Michele Alboreto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Michele Alboreto
Henkilötiedot
Syntynyt23. joulukuuta 1956
Milano, Italia
Kuollut25. huhtikuuta 2001 (44 vuotta)
Klettwitz, Brandenburg, Saksa
Kansalaisuus  Italia
Formula 1 -ura
Aktiivivuodet 1981–1994
Talli(t) Tyrrell, Ferrari, Larrousse, Footwork, BMS Scuderia Italia, Minardi
Kilpailuja 215 (194 lähtöä)
Maailman­mestaruuksia 0
Voittoja 5
Palkintosijoja 23
Paalupaikkoja 2
Nopeimpia kierroksia 5
MM-pisteitä 186,5
Ensimmäinen kilpailu San Marinon Grand Prix 1981
Ensimmäinen voitto Las Vegasin Grand Prix 1982
Viimeinen voitto Saksan Grand Prix 1985
Viimeinen kilpailu Australian Grand Prix 1994
Alboreto vuoden 1985 Saksan osakilpailussa

Michele Alboreto (23. joulukuuta 1956 Milano, Italia – 25. huhtikuuta 2001 Klettwitz, Brandenburg, Saksa)[1][2] oli italialainen kilpa-autoilija, Formula 1 -kuljettaja ja Le Mansin 24 tunnin ajon voittaja.[1][2]

Alboreto oli opiskellut suunnittelua, ja hän osallistui itse suunnittelemallaan CMR-autolla Formula Monza -kilpailuun ilman mainittavaa menestystä. Vuodeksi 1978 hän siirtyi Formula 3 -luokkaan ja sijoittui Italian F3-sarjassa seuraavana vuonna toiseksi. Vuodeksi 1980 hän siirtyi EM-sarjaan ja ajoi samaan aikaan kestävyyskilpailuja Lancialla. Hän voitti 1981 Euroracing-mestaruuden ja siirtyi Minardin Formula 2 -talliin. Samana vuonna hän voitti Lancialla yhdessä Riccardo Patresen kanssa Watkins Glenin kuuden tunnin kilpailun.

Ensimmäisen kerran Alboreto ajoi F1:ssä vuoden 1981 San Marinon GP:ssä Tyrrellillä. Vuosina 1981–1994 Alboreto kilpaili Formula 1 -luokassa Tyrrell, Ferrari, Footwork, Arrows, Lola (BMS Scuderia Italia) ja Minardi -talleissa.[1][2] Hän starttasi yhteensä 194 GP-kilpailuun (vain yhdeksällä kuljettajalla on kilpailussa ollut enemmän startteja), joista voitti viisi, sai 23 muuta palkintosijaa, kaksi paalupaikkaa ja viisi nopeinta kierrosta.[1][2]

Tyrrell oli tyytyväinen Alboreton suorituksiin Formula 2 -sarjassa ja antoi hänelle mahdollisuuden kilpailla tallissa vuosina 1981-83.[1] Hän voitti ensimmäisen kilpailunsa Las Vegasin GP:ssä vuonna 1982, joka toimi kauden päätösosakilpailuna.[1][2][3][4] Vuoden 1983 Detroitin GP:n voitto puolestaan oli Tyrrell tallin viimeinen voitto ja moottorien osalta normaalisti hengittävien viimeinen voitto, kunnes turbot kiellettiin vuonna 1988.[1][5]

Kaudeksi 1984 Alboreto siirtyi Ferrari -talliin, jossa ajoi paalupaikalta voittoon (voiton merkitystä lisäsi sen olleen ensimmäinen italialaiskuskin voitto Ferrarilla sitten Ludovico Scarfiottin vuoden 1966 voiton).[1][2][6][7]

