No Prayer for the Dying
| No Prayer for the Dying Iron Maiden | ||
|---|---|---|
| Studioalbumin tiedot | ||
| Äänitetty | Barnyard Studios Essex, Englanti ja The Rolling Stones Mobile Studio kesäkuu 1990 – syyskuu 1990 | |
| Julkaistu | 1. lokakuuta 1990 | |
| Formaatti | LP, CD, MC | |
| Tuottaja(t) | Martin Birch | |
| Tyylilaji | heavy metal, hard rock[1] | |
| Kesto | 44.25 | |
| Levy-yhtiö | EMI (maailmanlaajuinen) Epic Records (Yhdysvallat) | |
| Muut kannet | ||
Vinyyliversion takakansi. Vuoden 1998 remasteroitu CD-versio. | ||
| Iron Maidenin muut julkaisut | ||
| Seventh Son of a Seventh Son 1988 |
No Prayer for the Dying 1990 |
Fear of the Dark 1992 |
| Singlet albumilta No Prayer for the Dying | ||
|
||
No Prayer for the Dying on brittiläisen heavy metal -yhtye Iron Maidenin kahdeksas studioalbumi. Se julkaistiin 1. lokakuuta 1990 ja sen on tuottanut Martin Birch. Albumi sai melko negatiivisen vastaanoton niin taiteellisesti kuin kaupallisestikin. Levyä esimerkiksi myytiin vähemmän kuin muita Bruce Dickinsonin laulamia Iron Maiden -albumeja.
No Prayer for the Dyingilla Iron Maiden teki täyskäännöksen musiikillisessa suuntauksessaan vieden sitä paljon yksinkertaisempaan ja rockimpaan suuntaan kuin kahdella edellisellä albumillaan. Uudelta levyltä puuttuivat edellislevyjen progressiiviset vaikutteet ja myös syntetisaattoreita kuultiin huomattavasti vähemmän. No Prayer for the Dying oli myös Iron Maidenin ensimmäinen albumi, jolla soitti yhtyeen nykyinen kitaristi Janick Gers, joka korvasi Adrian Smithin.
Albumin kappaleista ”Holy Smoke” ja ”Bring Your Daughter... to the Slaughter” julkaistiin singlet. ”Bring Your Daughter ... to the Slaughter” on toistaiseksi yhtyeen ainoa single, joka on noussut Britannian listaykköseksi.
Työstö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yhtyeen kaksi edellistä studioalbumia, vuoden 1986 Somewhere in Time ja vuoden 1988 Seventh Son of a Seventh Son, olivat lähennelleet progressiivista rockmusiikkia ja sisältäneet myös koskettimia ja syntetisaattoreita.[2] No Prayer for the Dyingin oli määrä palauttaa yhtye musiikillisesti takaisin juurille suoraviivaisella tyylillä.[3] Yhtyeen pitkäaikainen kitaristi Adrian Smith oli jättänyt yhtyeen edellisen studioalbumin jälkeen, sillä hän ei ollut pitänyt kappalemateriaalin muuttumisesta yksinkertaisempaan suuntaan.[4] Smithin korvaajaksi hankittiin muun muassa yhtyeen laulaja Bruce Dickinsonin soolotuotannolla vaikuttanut Janick Gers. Smith tosin palasi yhtyeeseen vuonna 1999. Koska yhtye halusi tuottaa albumista ”musiikillisesti roisimman”, yhtye päätyi nauhoittamaan albumin bassokitaristi Steve Harrisin Essexissä sijainneen kodin ladossa.[3]
Yhtyeen suunnitelmana oli viettää kolme kuukautta Harrisin kartanossa ja kirjoittaa materiaali valmiiksi rauhassa, mutta muutamien viikkojen kuluttua yhtye hankki käyttöönsä The Rolling Stonesin omistaman liikuteltavan studion ja aloitti nauhoitukset.[5]. Bruce Dickinson on myöhemmin sanonut, että “albumia ei olisi pitänyt nauhoittaa ladossa kyseisillä menetelmillä, sillä se pilasi albumin äänimaailman”.[6] Dickinson käytti projektista termiä ”Maiden made in heinälato”.[1]
Musiikki ja teemat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Albumin musiikissa on voimakkaita kaikuja yhtyeen varhaisista vaikutteista, kuten Deep Purplen, Freen, Led Zeppelinin ja The Whon kaltaisilta yhtyeiltä. Musiikki on aiempaa suorempaa hard rockia ilman progressiivisuutta.[1] Vaikutteita haettiin myös alkuaikojen NWOBHM-tyylistä. Yhtyeelle epätyypillisesti albumilla ei ole yhtäkään yli kuusiminuuttista kappaletta. Myös syntetisaattoreiden osuus pidettiin minimaalisena, minkä lisäksi Bruce Dickinsonin laulu oli miksattu aiempaa enemmän taka-alalle.[1]
»No Prayer for the Dying -levylle syntyi rock ’n’ roll -fiilis, ja kun se yhdistyi [Dickinsonin] lauluun – siitä tuli vähemmän teatteria ja enemmän sitä, mitä kutsun rockiksi.»
