Palmuöljy

Elintarviketeollisuuden käyttämä kovetettu palmuöljy eli palmumargariini on kiinteää myös huoneenlämmössä, koska siitä on poistettu tyydyttymättömiä rasvahappoja.

Palmuöljy on punertava nestemäinen kasviöljy, jota valmistetaan puristamalla se irti öljypalmun hedelmämallosta tai lämmittämällä maltoa ennen puristusta. Palmuöljyä ei tule sekoittaa palmuydinöljyyn, joka valmistetaan öljypalmun siemenistä.

Palmuöljy on maailman eniten käytetty kasviöljy, jota tuotetaan vuosittain 81 miljoonaa tonnia. Palmuöljyn kulutus lähes kymmenkertaistui Yhdysvalloissa vuosina 2000-2020.

Elintarviketeollisuus käyttää noin 80 prosenttia palmuöljystä, josta on tullut edullisuutensa, hyvän saatavuutensa ja muiden ominaisuuksiensa ansiosta koko elintarviketeollisuuden käytetyimpiä raaka-aineita.

Palmuöljystä valmistettuja rasvaseoksia käytetään myös esimerkiksi saippuoissa, kynttilöissä ja kosmetiikassa. Palmuöljyä käytetään enenevässä määrin myös palmuöljydieselin eli biodieselin valmistukseen. Palmuöljyn tuotanto on yhdeksänkertaistunut vuodesta 1980.

Palmuöljystä puhuttaessa tarkoitetaan usein teollisesti kovetettua palmuöljyä eli palmumargariinia. Palmuöljy jähmettyy margariiniksi. kun siitä poistetaan teollisesti pehmeää rasvaa.

Palmuöljyn käyttö on kasvanut jatkuvasti viimeisten 50 vuoden aikana. Kovetettu palmuöljy on suosittua, koska se on halpaa ja sillä saa tuotteeseen kermaisen koostumuksen. Se antaa lisäksi tuotteille rapeutta ja hyvän suutuntuman ja parantaa margariinin makua ja levitettävyyttä sekä omaa pidemmän luontaisen säilyvyyden kuin enemmän tyydyttymättömiä rasvahappoja sisältävät juoksevat kasviöljyt. Palmuöljyllä on myös hyvän lämmönkestävyys.

Palmuöljy poikkeaa useimmista kasviöljyistä siten, että puolet sen rasvahapoista on tyydyttyneitä eli niin sanottua kovaa rasvaa.

Öljypalmun avulla tuotetaan lähes 40 prosenttia maailman kasviöljystä. Öljypalmu on niin satoisa kasvi, että sen viljelyyn tarvitaan vain 7 prosenttia maailman öljykasvien viljelyalasta. Vuodesta 1990 vuoteen 2002 öljypalmuviljelmien pinta-ala kasvoi maailmanlaajuisesti 43 % – pääosin Indonesiassa ja Malesiassa, jossa sitä tuotetaan eniten.

Koostumus

Palmuöljy koostuu kuten kaikki muutkin rasvat glyserolin kanssa esteröityneistä rasvahapoista. Palmuöljy sisältää selvästi enemmän tyydyttyneitä rasvahappoja kuin useimmat muut kasviöljyt. Puolet kovettamattoman palmuöljyn rasvahapoista on tyydyttyneitä ja elintarviketeollisuuden käyttämässä kovetetuissa palmuöljyssä vieläkin suurempi osuus. Kovettamattomassa palmuöljyssä on etenkin tyydyttynyttä palmitiinihappoa ja kertatyydyttymätöntä öljyhappoa. Kovettamattomassa palmuöljyssä on lisäksi huomattavasti beetakaroteenia, minkä vuoksi se on väriltään punertavaa. Öljyn keittäminen tuhoaa beetakaroteenin, jolloin öljystä tulee valkeaa.

Palmuöljystä poistetaan tyydyttymättömiä rasvahappoja kovetuksen yhteydessä. Kovetetussa palmuöljyssä ei ole transrasvaa, mutta siinä on havaittu olevan paljon haitallisia glysidyyliestereitä, 3-monokloropopaanidiolia, 2-monokloropropaanidiolia sekä niiden rasvahappoestereitä, jotka johtuvat öljyn prosessoinnissa käytetyistä korkeista lämpötiloista.

Palmuöljyn kemiallinen koostumus on erilainen kuin öljypalmun siemenestä valmistetussa palmuydinöljyssä.

