Älä heittäydy junan alle eli pölyt pois venäläisistä klassikoista

Näinä poikkeusaikoina moni uhoaa (minäkin itselleni) lukevansa vihdoin ”ne lukematta jääneet klassikot”. Onhan noita meidänkin kotihyllyssä, venäläisiä eritoten. Vaan nytpä onkin käynyt niin onnellisesti, että viime vuonna ilmestyi aivan mahtavan hauska kirja, joka tarjoaa meille uudenlaisia lähestymistapoja venäläisten jättiläisten kirjoittamiin järkäleisiin. Ja mitä elämänviisauksia klassikoista löytyykään!

Brittiläisen Viv Groskopin Älä heittäydy junan alle ja muita elämänoppeja venäläisistä klassikoista on todellinen ääneennaurukirja ja samalla ajoittainen liikutuskirja. Sivuseikaksi tuppaa jäämään Groskopin erinomainen venäjän kielen ja kirjallisuuden tuntemus, kun hän kertoo oman näkemyksensä yhdestätoista klassikosta hyvinkin itseironisesti ja historiaa omien kokemustensa kanssa yhteen joustavasti sovitellen. Hänen mukaansa on pötyä, että venäläisiä klassikoita voisi lukea vain asiaan vihkiytyneiden salaseuran jäsen. Hän väittää itsekin olevansa kompuroiva amatööri, joka tahtoo rohkaista muita kompuroivia amatöörejä.

Kirjassa on yksi luku kutakin teosta kohti (kirjailijat ovat Tolstoi, Pasternak, Ahmatova, Turgenev, Puškin, Dostojevski, Tšehov, Solženitsyn, Bulgakov, Gogol ja Tolstoi). Lukujen otsikot ja varsinkin nuo vaihtoehtoiset otsikot kertovat, millaisella  otteella Groskop teosten elämänoppeja suodattaa. Vaikkapa näin:

2. Kuinka hyväksyä se, mitä elämä heittää eteesi. Boris Pasternakin Tohtori Živago. (Tai: Älä jätä vaimoasi, kun hän on raskaana).

6. Kuinka ratkaista sisäinen ristiriita. Fjodor Dostojevskin Rikos ja rangaistus. (Tai: Älä tapa vanhoja naisia rahasta).

7. Kuinka elää tunteen kanssa, että ruoho on aina vihreämpää toisella puolella. Anton Tšehovin Kolme sisarta. (Tai: Älä jauha koko ajan Moskovasta).

Taustalla kulkee Groskopin nuoruudenaikainen haave venäläistymisestä ja jopa salaisista venäläisistä sukujuurista. Opinnot ja oleskelu Pietarissa vain yllyttävät häntä: Sinä pakkomielteisenä Venäjän-vuotenani olin yrittänyt niin kovasti olla joku muu, että olin muuttunut vieraaksi itselleni. Käy kuitenkin ilmi, että vuosien myötä kirjailija oppii näkemään itsensä vähemmän jakautuneena, ja selitys englantilaisittain kovin eksoottiselle sukunimellekin löytyy - muualta kuin Venäjältä.

Kirjailijoita Groskop inhimillistää: kaukana on pönötyselämäkertojen pölynhaju ja kirjallisuustieteellinen kuivakkuus. Toisaalta tämä eloisa kerronta saattaa hyvinkin saada lukijansa tarttumaan myös johonkin perusteellisempaan elämäkertaan tai tutkimukseen. (Englannin kieltä taitaville kirjassa on runsaasti teosvinkkejä.) Mutta ennen kaikkea kirja suorastaan pakottaa avaamaan ainakin jonkin noista mainituista klassikoista - uudelleen tai ensi kertaa. Itse olen lukenut pari kolme noista teoksista ihan nuorena. Nyt ne taatusti avautuvat ihan toisella tavalla jo pelkästään oman iän takia ja tietysti vielä enemmän Groskopin kirjan ansiosta.

Hesarissa julkaistiin syyskuussa Vesa Sirénin juttu, jossa vertaillaan keskenään Groskopin löytämiä elämänoppeja ja teoksista aikoinaan Helsingin Sanomissa (ja jo Päivälehden aikaan) ilmestyneitä kritiikkejä. Jutusta pääsee myös lukemaan kokonaan nuo alkuperäiset arviot. Tämä linkki auennee ainakin Hesarin tilaajille: https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006249494.html

Jos haluat lukea innostuneen kirjailijan hauskan, monipuolisen teoksen ja innostua samalla itsekin, tartu äkkiä tähän! Olen varma, että suurisuuntaiset klassikonlukusuunnitelmat on sen jälkeen helpompi toteuttaa.