Ragnarök
Ragnarök on skandinaavisen mytologian mukaan maailmanlopun taistelu, jossa maailma ja lähes kaikki sen elolliset olennot tuhoutuvat. Sana ragnarök merkitsee yleisimmin hyväksytyn etymologian mukaan ”jumalten tuhoa” tai ”jumalten kohtaloa”, mutta muitakin käännöksiä on esitetty.
Ragnarökin tapahtumat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mytologian mukaan Ragnarökiä edeltää kolme ankaraa talvea, joita kutsutaan nimellä Fimbulvetr, ’talvien talvi’. Talvien välillä ei ole kesiä lainkaan, ja yleinen moraali rappeutuu.[1][2]
Vuosina 536—545 Euroopassa tapahtui äkillinen auringon sumentanut ja vuodenajat sekoittanut ilmastonmuutos, joka saattaa liittyä asiaan.[3]
1200-luvulla muistiinmerkityn Proosa-Edda-eepoksen kolmannen osan, Gylfaginningin mukaan Ragnarök tapahtuu seuraavalla tavalla:
Fimbulvetrin jälkeen kolme kukkoa herättää jumalat, jättiläiset, ihmiset ja muut olennot viimeiseen taisteluun. Punainen Fjalar-kukko herättää jättiläiset, kultainen Gullinkambi-kukko herättää jumalat ja einherjarit, ja ruosteenpunainen kukko kutsuu kuolleet taistoon Helin valtakunnassa.[4]
Ragnarökin viimeisen taistelun alkaessa Heimdall-jumala näkee muita jumalia vastaan kapinoivan Loki-jumalan armeijan saapumisen ja puhaltaa Gjallarhorn torveensa. Silloin kaikki jumalat ja einherjar valmistautuvat taisteluun. Loki saapuu kuolleiden kynsistä rakennetulla Nagelfar-laivalla tuhoamaan maailman, apunaan vainajien armeija, jättiläiset ja monia hirviöitä, kuten Midgårdin jättiläiskäärme Jörmungandr ja Fenris-susi.
Kaikki olennot kokoontuvat Vigridin valtavalle taistelukentälle. Taistelun tiimellyksessä jumalat ja hirviöt saavat surmansa. Thor surmaa Midgårdin jättiläiskäärmeen, mutta kuolee itse yhdeksän askelen jälkeen käärmeen myrkkyyn. Fenris-susi nielaisee Odinin, jumalten päällikön. Odinin poika Vidar repii suden kappaleiksi. Tyr-jumala kuolee surmatessaan paholaiskoira Garmin. Heimdall ja Loki surmaavat toisensa. Tulijättiläinen Surtur sytyttää maailman liekkeihin palavalla miekallaan. Aurinko muuttuu mustaksi, tähdet putoavat alas taivaalta ja maa vajoaa kiehuvaan mereen.[2] Lähes kaikki jumalat, jättiläiset, kääpiöt, ihmiset ja muut olennot tuhoutuvat.
Maailmanlopun jälkeen maailma syntyy uudelleen. Lifista ja Lifthrasirista, kahdesta ainoasta henkiin jääneestä ihmisestä, alkaa uusi ihmiskunta. Myös muutamat jumalat säilyvät hengissä, kuten Odinin veli Vili, Odinin pojat Vidar ja Váli sekä Thorin pojat Modi ja Magni. Uudessa maailmassa ei ole pahuutta ja ihmiset ja jumalat elävät ikuisuuksiin rauhassa ja sopusoinnussa.[2]
Eräät tutkijat uskovat, että ajatus maailmanlopun jälkeisestä onnelasta on kristinuskon vaikutusta eikä kuulunut alkuperäiseen pessimistiseen Ragnarök-myyttiin. Toisen teorian mukaan Ragnarök-myytti itsessään on syntynyt kristillisen tuomiopäiväopin vaikutuksesta.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Sumari, Anni (toim): Óðinnin ratsu. Skandinaaviset jumaltarut. Like, 2007. ISBN 978-952-471-935-3.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Ragnarok Encyclopædia Britannica. Viitattu 23.4.2010. (englanniksi)
- ↑ a b c Lindemans, Micha F.: Ragnarok Encyclopedia Mythica. Viitattu 23.4.2010. (englanniksi)
- ↑ Tulivuorenpurkaus pimensi Auringon ja sitten tulivat paiserutto, pakkaset ja nälänhätä – vuosi 536 oli ihmiskunnan historian kamalin, sanovat tutkijat Helsingin Sanomat. 19.11.2018. Viitattu 29.12.2022.
- ↑ Sumari 2007, s. 214.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ragnarök Wikimedia Commonsissa
Kaunokirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Sørensen, Villy: Ragnarök: Jumalten tuho. (Ragnarok, en gudefortælling, 1982) Suomentanut Mika Siimes. Helsinki: Nemo, 1998. ISBN 952-5180-09-3