Paltamo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kuntaa. Paltamo on myös tervaveneen nimitys.
Paltamo

vaakuna

sijainti

Sijainti 64°24′25″N, 027°50′15″E
Maakunta Kainuun maakunta
Seutukunta Kajaanin seutukunta
Kuntanumero 578
Hallinnollinen keskus Paltamon kirkonkylä
Perustettu 1870
Kokonaispinta-ala 1 139,74 km²
103:nneksi suurin 2022 [1]
– maa 918,79 km²
– sisävesi 220,95 km²
Väkiluku 3 012
211:nneksi suurin 31.8.2024 [2]
– väestötiheys 3,28 as./km² (31.8.2024)
Ikäjakauma 2020 [3]
– 0–14-v. 12,3 %
– 15–64-v. 53,6 %
– yli 64-v. 34,1 %
Äidinkieli 2023 [4]
– suomenkielisiä 98,2 %
– ruotsinkielisiä 0,1 %
– muut 1,7 %
Kunnallisvero 9,40 %
60:nneksi suurin 2024 [5]
Työttömyysaste 10,4 % (2013) [6]
Kunnanjohtaja Pasi Ahoniemi
Kunnanvaltuusto 21 paikkaa
  2021–2025[7]
 • Kesk.
 • PS
 • Vas.
 • Kok.
 • SDP
 • KD
11
3
3
2
1
1
www.paltamo.fi

Paltamo (aiemmin ruots. Paldamo) on Suomen kunta, joka sijaitsee Kainuun maakunnan länsiosassa Oulujärven koillisrannalla. Kunnassa asuu 3 012 ihmistä[2] ja sen pinta-ala on 1 139,74 km², josta 220,95 km² on vesistöjä.[1] Väestötiheys on 3,28 asukasta/km². Paltamon naapurikunnat ovat Kajaani, Puolanka, Ristijärvi, Sotkamo ja Vaala. Paltamo on Kainuun vanha ns. emäpitäjä: aikoinaan se käsitti jokseenkin kokonaan nykyisen Kainuun maakunnan ja on pienentynyt nykyiselleen enimmäkseen sen vaikutuksesta, että perustettiin pitäjiä erottamalla Paltamosta, joskin sitä pienensi vielä vuoden 1954 alussa se, että siitä liitettiin osia Kajaanin maalaiskuntaan.

Paltamo on todennäköisesti johdos rantapengertä tarkoittavasta ”palta”-sanasta.[8] Paltaniemen kärki onkin aikojen saatossa vyörynyt vähitellen Oulujärveen. Paltamossa valmistetut suuret tervaveneet tunnettiin paltamoina.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Paltamon Autioniemestä löydetty kivikautinen karhunpäänuija.

Paltamon alueelta on löydetty lukuisia kivikautisesta asutuksesta kertovia muinaisjäännöksiä. Huomattavimpia löytöjä on Uuran kylästä tavattu karhunpäällä koristettu reikäkirves kampakeraamiselta kaudelta. Kivesjärven Lumisuosta löydettiin vuonna 1975 jousen katkelma, joka ajoittuu esiroomalaiseen rautakauteen.

Vakinaisesti alue asutettiin 1550-luvulla, jolloin Suomen käskynhaltija Kustaa Fincke siirsi Ruotsin kuninkaan Kustaa Vaasan määräyksestä alueelle savolaisia talonpoikia perhekuntineen. Vaikka uudisasukkaat saivat kolmen vuoden verovapauden, muutto ei tapahtunut venäläispelossa vapaaehtoisesti. Venäläiset hävittivätkin lähes koko asutuksen 1500-luvun lopulla. Asutus alkoi kasvaa Täyssinän rauhan jälkeen vuonna 1595, jolloin Kainuu siirtyi Ruotsin alaisuuteen. Vuonna 1604 seudulla oli jo 150 taloa.

