitattu 30.9.2020.
- ↑ Elite Prospects - SM-liiga Stats 2009-2010 eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 30.9.2020. (englanniksi)
- ↑ Hurmerinta, Eero: Ei uutta joukkueiden välillä Jatkoaika.com. 26.3.2020. Jatkoaika r.y. Viitattu 30.9.2020.
- ↑ Bluesille iso tukku jatkosopimuksia Jatkoaika.com. 5.2.2010. Jatkoaika r.y. Viitattu 29.11.2010.
- ↑ Elite Prospects - Blues eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 30.9.2020. (englanniksi)
- ↑ Elite Prospects - Award - SM-liiga Playoffs Most Points by Defenseman eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 30.9.2020. (englanniksi)
- ↑ Bluesin kultakypärä Lajunen KHL:ään Jatkoaika.com. 17.11.2011. Jatkoaika r.y. Viitattu 25.11.2011.
- ↑ Jaakola matkaa itään, Lajunen länteen Jatkoaika.com. 5.7.2012. Jatkoaika r.y. Viitattu 10.6.2012.
- ↑ Pettersson, Robert: Färjestad värvar finsk back Hockeysverige.se. 4.7.2012. Everysport Media Group AB. Viitattu 6.7.2012. (ruotsiksi)
- ↑ Kalitzki, Jörgen: Lajunen förlänger med FBK 14.2.2013. Färjestad Bollklubb Fastighets AB. Viitattu 8.9.2013. (ruotsiksi)
- ↑ Bluesin kultakypärä Lajunen KHL:ään Jatkoaika.com. 6.5.2014. Jatkoaika r.y. Viitattu 13.7.2014.
- ↑ Jokeripakki valittiin KHL:n runkosarjan huipennuksen parhaaksi MTVuutiset.fi. 20.2.2016. Telia Company AB. Viitattu 11.7.2024.
- ↑ Jokereiden ensi kauden runko koossa – jatkuvuus taattu Jatkoaika.com. 12.4.2016. Jatkoaika r.y. Viitattu 25.5.2017.
- ↑ Elite Prospects - Jokerit eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 30.9.2020. (englanniksi)
- ↑ Лаюнен в «Спартаке», Рыбин в «Северстали» и другие трансферы 24 мая khl.ru. 24.5.2017. КХЛ. Viitattu 11.7.2024. (venäjäksi)
- ↑ Elite Prospects - Spartak Moskva eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 30.9.2020. (englanniksi)
- ↑ Elite Prospects - Kunlun Red Star eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 30.9.2020. (englanniksi)
- ↑ Elite Prospects - KHL Stats 2018-2019 eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 30.9.2020. (englanniksi)
- ↑ Joonas Nättinen ja Ville Lajunen jatkavat KHL:ssä − Vitjaz uusi osoite Jatkoaika.com. 2.5.2019. Jatkoaika r.y. Viitattu 11.7.2024.
- ↑ Elite Prospects - Vityaz Podolsk eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 30.9.2020. (englanniksi)
- ↑ Seppä, Lassi: KHL:ää kuusi kautta kiertänyt Ville Lajunen TPS:n alakertaan Jatkoaika.com. 30.9.2020. Jatkoaika r.y. Viitattu 30.9.2020.
- ↑ Elite Prospects - Liiga Stats 2020-2021 eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 29.6.2021. (englanniksi)
- ↑ Hurmerinta, Eero: Lajuselle jatkosopimus Turkuun − "Tuo meidän nuoreen joukkueeseen johtajuutta" Jatkoaika.com. 21.6.2021. Jatkoaika r.y. Viitattu 29.6.2021.
- ↑ Seppä, Lassi: Juhani Jasu jatkaa TPS:n kipparina − nimettyyn kapteenistoon tulee muutos jo kauden alkumetreillä Jatkoaika.com. 24.8.2021. Jatkoaika r.y. Viitattu 24.8.2021.
- ↑ Tallskog, Mika: Ville Lajunen jättää kotimaan kaukalot taakseen – uusi koti löytyy Saksasta Jatkoaika.com. 24.6.2022. Jatkoaika r.y. Viitattu 28.6.2022.