(Janick Gers, kitaristi[1])
Albumi poikkesi edeltäjistään myös sanoituksellisesti. Yhtyeen edellisten albumien sanoitukset käsittelivät lähinnä kirjallisuuteen perustuvia myyttejä ja fantasioita, mutta No Prayer for the Dyingin materiaalissa sanoitusten aihepiireihin lukeutuivat muun muassa uskonnolliset ja sosiaaliset aiheet. Esimerkiksi albumin kakkosraita ”Holy Smoke” käsittelee televisiosaarnaajien tekopyhyyttä ja ahneutta, kun taas neljäs raita ”Public Enema Number One” käsittelee yhteiskunnan sosiaalisia huolenaiheita.[7]. Lisäksi kappaleella "Run Silent Run Deep" on lainattu Led Zeppelin -yhtyeen kappaletta "Kashmir".[8]. ”Tailgunner” sijoittuu toisen maailmansodan ilmataisteluun Britanniasta ja on Iron Maidenin toinen kappale samasta aiheesta vuoden 1984 ”Aces High’n” jälkeen. Myös Hiroshimaan atomipommin kuljettanut Enola Gay mainitaan kappaleessa. Itse kappaleen nimi oli kuitenkin peräisin samannimisestä pornoelokuvasta.[9] Albumin viimeinen raita ”Mother Russia” kertoo nimensä mukaisesti Venäjästä. Kappale yhdistelee rockia ja slaavilaista kansanlaulua.[1]
Julkaisu ja vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Levy-yhtiön vaihdoksen johdosta Epic Records vastasi albumin levittämisestä Yhdysvalloissa, ja EMI vastasi albumin levittämisestä Yhdysvaltain ulkopuolella. Vaikka No Prayer for the Dying saavutti useassa maassa korkean listasijoituksen, sijoittuen esimerkiksi yhtyeen kotimaassa Britanniassa toiseksi[10], albumi on toistaiseksi viimeisin yhtyeen studioalbumi, joka on saavuttanut kultalevystatuksen Yhdysvalloissa.[11] Tästä huolimatta albumi myi vähemmän kuin muut Bruce Dickinsonin laulamat Iron Maiden -albumit.[1]
Vaikka albumi ei ollut yhtä ylistetty teos kuin edeltäjänsä, pysyi yhtyeen singlemenestys silti vankalla pohjalla: Dickinsonin soolotuotannosta poimittu "Bring Your Daughter... to the Slaughter" nousi listaykköseksi pysyen kärjessä kolmen viikon ajan[12], ja "Holy Smoke" sijoittui Britanniassa kolmanneksi vuoden 1990 loppuvaiheilla.[13] Tähän päiväänmilloin? mentäessä "Bring Your Daughter… to the Slaughter" on edelleen yhtyeen ainoa listaykköseksi Britanniassa sijoittunut singlejulkaisu.[10]
Albumi julkaistiin ilmestysmisvuotenaan vinyylilevynä, CD-levynä ja C-kasettina. CD:stä otettiin ensimmäinen uusintapainos vuonna 1995, jolloin mukana tuli ylimääräinen levy, joka sisälsi bonusmateriaalia. Sen sijaan vinyylistä ei ole otettu virallista uusintapainosta.[14]
Albumia seurannut maailmankiertue No Prayer on the Road kattoi yhteensä 106 esiintymistä ympäri maailmaa, ja kiertue poikkesi myös Suomessa yhtyeen esiintyessä Helsingissä 12. marraskuuta 1990.[15]
Listasijoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä] |
Kultalevyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
Kritiikki
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Albumi ei ollut arvioiltaan positiivinen menestys. Allmusicin arviossa sitä pidettiin ”musiikillisesti löyhänä albumina, jolta puuttui selvä hittikappale”.[24] Sputnikmusicin arviossa albumia pidettiin “latteana teoksena, joka ei avaudu kuulijalle tai lähde kunnolla käyntiin”.[25]
Suomalaisessa Soundi-lehdessä myöhemmin Iron Maidenin koko tuotannon kattavissa analyyseissa albumi on saanut niin ikään pääasiassa negatiivisenpuoleisia arvosanoja. Vuoden 2000 arviossa albumia pidettiin ”pahana kangistumisena, sillä levylle oli ensimmäisen kerran eksynyt mitäänsanomattomuuksia lukuun ottamatta ”Tailgunneria” ja ”Bring Your Daughter... to the Slaugheria””.[26] Myös vuonna 2008 Soundin Ville Sorvali mainitsi albumin olevan “yksi yhtyeen pitkän uran pahimpia notkahduksia ponnettomalla ja lattealla musiikillaan, poikkeuksena ”Bring Your Daughter… to the Slaughter”.[27]