Alboreton paras kausi osui vuoteen 1985, jolloin hän sijoittui Ferrarillaan MM-sarjassa toiseksi 53 pisteellä.[1][8] Kauden puolivälissä ja vielä jonkin verran sen jälkeenkin hänellä oli kaikki mahdollisuudet mestaruuteen, mutta ne hiipuivat, kun kauden viisi viimeistä osakilpailua keskeytyivät teknisten ongelmien takia.[8] Alboreto hävisi Alain Prostille selvästi (73 pistettä) mutta voitti selvästi kolmanneksi sijoittuneen Keke Rosbergin (40 pistettä).[8]

Vuoden 1985 jälkeen Alboreton kilpailumenestys alkoi hiipua, ja hän ajoi ilman menestystä loppu-uransa Tyrrellillä, Lolan autoja käyttäneillä Larroussella ja Scuderia Italialla, Arrowsilla ja Minardilla.[1][2][9] Lolan autot osoittautuivat pahasti viallisiksi, ja karsiutumisia oli siksi useita.[1][2]

F1-uransa jälkeen Alboreto kilpaili urheiluautoilla ja voitti vuonna 1997 Le Mansin 24 tunnin kilpailun Porschella yhdessä Stefan Johanssonin ja Tom Kristensenin kanssa.[1][10]

Alboreto kuoli 25.4.2001 itäisessä Saksassa sijaitsevalla Lausitzringin moottoriradalla tapahtuneessa onnettomuudessa, kun hänen testaamansa Audi R8 -prototyyppiauton rengas räjähti tuhoisin seurauksin.[11][12] Vuonna 2021 Monzan radan kuuluisin mutka Parabolica nimettiin uudelleen Alboreton mukaan.[13]