- ↑ Schwenninger Wild Wings 2022-2023 - Roster, Stats & more eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 11.7.2024. (englanniksi)
- ↑ Elite Prospects - DEL Stats 2022-2023 eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 11.7.2024. (englanniksi)
- ↑ Löwen Frankfurt 2023-2024 - Roster, Stats & more eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 11.7.2024. (englanniksi)
- ↑ Elite Prospects - DEL Stats 2023-2024 eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 11.7.2024. (englanniksi)
- ↑ Hyytiä, Mikko: Kiekko-Espoo hankki rutkasti kokemusta – kolme sopimusta kerralla julki MTVuutiset.fi. 2.5.2024. Telia Company AB. Viitattu 3.5.2024.
- ↑ Kiekko-Espoon kapteenisto Liiga-kaudelle 24-25: 🫡 www.instagram.com. 2.9.2024. Kiekko-Espoo Oy. Viitattu 2.9.2024.
- ↑ Leijonien ensimmäinen MM-leiriryhmä nimetty yle.fi. 11.4.2010. Yleisradio Oy. Viitattu 29.11.2010.
- ↑ Granlund, Hartikainen ja Vatanen maajoukkueeseen Jatkoaika.com. 25.4.2010. Jatkoaika r.y. Viitattu 30.9.2020.
- ↑ Myös Ville Lajunen Leijoniin is.fi. 7.2.2011. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 30.9.2020.
- ↑ Finland-Czech Republic historical.stats.swehockey.se. 12.2.2011. Svenska Ishockeyförbundet. Viitattu 30.9.2020. (englanniksi)
- ↑ Finland - Czech Republic (Actions) stats.swehockey.se. 9.2.2013. Svenska Ishockeyförbundet. Viitattu 30.9.2020. (englanniksi)
- ↑ Jani Lajunen Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
- ↑ Lahdenperä, Johanna: Kiekko-Espoon paluu juurille: osakkaina muun muassa menestyneitä espoolaistaustaisia pelaajia Jatkoaika.com. 19.6.2018. Jatkoaika r.y. Viitattu 11.7.2024.
Edeltäjä: Miro Keskitalo |
Kiekko-Espoon kapteeni 2024– |
Seuraaja: – |
5 Ohtamaa | 6 Kivistö | 10 Karalahti | 12 Jokinen (C) | 13 Wirtanen | 18 Mäntylä | 19 Savinainen | 21 Lehterä (A) | 22 Salomäki | 25 Jormakka | 26 Immonen | 27 Kontiola | 28 Marttinen | 31 Koskinen | 32 Saros | 34 Palola | 35 Rinne | 38 Hietanen | 40 T. Sallinen | 42 J. Sallinen | 47 Lajunen | 56 Haula | 61 Huhtala | 71 Komarov (A) | 81 Pakarinen | Valmentaja Erkka Westerlund
4 Lehtonen | 5 Kukkonen (C) | 6 Jaakola (A) | 15 M. Aaltonen | 19 Savinainen | 20 Aho | 23 Kemppainen | 24 J. Lajunen | 29 Säteri | 31 Ortio | 33 Hännikäinen | 36 Järvinen | 37 Pyörälä | 38 Hietanen | 39 Puljujärvi | 40 Sallinen | 41 Pihlström | 47 V. Lajunen | 50 J. Aaltonen | 51 Filppula (A) | 55 Ohtamaa | 60 Honka | 62 Osala | 70 Korpisalo | 96 Rantanen | Valmentaja Lauri Marjamäki
1 Karjalainen |
3 Keskitalo |
7 Marila |
8 Hillis |
9 Liedes (A) |
12 Piipponen |
16 Ikonen |
18 Leppänen |
21 Toivainen |
23 Heinänen |
24 Degerstedt |
26 Kulonummi |
28 Hämäläinen |
29 Suoniemi |
30 Rimpinen |
31 Hellgren Smed |
32 Ahmajärvi |
34 Laakso |
41 Sallinen (A) |
46 Koch |
47 Lajunen (C) |
48 Nyman |
50 Ekberg |
55 Kotkansalo (A) |
71 Järvinen (A) |
72 Rohdin |
75 Virtanen |
78 Tuomaala |
82 Tolppola |
85 Seppälä |
89 Quenneville |
90 Koivusaari
Valmentajat: Aho – Westerlund – McLean – von Hedenberg – Lehto – Earl