Seleenihapoke
Seleenihapoke | |
---|---|
Tunnisteet | |
CAS-numero | |
PubChem CID | |
Ominaisuudet | |
Molekyylikaava | H2SeO3 |
Moolimassa | 128,976 g/mol |
Ulkomuoto | Väritön kiteinen aine |
Sulamispiste | 70 °C (hajoaa) [1] |
Tiheys | 3,0 g/cm3[1] |
Liukoisuus veteen | 167 g/100ml (20 °C)[1] |
Seleenihapoke (H2SeO3) on keskivahva kaksiarvoinen seleenin happihappo. Seleeni voi muodostaa myös seleenihappoa. Seleenihapokkeen suolat ovat vetyseleniittejä tai seleniittejä.
Ominaisuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Seleenihapoke muistuttaa monilta ominaisuuksiltaan rikkihapoketta, mutta on pysyvämpi yhdiste. Seleenihapoketta muodostuu seleenidioksidin liuetessa veteen.[2]
- SeO2 + H2O → H2SeO3
Seleenihapoketta syntyy myös seleenin ja laimean typpihapon välisellä reaktiolla. [2]
- 3 Se + 4 HNO3 → 3H2SeO3 + 4NO
Seleenihapoke on heikompi happo kuin rikkihapoke, mutta vahvempi kuin esimerkiksi etikka-, bentsoe- tai hiilihappo. Seleenihapokkeen protolyysireaktio on kaksiosainen. [3]
- H2SeO3 + H2O ⇌ H3O+ + HSeO3-, pKa = 2,62
- HSeO3- + H2O ⇌ H3O+ + SeO32- pKa = 8,32
Seleenihapoke kykenee hapettamaan jodidi-ionit jodiksi, divetysulfidin rikiksi, rikkihapokkeen rikiksi ja hydratsiinin typeksi. Samalla se itse pelkistyy alkuaine seleeniksi. Yhdisteen hapettavia ominaisuuksia käytetään hyväksi muun muassa orgaanisen kemian synteeseissä.[2]
Turvallisuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Seleenihapoke on syövyttävää ja myrkyllistä. Yhdisteen joutuminen hengitysteihin aiheuttaa pääkipua ja hengitys vaikeutuu. Nieleminen aiheuttaa huonovointisuutta, johon liittyy oksentamista ja pahimmillaan tajuttomuus. Pitkäaikainen altistuminen yhdisteelle voi aiheuttaa vaurioita keskushermostossa ja maksassa. [1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Seleenihapokkeen kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 14.8.2009
- ↑ a b c Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 583. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 14.8.2009). (englanniksi)
- ↑ Don M. Yost: Systematic Inorganic Chemistry, s. 331. READ BOOKS, 2007. ISBN 1406773026 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 14.08.2009). (englanniksi)