”Oulujärven pitäjät” (Uleträsk socknar), kuten aluetta tuolloin nimitettiin, kuului aluksi Savonlinnan linnalääniin, mutta liitettiin 1559 hallinnollisesti Pohjanmaan voudin valtapiirin. Samana vuonna muodostettiin myös Oulujärven pitäjän seurakunta, jonka keskuspaikaksi tuli Paltamon kylä (nyk. Paltaniemi) Oulujärven Paltaselän etelärannalla. Tänne rakennettiin myös pitäjän uusi kirkko. Vuonna 1647 pitäjä, jonka nimeksi vuosisadan alussa oli vakiintunut ”Kajaaninlinnan pitäjä” (Cajanaborgs socken) jaettiin Paltamon ja Sotkamon seurakunniksi, jotka 1681 saivat myös hallintopitäjän aseman. Paltamon 1600-luvun suurseurakunnasta on aikojen kuluessa muodostettu kymmenkunta erillistä seurakuntaa. Vuosina 1650–1680 Paltamo oli osa Pietari Brahen vapaaherrakuntaa.[9]

Kartta Paltamon alueesta ennen vuotta 1954, jolloin Paltaniemen rekisterikylän alue liitettiin Kajaanin maalaiskuntaan.

Tervanpolton merkitys alkoi kasvaa 1700-luvulla. Tervanpoltto jatkui voimakkaana aina 1800-luvun loppuun asti. Jo 1800-luvulla aloitettiin järvimalmin hyödyntäminen, mutta varsin nopeasti joutui Varisjoen varteen rakennettu rautaruukki lopettamaan kannattamattoman toimintansa. Ruukin lyhyttä loistokautta on kuvannut Paltamossa syntynyt Eino Leino runoelmassaan Kivesjärveläiset (1901).

Kun 1900-luvun alkuun mennessä jo valtaosa paltamolaisista asui Paltaselän pohjoispuolella, syntyi vähitellen paine siirtää myös kunnallishallinto Paltaniemeltä järven pohjoispuolelle. Kiehimänsuun kylä alkoikin kehittyä uudeksi hallintokeskukseksi. Vuonna 1906 kuntakokousten pitopaikka kokous- ja konttorihuoneineen päätettiin siirtää Kiehimään. Paltamon seurakunnan toiminnot siirtyivät sinne perässä vasta vuonna 1936. Vuonna 1954 vanha historiallinen Paltamon kylä samoin kuin Uusikylä ja Kirkkoaho liitettiin Kajaanin maalaiskuntaan.[10]

Paltamon asukasluku kasvoi 1900-luvun alussa nopeasti. Vuonna 1920 asukkaita oli 5 700. Vuosien 1923 ja 1939 välisenä aikana valmistuivat Paltamon talouselämälle tärkeät rautatiet Kontiomäeltä Kajaaniin, Nurmekseen, Ouluun ja Hyrynsalmelle. Jatkosodan aikana syksyllä 1944 perääntyvät saksalaiset aiheuttivat Paltamossa monenlaista tuhoa. Sotien jälkeen kunnan asukasluku kääntyi kasvusuuntaan, sillä 1950 asukkaita oli 8 674. 1950-luvulla poismuutto käänsi väkiluvun kehityksen tappiolliseksi ja 1980 asukkaita oli enää 5 474, vuonna 2010 enää 3 884.

Väestönkehitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Paltamon väestönkehitys 1980–2020
Vuosi Asukkaita
1980
  
 5 474
1985
  
 5 307
1990
  
 5 056
1995
  
 4 760
2000
  
 4 420
2005
  
 4 183
2010
  
 3 884
2015
  
 3 488
2020
  
 3 268
Lähde: Tilastokeskus.[11]

Luonto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kivesjärvi

Paltamo maisemakuvan olennaisiin piirteisiin kuuluvat järviluonto ja komeat kainuulaiset vaaramaisemat.