Kovettamattoman palmuöljyn rasvahappokoostumus

(Tyydyttyneet rasvahapot yht. 49,9 %)

• - Palmitiinihappo C16:0 44,3 %
• - Myristiinihappo C14:0 1,0 %
• - Steariinihappo C18:0 4,6 %

(Tyydyttymättömät rasvahapot 38,7 %)

• - C18:1 38.7%

(Monityydyttymättömät rasvahapot 10,5 %)

• - C18:2 10,5 %

Käyttö

Palmuöljyä käytetään sekä ravintoöljynä että saippuateollisuuden raaka-aineena ja nykyisin myös moottoripolttoaineiden, biodieselin valmistukseen. Vaikka nopein palmuöljyn tuotannon ja käytön kasvu johtuu tällä hetkellä biopolttoaineista, maailman palmuöljytuotannosta 80 % käytetään kuitenkin elintarviketeollisuudessa.

Ravintona

Palmuöljy on kaurakerman pääasiallinen raaka-aine. Palmuöljyä löytyy myös perunalastuista, kekseistä, valmisruoista, jäätelöstäj a margariineista. Euroopassa palmuöljyä käytetään eniten paistetuissa eineksissä kuten ranskanperunoissa. Palmuöljyä käytetään myös ruoanlaitossa. Suomalainen elintarviketeollisuus käyttää ruokaöljyä, joka koostuu 30-prosenttisesti palmuöljystä loppujen ollessa rypsiöljyä.

Vaikutus kolesterolipitoisuuteen

Palmuöljy sisältää runsaasti tyydyttyneitä rasvahappoja, joilla on yhteys veren nousseeseen kolesterolipitoisuuteen. Veren korkea kolesterolipitoisuus aiheuttaa kolesterolin kertymistä verisuonten seinämiin ja siten ahtauttaa valtimoita ja sitä kautta aiheuttaa sydän- ja verisuonisairauksia.

Sivutuotteet

Elintarvikkeeksi jalostettava palmuöljy puhdistetaan tislaamalla. Jätteeksi jäävät pilaantuneet rasvat. Tätä prosessitähdettä kutsutaan nimellä palmuöljyn rasvahappotisle (PFAD; engl. Palm Fatty Acid Distillate). Palmuöljyn jalostuksessa PFAD:ta jää keskimäärin 3,5–5 %. PFAD:n vuosituotanto on noin 2,5 miljoonaa tonnia. PFAD:ta käytetään mm. biopolttoaineen valmistukseen, kynttilöiden, saippuan ja kemianteollisuuden tuotteiden valmistuksessa sekä eläinrehussa.

Suomessa PFAD on määritelty jätteeksi, toisin kuin useissa muissa maissa. Jätteenä sitä eivät koske hiiliverot ja suuri osa sen tuotannon tuottamista kasvihuonekaasupäästöistä voidaan lukea nollaksi. Täten suomalainen Neste voikin väittää biodieselpolttoaineensa vähentävän kasvihuonekaasupäästöjä 80–90 prosenttia.

Terveysvaikutukset ja käyttörajoitukset

Palmuöljyn puhdistuksen yhteydessä syntyy lisääntymisterveydelle haitallisia ja hermotoksisia 2-monoklooripropaani-1,3-diolirasvahappoestereitä (2- MCPDE), 3-monoklooripropaani-1,2-diolirasvahappoestereitä (3-MCPDE) sekä glysidolirasvahappoestereitä (GE). Näistä etenkin 3-MCPDE on osoittautunut mahdollisesti syöpäriskiä lisääväksi ja saattaa aiheuttaa myös eri elinten toimintahäiriöitä. Euroopan ruokaturvallisuusviranomaisen EFSA:n mukaan 3-MCPDE:n päiväsanti saa olla korkeintaan 2 mikrogrammaa painokiloa kohti.

Ympäristöongelmat

Erityisesti Greenpeace on arvostellut palmuöljyn varaan perustuvia biodiesel-tehtaita niiden ympäristövaikutuksien takia. Palmuöljyn uskotaan olevan ilmastovaikutuksiltaan jopa fossiilisia polttoaineita huonompi vaihtoehto, sillä sademetsien raivaaminen plantaasien tieltä aiheuttaa runsaasti kasvihuonekaasupäästöjä ja tuhoaa paikallisten eläinten ja kasvien elinympäristöä. Nykyisellä metsätuhon tahdilla esimerkiksi Singaporessa orankien arvioidaan kuolevan sukupuuttoon luonnosta 5–10 vuodessa. Europarlamentin teollisuuskomitea on ottanut yksiselitteisen kielteisen kannan Kaakkois-Aasiasta tuotaviin palmuöljypohjaisiin biopolttoaineisiin.

Myös WWF on kiinnittänyt huomiota siihen, että öljypalmun viljelyksen laajentuminen tuhoaa arvokkaita luontokohteita ja makean veden ekosysteemejä, nopeuttaa lajien sukupuuttoa sekä ilmastonmuutosta ja vaarantaa yhteisöjen toimeentuloa. WWF toivoo, että kaupan keskusliikkeet siirtyisivät RSPO-standardoidun palmuöljyn käyttöön. RSPO huomioi myös ympäristön hyvinvoinnin.