Iron Maidenin fanien keskuudessa No Prayer for the Dyingia pidetään yleisesti yhtenä huonoimmista Bruce Dickinsonin laulamista levyistä. Myöskään yhtye ei ole juurikaan palannut albumiin, vaikkakin ”Bring Your Daughter… to the Slaughter” -kappaletta on soitettu yhtyeen konserteissa myöhemminkin.[1]
Kansikuva
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]No Prayer for the Dying on ensimmäinen Iron Maidenin albumin kansitaide, joka ei sisällä viittauksia vuoden 1983 Piece of Mind-albumin jälkeisten tuotosten kansikuviin. Albumi ei seuraa kyseisen albumin aloittamaa sarjaa, jonka aikana yhtyeen maskotti Eddie the Head on kokenut esimerkiksi lobotomian ja esiintynyt kyborgina.[31]
Albumin kansikuvasta on olemassa kaksi eri versiota. Vuonna 1990 julkaistussa alkuperäisessä kansitaiteessa Eddie nousee haudastaan kuristaen haudankaivajan. Koska yhtyeen manageri Rod Smallwood ei pitänyt haudankaivajan esiintymisestä kannessa, hän pyysi kannen maalannutta Derek Riggsiä tekemään uuden kansikuvan vuoden 1998 albumin uudelleenmasteroitua versiota varten. Kyseisessä kansikuvaversiossa haudankaivaja ei esiinny, ja kansikuvassa on vain haudastaan nouseva Eddie. Alkuperäinen kansikuva tosin painettiin uudelleenjulkaistun version CD-levyyn.
Kappaleet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Nro | Nimi | Säv&san | Kesto | ||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1. | Tailgunner | Bruce Dickinson, Steve Harris | 4.15 | ||||||
| 2. | Holy Smoke | Dickinson, Harris | 3.49 | ||||||
| 3. | No Prayer for the Dying | Harris | 4.23 | ||||||
| 4. | Public Enema Number One | Dickinson, Dave Murray | 4.13 | ||||||
| 5. | Fates Warning | Harris, Murray | 4.12 | ||||||
| 6. | The Assassin | Harris | 4.35 | ||||||
| 7. | Run Silent Run Deep | Dickinson, Harris | 4.34 | ||||||
| 8. | Hooks in You | Dickinson, Adrian Smith | 4.08 | ||||||
| 9. | Bring Your Daughter... to the Slaughter | Dickinson | 4.45 | ||||||
| 10. | Mother Russia | Harris | 5.31 | ||||||
| 44.25 | |||||||||
| Yhdysvaltojen bonuskappale | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Nro | Nimi | Säv&san | Kesto | ||||||
| 11. | Listen With Nicko! Part XI | Nicko McBrain | |||||||
| Vuoden 1995 Bonus-CD | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Nro | Nimi | Säv&san | Kesto | ||||||
| 1. | All in Your Mind (Stray cover) | Del Bromham | 4.31 | ||||||
| 2. | Kill Me Ce Soir (Golden Earring cover) | George Kooymans, Barry Hay, John Fenton | 6.17 | ||||||
| 3. | I'm a Mover (Free cover) | Paul Rodgers, Andy Fraser | 3.29 | ||||||
| 4. | Communication Breakdown (Led Zeppelin cover) | Jimmy Page, John Paul Jones, John Bonham | 2.42 | ||||||
Singlet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| ”Holy Smoke” (10. syyskuuta 1990, EMI) |
| ”Bring Your Daughter... to the Slaughter” (24. joulukuuta 1991, EMI) |
|
Kokoonpano
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Muusikot
- Bruce Dickinson – laulu
- Steve Harris – bassokitara, taustalaulu
- Dave Murray – kitara
- Janick Gers – kitara
- Nicko McBrain – rummut
- Michael Kenney – kosketinsoittimet
Muut
- Martin ”The Bishop” Birch – tuotanto, äänitys, miksaus
- Mick McKenna – avustava äänittäjä
- Les Kingham – avustava äänittäjä
- Chris ”Wood” Marshall – avustava äänittäjä
- Derek Riggs – kansikuva
- Ross Halfin – valokuvat
- Äänitetty Steve Harrisin ladossa ”jossain päin Englantia” The Rolling Stonesin Mobile Studiota käyttäen.