Pääosa Paltamosta kuuluu karjalaisten liuskeiden vyöhykkeeseen. Yleisimpiä kivilajeja ovat kvartsiitti, kiilleliuske ja fylliitti sekä graniitti. Alueella on lukuisia dolomiittikalkkiesiintymiä, joiden hyödyntäminen aloitettiin vuoden 1985 alussa. Moreeni on yleisin maalaji. Huomattavin harju ulottuu katkonaisena Härmänmäeltä Saarisenjärvelle. Savea ja hiesua on jonkin verran jokilaaksoissa. Mineraalimaalajit ovat ajoittain alueilla turpeen peitossa. Kunnan pinnanmuodot ovat vaihtelevat. Ylävintä on Kiehimäjoen ja Kivesjärven välisellä alueella, jossa on useita korkeita vaaroja, kuten Kivesvaara, Myhkyrinvaara ja Varsavaara. Idässä Saukkovaara kohoaa yli 300 metrin korkeuteen.

Paltamossa on 101 järveä, joista suurimmat ovat Oulujärvi, Kivesjärvi ja Iijärvi[12]. Kivesjärvi on bifurkaatiojärvi, sillä se purkautuu kahta eri reittiä. Soita on runsaasti etenkin kunnan luoteis- ja kaakkoisosissa. Kallioperän kalkkipitoisuuden ansioista suot ovat usein reheviä.

Liikenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Paltamon rautatieasema 2006
Kiehimänjoen ylittävä Paltamon rautatiesilta.

Paltamon kuntaa halkovat Oulu–Kontiomäki-rautatie sekä valtatie 22. Valtatiestä haarautuu kirkonkylällä kantatie 78 (Paltamo–Pudasjärvi–Rovaniemi). Linja-autoyhteydet Oulun ja Kajaanin suuntaan ovat hyvät. VR:n henkilöjunat pysähtyvät Paltamon ja Kontiomäen rautatieasemilla. Matkaa lähimpään kaupunkiin, Kajaaniin, on 37 kilometriä. Ouluun matkaa on 145 kilometriä.

Taajamat ja kylät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taajamat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2017 lopussa Paltamossa oli 3 435 asukasta, joista 2 018 asui taajamissa, 1 372 haja-asutusalueilla ja 45:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Paltamon taajama-aste on 59,5 %.[13] Paltamon taajamaväestö jakautuu kahden eri taajaman kesken:[14]

# Taajama Väkiluku
(31.12.2017)
1 Paltamon kirkonkylä 1 575
2 Kontiomäki 443

Kunnan keskustaajama on lihavoitu.

Kartta Paltamon kylistä. Numeroidut alueet kuvaavat kunnan rekisterikyläjakoa 1970-luvulla:[15] 1. Kiveskylä 2. Varisniemi 3. Melalahti 4. Kiehimänsuu 5. Uura 6. Mieslahti 7. Härmänmäki

Kylät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kainuun liiton käyttämän osa-aluejaon mukaan Paltamo voidaan jakaa taajamaseutujen lisäksi seuraaviin kyliin:[16]

  • Hakasuo
  • Härmänmäki
  • Iijärvi
  • Kivesjärvi
  • Korpimäki
  • Melalahti
  • Mieslahti
  • Oikarila-Raappananmäki
  • Pehkolanlahti
  • Saviranta
  • Uura
  • Vaarankylä
  • Variskylä

Sivistys- ja kulttuuritoiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oppilaitokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paltamossa perusopetusta annetaan kahdessa koulussa eli Korpitien koulussa (luokka-asteiden 0-9 yhtenäiskoulu, Lampitie 2) ja Kontiomäen koulussa (luokka-asteiden 1-6 alakoulu; Koulutie 3, Kontiomäki).[17] Toisen asteen yleissivistävää koulutusta antaa Korpitien koulun kanssa samassa rakennuksessa toimiva Paltamon lukio (aiempi Paltamon viestintälukio).[18] Mieslahden kylällä toimii Kainuun Opisto. Kunnassa toimii myös Paltamon kansalaisopisto.[19]

Kirjasto, museot, tapahtumat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Paltamon kotiseutumuseon näyttelyä.