Palmuöljyn käyttöä on puolustanut julkisesti kirjailija Risto Isomäki, joka on nimittänyt sen viljelyä sademetsien ja turvealueiden ulkopuolella parhaaksi tavaksi tuottaa biopolttoaineiden raaka-aineita. Hän on arvostellut myös palmuöljyä vastaan kampanjoivia järjestöjä, jotka yrittävät painostaa eurooppalaiset ja pohjoisamerikkalaiset yhtiöt pois Indonesiasta. Isomäen mukaan juuri niiden yhtiöiden, joihin länsimaiset kansalaisliikkeet voivat vaikuttaa, ajaminen pois johtaa viljelyn jäämiseen paikallisten oligarkkien ja intialaisten ja kiinalaisten toimijoiden käsiin, jotka eivät välitä työläisten oikeuksista, ympäristöstä ja ilmastonmuutoksesta sen vertaa kuin eurooppalaiset suuryhtiöt. Kirjassaan Miten Suomi pysäyttää ilmastonmuutoksen (2019) Isomäki toteaa myös, että palmuöljy on niin satoisa kasvi, että se pystyy tuottamaan samalla pinta-alalla moninkertaisen sadon muihin öljykasveihin verrattuna. Tästä on loogisena seurauksena, että mikäli öljypalmun viljely kielletään, joudutaan vastaavasti moninkertainen viljelyala ottamaan muiden öljykasvien käyttöön eikä se ole kokonaisuuden kannalta järkevää. Viljelyyn liittyviä ongelmia on vähentänyt Isomäen mukaan se, että esimerkiksi Indonesia on kieltänyt öljypalmujen viljelyn turvemailla.Isomäki näkee kestävyyskriteerit täyttäviä lisäviljelymahdollisuuksia öljypalmulle esimerkiksi Afrikassa niillä seuduilla, joista öljypalmu on kasvina kotoisin. Isomäki toteaa, että lentämisessä on kenties kaikkein vaikeinta irrottautua nestemäisistä polttoaineista, ja palmuöljyn etuna on sen helppo jalostettavuus esimerkiksi lentopolttoaineeksi. Vaihtoehtoisesti fossiilisen öljyn jalostuksessa vain viisi prosenttia pystytään jalostamaan lentopolttoaineeksi, joka kannattavimpana jalostustuotteena ylläpitää välillisesti myös muiden öljyperäisten polttoaineiden valmistusta samassa tuotantoprosessissa.

Öljypalmun satoisuutta kuvaa hyvin, että 39 prosenttia maailman kasviöljystä on palmuöljyä, mutta maailman öljykasvien viljelypinta-alasta öljypalmu täyttää vain 7 prosenttia. Ranskalaistutkijat Alain Rival ja Patrice Levang toteavat, ettei öljypalmua sinänsä ei ole järkevää boikotoida, vaan viljelymenetelmiä tulisi kehittää kestävämmiksi. Öljypalmulla on monia ympäristöetuja muihin öljykasveihin verrattuna. Öljypalmu esimerkiksi pärjää paljon pienemmällä määrällä kasvinsuojeluaineita kuin muut öljykasvit. Palmuöljyn viljely myös vaatii paljon vähemmän hyönteismyrkkyjä kuin muiden öljykasvien. Ranskalaistutkijoiden mukaan palmuöljyn tuotanto voidaan saada kestäväksi. Sitä ei ole pakko viljellä teollisillä suurtiloilla. Melkein puolet tuotannosta tulee noin kolmelta miljoonalta pientilalta. Indonesiassa noin 25 miljoonaa ihmistä elää suoraan tai välillisesti palmuöljyn viljelystä. Afrikassa palmuöljyä viljellään enimmäkseen pienillä kyläviljelmillä, ja palmun katveessa kasvaa monia muita viljelyskasveja kuten kahvia ja kaakaota. Tutkijat toteavat, että trooppisten metsien raivaus ei ole tarpeen. Öljyä voidaan tuottaa ilman suuria monokulttuurisia viljelmiä. Palmuöljyn viljelyä ei pidä pysäyttää, mutta viljelyn haitat pitää minimoida ja paikallisten ihmisten hyvinvointi taata, tutkijat sanovat.

Ilmastonmuutos

UNEP:in mukaan (2009) turvemaalla tuotettu palmuöljy vapauttaa hiilidioksidia 3–9-kertaisesti hiilen polttoon verrattuna, jonka korvaaminen vaatii 420 vuoden biopolttoaineen tuotantoa korvautuakseen. UNEP:in mukaan se osoittaa, että turvemaiden kosteusolojen palauttamisen merkityksen ja uudelleenkosteuttamisen potentiaalin päästöjen vähentämiseen.