- Miksattu Battery Studiosissa, Lontoossa.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h Daniels, Neil: Iron Maiden – koko ura, s. 92–93. Minerva, 2007. ISBN 978-952-492-654-6
- ↑ Sorvali, Ville: Seventh Son of a Seventh Son. Soundi, 2008, s. 69.
- ↑ a b Juntunen, Juho: Meteliä ja menestystä. Soundi, 2008, s. 65.
- ↑ Juntunen, Juho: Iron Maiden pähkinänkuoressa. Soundi, 2008, s. 57–61.
- ↑ Wall, Mick: Iron Maiden: Run to the Hills, s. 425. Johnny Kniga, 2004.
- ↑ The Wicked Man. Classic Rock, 2000, nro 15, s. 36–43.
- ↑ Wall, Mick: Iron Maiden: Run to the Hills, s. 283. Johnny Kniga, 2004.
- ↑ Wall, Mick: Iron Maiden: Run to the Hills, s. 430–431. Johnny Kniga, 2004.
- ↑ Tailgunner by Iron Maiden Songfacts Songfacts.com. Viitattu 22.9.2015. (englanniksi)
- ↑ a b Wall, Mick: Iron Maiden: Run to the Hills, s. 286. Johnny Kniga, 2004.
- ↑ a b No Prayer for the Dying Allmusic. (englanniksi)
- ↑ Wall, Mick: Iron Maiden: Run to the Hills, s. 430–431. Johnny Kniga, 2004.
- ↑ Iron Maiden: No Prayer for the Dying. Iron Maidenin “No Prayer for the Dyingin” kansivihko, 1990, 1998, s. 1.
- ↑ Iron Maiden - No Prayer For The Dying at Discogs Discogs.com. Viitattu 27.9.2015. (englanniksi)
- ↑ The Iron Maiden Commentary - Tours - No Prayer On The Road 1990-91 The Iron Maiden Commentary. Viitattu 22.9.2015. (englanniksi)
- ↑ a b Iron Maiden Awards Allmusic. Viitattu 10.6.2012. (englanniksi)
- ↑ No Prayer for the Dying - Germany Charts.de. Arkistoitu 29.10.2013. Viitattu 10.6.2012. (englanniksi)
- ↑ No Prayer for the Dying - Japan Oricon. Viitattu 10.6.2012. (japaniksi)
- ↑ No Prayer for the Dying - Norway Norwegiancharts.com. Viitattu 10.6.2012. (englanniksi)
- ↑ No Prayer for the Dying - Sweden swedishcharts.com. Viitattu 10.6.2012. (englanniksi)
- ↑ No Prayer for the Dying = Switzerland Swisscharts.com. Viitattu 10.6.2012. (englanniksi)
- ↑ 1990-10-13 Top 40 Official UK Albums Archive Official charts. Viitattu 10.6.2012. (englanniksi)
- ↑ Timo Pennanen: Sisältää hitin, s. 166. Otava, 2006. ISBN 9789511210535
- ↑ No Prayer for the Dying Allmusic. (englanniksi)
- ↑ No Prayer for the Dying Sputnikmusic. (englanniksi)
- ↑ Mattila, Antti: No Prayer for the Dying. Soundi, 2000, s. 43.
- ↑ Sorvali, Ville: No Prayer for the Dying. Soundi, 2008, s. 69.
- ↑ Sorvali, Ville: No Prayer for the Dying. Soundi, 2008, s. 69.
- ↑ No Prayer for the Dying EW.com. Arkistoitu 25.9.2015. Viitattu 25.9.015. (englanniksi)
- ↑ Iron Maiden No Prayer For The Dying Sputnikmusic. Viitattu 10.6.2012. (englanniksi)
- ↑ Eddie - The mascot of Iron Maiden H2G2. Viitattu 10.7.2012. (englanniksi)
- ↑ Iron Maiden: No Prayer for the Dying -vinyylin sisäpussin tiedot (EMI LP 068 7 95142 1).
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- No Prayer for the Dying Discogsissa. (englanniksi)
- Albumi No Prayer for the Dying Encyclopaedia Metallum -sivustolla (englanniksi)