Paltamon pääkirjaston (Korpitie 9) ohella kuntalaisia palvelee Kontiomäen kirjasto (Pihlajatie 5).[20] Kunnassa on entisessä viljamakasiinissa toimiva Paltamon kotiseutumuseo sekä Meteli seis -yhdistyksen näyttelytila ja lelumuseo.[21][22] Lisäksi on muuta kulttuuritoimintaa ja tapahtumia vuosittain.[23]

Julkisia taideteoksia ja muistomerkkejä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiehimänvaaran kylässä sijaitsee Kainuun asutuksen muistomerkki. Kirkonkylässä on Eino Leinon patsas.

Ruokakulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paltamon pitäjäruoaksi nimettiin 1980-luvulla kapakalakeitto.[24]

Seurakunnat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Paltamon kirkko

Paltamossa toimii evankelis-luterilainen Paltamon seurakunta.[25] Kirkon sisäisistä herätysliikkeistä paikkakunnalla toimii herännäisyys[26]. Muita kirkkokuntia edustaa helluntaiherätykseen kuuluva Paltamon helluntaiseurakunta[27]. Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Paltamon alueella toimii Pohjois-Suomen ortodoksiseen seurakuntaan kuuluva Kainuun ortodoksinen kappeliseurakunta.[28]

Paltamon malli

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paltamon kunta on ilmoittanut, että vuodesta 2009 se työllistää työttömät asukkaansa Työtä kaikille -hankkeella. Jos tämä toteutuu, tulee Paltamosta Suomen ensimmäinen täystyöllisyyden saavuttanut kunta. Valtio panee nelivuotiseen kokeiluun 22 miljoonaa euroa.[29]

Kokeilun keskipisteessä on Työvoimatalo, joka solmii työttömien kanssa työsopimuksen. Ihmisille järjestetään opastusta ja heille joko annetaan töitä Työvoimatalossa tai heidän työvoimaansa myydään ulkopuolisille. Työvoimatalossa toimii muun muassa leipomo ja verhoomo. Vuoden 2010 alussa talossa oli töissä 150 ihmistä, kunnalla 20 ja yrityksissä ja järjestöissä 12.[29]

Työllistetyt saavat palkkaa, joka pienimmilläänkin on suurempi kuin työttömän peruspäiväraha. Talon ulkopuolisista töistä, kuten esimerkiksi remonttihommista, maksetaan alan työehtosopimuksen mukainen palkka. Työllistämisen lisäksi hankkeen tavoitteena on pitää ihmiset kiinni normaalissa arjessa ja estää heitä syrjäytymästä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen alustavien tutkimustulosten mukaan ihmiset ovat kokeneet myönteiseksi sen, että työ pitää yllä arkirytmiä ja sen avulla voi solmia sosiaalisia suhteita. Erityisen arvokkaaksi on koettu lääkäripalvelut ja työterveyshuolto.[29]