Professori Jack Rieleyn (Nottingham, 2008) mukaan palmuöljyplantaasi kuivatussa turvemetsässä vapauttaa hiilidioksidia 170 t/ha/vuosi. Palmuöljyn tuotanto on 4 t/ha/vuosi, joka voi tuottaa 2,5 t biodieseliä. Biodiesel säästää 4 t hiilidioksidia/ha/vuosi bensiiniin verrattuna. Koska 4 t säästö ei kumoa 170 t tuotantopäästöjä, palmuöljydiesel on ympäristönsuojelijoiden mielestä huono keino pelastamaan maailmaa ilmastonlämpenemisen suhteen. Arvio ei ole edes pahin ennuste, sillä laskelmassa oletetaan plantaasin uusiminen 25 vuoden jälkeen. Käytännössä plantaasit usein hylätään, kun ravinteet vähenevät 25 vuoden jälkeen ja uusi plantaasi perustetaan kuivattamalla uutta metsää. Hylätyt maat vapauttavat hiilidioksidia hajottamalla ja metsäpaloissa. Laskelmissa ei myöskään huomioida luonnollisen turvemetsän hiilen sidontaa. Britannian hallituksen tutkimuksen mukaan palmuöljy nostaa päästöjä 31 prosenttia fossiilisiin polttoaineisiin verrattuna, kun metsiä muutetaan viljelysmaiksi.

Kulutus

Palmuöljyn kulutukseksi on ennustettu 38,5 miljoonaa tonnia vuosina 2016–2017 eli 35 prosentin kasvua. FAO:n mukaan (2006) palmuöljyn elintarvikekäyttö kasvaa 1,5 % vuosittain ja tuotanto kaksinkertaistuu 2030 mennessä. Maailman palmuöljytuotannosta 80 % käytetään elintarviketeollisuudessa. Euroopan unionin palmuöljytuonti kaksinkertaistui 2000–2006. Viejämaat ovat Malesia, Indonesia ja Papua-Uusi-Guinea. Suurimmat EU:n maahantuojamaat ovat Alankomaat, Saksa, Iso-Britannia ja Espanja. Vuonna 2006/2007 EU:n tuotiin 4,5 miljoonaa tonnia palmuöljyä, 3,2 miljoonaa tonnia palmurehua ja 662 000 tonnia palmunydinöljyä.

Suomi

Elintarvikesektorin lisäksi palmuöljyä käytetään kosmetiikka-, hygieniateollisuudessa sekä energiateollisuudessa. Palmuöljy liikenteen polttoaineena ja sähkön ja lämmön tuotannossa kasvaa. Suomessa myytävät valmisruoat, levitteet, paistettavat pakasteet ja pikkuleivät sisältävät lähes kaikki palmuöljyä. Elintarviketeollisuus tuo jatkojalosteita Ruotsista, Alankomaista, Indonesiasta, Malesiasta, Tanskasta ja Saksasta. Vuonna 2005 elintarviketeollisuuden tuontiin sisältyi:

• Raakapalmuöljyä 211 333 kg (83 % Ruotsista)
• Juoksevaa palmuöljyä 8 milj. kg (Ruotsi 29 % ja Malesia 29 %)
• Jähmeää palmuöljyä 5,8 milj. kg (Indonesia 58 %, Ruotsi ja Malesia)
• Kiinteää erotusjätetuotetta 6 milj. kg Malesiasta ja Ruotsista.

Suomen elintarviketeollisuus tarvitsee raakapalmuöljyn, palmuöljyn ja juoksevien jakeiden hankintaan vähintään 2 300 ha plantaaseja. WWF:n vuoden 2007 kyselyyn vastanneista yhtiöistä 80 % ostaa palmuöljyn kasvirasvaseoksena, jonka palmuöljyn osuus vaihtelee 0–100 % välillä. Seosten tuonti vuonna 2005 oli 31 milj. kg.

Ympäristöjärjestö WWF:n vuonna 2016 tekemässä vastuullisuusvertailussa suomalaiset elintarvikeyritykset Fazer ja S-ryhmä saivat täydet 9 pistettä ja Raisio ja Kesko kuusi pistettä. Suomalaisyritykset olivat kasvattaneet vastuullisen öljyn osuutta kolmen vuoden takaisesta.

Katso myös

• Maapähkinäöljy

Lähteet

• Lähde: Ang, Catharina Y. W., KeShun Liu, and Yao-Wen Huang, toim. Asian Foods 1999

Aiheesta muualla

• Ei sademetsää tankkiin Palmuöljy-tuotannon ongelmat Greenpeace 28.9.2007
• WWF: Sademetsät biopolttoaineeksi?
• Fineli:Palmuöljyn ravintosisältö
• Fineli:Palmuydinöljyn ravintosisältö