F1-kaudet, tallit, pisteet, sijoitukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • 1981 (Tyrrell): 0 MM-pistettä, sijoitus MM-sarjassa -
  • 1982 (Tyrrell): 25 pistettä, sijoitus 8.
  • 1983 (Tyrrell): 10 pistettä, sijoitus 12.
  • 1984 (Ferrari): 30,5 pistettä, sijoitus 4.
  • 1985 (Ferrari): 53 pistettä, sijoitus 2.
  • 1986 (Ferrari): 14 pistettä, sijoitus 9.
  • 1987 (Ferrari): 17 pistettä, sijoitus 7.
  • 1988 (Ferrari): 24 pistettä, sijoitus 5.
  • 1989 (Tyrrell, Larrousse): 6 pistettä, sijoitus 11.
  • 1990 (Arrows): 0 pistettä, sijoitus -
  • 1991 (Footwork): 0 pistettä, sijoitus -
  • 1992 (Footwork): 6 pistettä, sijoitus 10.
  • 1993 (Lola): 0 pistettä, sijoitus -
  • 1994 (Minardi): 1 piste, sijoitus 24.
Vuosi Talli Valmistaja Moottori 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 Sijoitus Pisteet
1981 Team Tyrrell Tyrrell 010 Cosworth V8 USW BRA ARG SMR
Kesk. 		BEL
12 		MON
Kesk. 		ESP
DNQ 		FRA
16 		GBR
Kesk. 		GER
DNQ 		AUT
Kesk. 		- 0[1][2]
Tyrrell 011 NED
9 		ITA
Kesk. 		CAN
11 		CPL
13
1982 Team Tyrrell Tyrrell 011 Cosworth V8 RSA
7 		BRA
4 		USW
4 		SMR
3 		BEL
Kesk. 		MON
10 		DET
Kesk. 		CAN
Kesk. 		NED
7 		GBR
NC 		FRA
6 		GER
4 		AUT
Kesk. 		SUI
7 		ITA
5 		CPL
1 		8. 25[1][2]
1983 Benetton Tyrrell Team Tyrrell 011 Cosworth V8 BRA
Kesk. 		USW
9 		FRA
8 		SMR
Kesk. 		MON
Kesk. 		BEL
14 		DET
1 		CAN
8 		GBR
13 		GER
Kesk. 		AUT
Kesk. 		12. 10[1][2]
Tyrrell 012 NED
6 		ITA
Kesk. 		EUR
Kesk. 		RSA
Kesk.
1984 Scuderia Ferrari Ferrari 126C4 Ferrari V6 BRA
Kesk. 		RSA
11 		BEL
1 		SMR
Kesk. 		FRA
Kesk. 		MON
6‡ 		CAN
Kesk. 		DET
Kesk. 		DAL
Kesk. 		GBR
5 		GER
Kesk. 		AUT
3 		NED
Kesk. 		ITA
2 		EUR
2 		POR
4 		4. 30,5[1][2]
1985 Scuderia Ferrari Ferrari 156/85 Ferrari V6 BRA
2 		POR
2 		SMR
Kesk. 		MON
2 		CAN
1 		DET
3 		FRA
Kesk. 		GBR
2 		GER
1 		AUT
3 		NED
4 		ITA
13 		BEL
Kesk. 		EUR
Kesk. 		RSA
Kesk. 		AUS
Kesk. 		2. 53[1][2]
1986 Scuderia Ferrari Ferrari F1/86 Ferrari V6 BRA
Kesk. 		ESP
Kesk. 		SMR
10 		MON
Kesk. 		BEL
4 		CAN
8 		DET
4 		FRA
8 		GBR
Kesk. 		GER
Kesk. 		HUN
Kesk. 		AUT
2 		ITA
Kesk. 		POR
5 		MEX
Kesk. 		AUS
Kesk. 		9. 14[1][2]
1987 Scuderia Ferrari Ferrari F1/87 Ferrari V6 BRA
8 		SMR
3 		BEL
Kesk. 		MON
3 		DET
Kesk. 		FRA
Kesk. 		GBR
Kesk. 		GER
Kesk. 		HUN
Kesk. 		AUT
Kesk. 		ITA
Kesk. 		POR
Kesk. 		ESP
15 		MEX
Kesk. 		JPN
4 		AUS
2 		7. 17[1][2]
1988 Scuderia Ferrari Ferrari F1/87/88C Ferrari V6 BRA
5 		SMR
18 		MON
3 		MEX
4 		CAN
Kesk. 		DET
Kesk. 		FRA
3 		GBR
17 		GER
4 		HUN
Kesk. 		BEL
Kesk. 		ITA
2 		POR
5 		ESP
Kesk. 		JPN
11 		AUS
Kesk. 		5. 24[1][2]
1989 Tyrrell Racing
Organisation 		Tyrrell 017B Cosworth V8 BRA
10 		11. 6[1][2]
Tyrrell 018 SMR
DNQ 		MON
5 		MEX
3 		USA
Kesk. 		CAN
Kesk. 		FRA GBR
Equipe Larrousse Lola LC89 Lamborghini V12 GER
Kesk. 		HUN
Kesk. 		BEL
Kesk. 		ITA
Kesk. 		POR
11 		ESP
DNPQ 		JPN
DNQ 		AUS
DNPQ
1990 Footwork Arrows Racing Arrows A11B Cosworth V8 USA
10 		BRA
Kesk. 		SMR
DNQ 		MON
DNQ 		CAN
Kesk. 		MEX
17 		FRA
10 		GBR
Kesk. 		GER
Kesk. 		HUN
12 		BEL
13 		ITA
12 		POR
9 		ESP
10 		JPN
Kesk. 		AUS
DNQ 		- 0[1][2]
1991 Footwork Grand Prix International Footwork A11C Porsche V12 USA
Kesk. 		BRA
DNQ 		SMR
DNQ 		- 0[1][2]
Footwork FA12 MON
Kesk. 		CAN
Kesk. 		MEX
Kesk.
Footwork FA12C Cosworth V8 FRA
Kesk. 		GBR
Kesk. 		GER
DNQ 		HUN
DNQ 		BEL
DNPQ 		ITA
DNQ 		POR
15 		ESP
Kesk. 		JPN
DNQ 		AUS
13
1992 Footwork Grand Prix International Footwork FA13 Mugen-Honda V10 RSA
10 		MEX
13 		BRA
6 		ESP
5 		SMR
5 		MON
7 		CAN
7 		FRA
7 		GBR
7 		GER
9 		HUN
7 		BEL
Kesk. 		ITA
7 		POR
6 		JPN
15 		AUS
Kesk. 		10. 6[1][2]
1993 Lola BMS Scuderia Italia Lola T93/30 Ferrari V12 RSA
Kesk. 		BRA
11 		EUR
11 		SMR
DNQ 		ESP
DNQ 		MON
Kesk. 		CAN
DNQ 		FRA
DNQ 		GBR
DNQ 		GER
16 		HUN
Kesk. 		BEL
14 		ITA
Kesk. 		POR
Kesk. 		JPN AUS - 0[1][2]
1994 Minardi Scuderia Italia Minardi M193B Ford V8 BRA
Kesk. 		PAC
Kesk. 		SMR
Kesk. 		MON
6 		ESP
Kesk. 		24. 1[1][2]
Minardi M194 CAN
11 		FRA
Kesk. 		GBR
Kesk. 		GER
Kesk. 		HUN
7 		BEL
9 		ITA
Kesk. 		POR
13 		EUR
14 		JPN
Kesk. 		AUS
Kesk.