Kuuluisia paltamolaisia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Keränen, Jorma: Paltamo jääkaudesta autonomian aikaan sekä Paltamon seurakunnan historia. (Teoksessa: Paltamo : Kainuun emäpitäjä) Paltamo: Paltamon kunta, 2013. ISBN 978-951-97370-4-1
  • Kalevi Rikkinen ym.: Finlandia, Otavan iso maammekirja 8. Helsinki: Otava, 1986. ISBN 951-1-09142-5
  • Romppainen, Hannu: Paltamon historia autonomian ajasta maakuntahallintoon. (Teoksessa: Paltamo : Kainuun emäpitäjä) Paltamo: Paltamon kunta, 2013. ISBN 978-951-97370-4-1
  • [29]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2022 1.1.2022. Maanmittauslaitos. Viitattu 29.1.2022.
  2. ↑ a b Suomen ennakkoväkiluku oli 5 625 011 elokuun 2024 lopussa 24.9.2024. Tilastokeskus. Viitattu 24.9.2024.
  3. ↑ Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
  4. ↑ Väkiluvun kasvu suurin lähes 70 vuoteen 31.12.2023. Tilastokeskus. Viitattu 29.4.2024.
  5. ↑ Kuntien ja seurakuntien tuloveroprosentit vuonna 2024 22.11.2023. Verohallinto. Viitattu 23.1.2024.
  6. ↑ Työttömyystietoja ELY-Keskuksittain ja kunnittain keskimäärin vuonna 2013 Työ- ja Elinkeinoministeriö.
  7. ↑ Kuntavaalit 2021, Paltamo Oikeusministeriö. Viitattu 8.12.2021.
  8. ↑ Sirkka Paikkala ym.: Suomalainen paikannimikirja, s. 319. Karttakeskus, Kotus, 2019. ISBN 978-952-5446-96-8 Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 19. joulukuuta 2021).
  9. ↑ Keränen s. 14–15, 308.
  10. ↑ Romppainen s. 422–430.
  11. ↑ Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 17.6.2018. Viitattu 8.1.2018.
  12. ↑ Paltamon järvet. Järviwiki.
  13. ↑ Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 16.7.2019. Viitattu 5.12.2018.
  14. ↑ Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 14.7.2019. Viitattu 5.12.2018.
  15. ↑ Vanhat painetut kartat | Maanmittauslaitos www.maanmittauslaitos.fi. Viitattu 3.6.2021.
  16. ↑ Kainuun kylät maakuntakaavoituksessa (PDF) Kainuun liitto. Viitattu 3.6.2021.
  17. ↑ Perusopetus Paltamon kunta, paltamo.fi. Viitattu 30.5.2020.[vanhentunut linkki]
  18. ↑ Lukio-opetus Paltamon kunta, paltamo.fi. Viitattu 30.5.2020.[vanhentunut linkki]
  19. ↑ Paltamon kansalaisopisto Paltamon kunta, paltamo.fi. Viitattu 30.5.2020.
  20. ↑ Paltamon pääkirjasto ja Kontiomäen kirjasto Paltamon kunta, paltamo.fi. Viitattu 30.5.2020.
  21. ↑ Paltamon kotiseutumuseo Paltamo-Seura, paltamoseura.fi. Viitattu 30.5.2020.
  22. ↑ Arkistoitu kopio Meteli seis, meteliseis.com. Arkistoitu 11.8.2020. Viitattu 30.5.2020.
  23. ↑ Kulttuuri- ja tapahtumatuotanto Paltamon kunta, paltamo.fi. Viitattu 30.5.2020.
  24. ↑ Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 178. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1
  25. ↑ Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Arkistoitu 23.8.2018. Viitattu 23.8.2018.
  26. ↑ Herättäjä-Yhdistys ry Uskonnot Suomessa. Arkistoitu 8.10.2011. Viitattu 24.6.2011.
  27. ↑ Paltamon helluntaiseurakunta Paltamon helluntaiseurakunta. Arkistoitu 3.2.2011. Viitattu 24.6.2011.
  28. ↑ Mihin seurakuntaan kuulun? Suomen ortodoksinen kirkko. Viitattu 30.3.2024.
  29. ↑ a b c d Paltamon täystyöllisyyskokeilu vaikeuksissa laman takia Helsingin Sanomat. 22.1.2010. Viitattu 24.1.2010.
  30. ↑ Kangosjärvi, Jaakko: Tuhansien julkkisten maa. Helsingin Sanomat, 5.7.2008. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 12.3.2024.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Jorma Keränen, Hannu Romppainen: Paltamo, Kainuun emäpitäjä (2013).

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Paltamo.
Kansainväliset
Kansalliset
Maantieteelliset
Henkilöt
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Paltamo&oldid=22617130”