‡ Vuoden 1984 Monacon osakilpailusta jaettiin vain puolikkaat pisteet, koska kilpailu keskeytettiin rankkasateen vuoksi ja kilpailun pituus jäi alle 75 %:iin alkuperäisestä.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z Michele Alboreto - Italy ESPN. Arkistoitu 25.7.2016. Viitattu 28.7.2016. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v Michele Alboreto ChicaneF1.com. Viitattu 28.7.2016. (englanniksi)
  3. ↑ Rosberg's the Champion despite just One Win ESPN. Arkistoitu 23.1.2022. Viitattu 28.7.2016. (englanniksi)
  4. ↑ 1982 Las Vegas Grand Prix - Race Result Results - Archive 1950-2016. Formula 1. Viitattu 28.7.2016. (englanniksi)
  5. ↑ Alboreto Takes Second Win in Detroit ESPN. Viitattu 28.7.2016. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  6. ↑ Marincovich, Carlo: Nostra Ferrari dei miracoli Archivio. 29.4.1984. La Repubblica.it. Viitattu 28.7.2016. (italiaksi)
  7. ↑ Alboreto Delivers First Ferrari Victory ESPN. Arkistoitu 14.9.2016. Viitattu 28.7.2016. (englanniksi)
  8. ↑ a b c 1985 Formula One Season Standings ESPN. Arkistoitu 8.12.2015. Viitattu 28.7.2016. (englanniksi)
  9. ↑ La formula 1 avra' piloti italiani, Alboreto e Martini alla minardi Archivio. 5.2.1994. La Repubblica.it. Viitattu 28.7.2016. (italiaksi)
  10. ↑ Chargé, Thierry: Classement des 24 heures du Mans 1997 Groupe - Tous. 7.12.2012. 24h du Mans. Viitattu 28.7.2016. (englanniksi)
  11. ↑ Former Ferrari Ace Alboreto Dies in Testing Crash F1 News. 26.4.2001. Autosport.com. Viitattu 28.7.2016. (englanniksi)
  12. ↑ Slow Puncture Caused Alboreto Accident F1 News. 30.4.2001. Autosport.com. Viitattu 28.7.2016. (englanniksi)
  13. ↑ Monza to rename the Parabolica in honour of Michele Alboreto during Italian GP weekend Formula1.com. 31.8.2021. Formula One World Championship Limited. Viitattu 5.9.2021. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Michele_Alboreto&oldid=22687141”