Virkistävä kevätsade

Tätä kevätsadetta on odotettu kuin kuuta nousevaa. Eilen iltapäivällä taivas vihdoin " aukeni" ja vettä satoi kaatamalla. Äkkiä lainehtivat piha ja pihatie.

Sadepisarat pomppivat villisti pudotessaan terassilaudoille. Routaiseen maahan syntyi äkkiä lätäköitä ja minun mieleni teki vetää saappaat jalkaan ja lähteä vetämään saappaan kärjellä pieniä noroja yhdistämään lätäkön toiseensa, kuten tein lapsena ja joskus aikuisenakin.

En viitsinyt, sillä sade oli armottoman rankkaa. 

Äkkiä taivaalle ilmestyi kaksi sateenkaarta. Kaarien molemmat päät putosivat mäntymetsän taakse suolle. Olisin voinut valita kumman sateenkaaren päistä tahansa ja lähteä aarretta etsimään. Siitä olisi ollut kuitenkin liiaksi vaivaa, joten tyydyin vain katselemaan. 

Huomaan jo toistamiseen laiskistuneeni, eikä siitä pitemmän päälle hyvää seuraa.

Sade söi viimeisiä lumikasoja ahneesti. Silti lunta on yhä siellä täällä. Eilen lakaisin pation kuusesta varisseista oksista ja neulasista. Jätin kalusteet vielä vajaan, sillä ilmat eivät ole lämmenneet niin paljon, että voisi istuskella kevättä kuuntelemassa patiotuolilla.

Ennen sadetta kävelin mutkan järvellä. 

Oikaisin peltosaran poikki vilkaistakseni, joko sammakot pitävät kosiokurnutuksiaan mutavedessä. Liikettä siellä oli, mutta hiljenivät askelteni lähestyessä ojapenkkaa. Petyin. sillä kuvittelin hiipiväni niin hiljaa, etteivät olisi häiriintyneet.

Järvi oli tyyni, mutta ei hiljainen. Vesilinnut olivat kovasti äänessä. Harmikseni en tunnista niitä. 

Kevät keväältä järvellä pesivä joutsenpari oli  parhaillaan ruokaa etsimässä, mutta liian kaukana saadakseni kunnon kuvaa pariskunnasta. Ne tulivat tänä keväänä aikaisin. Järvi oli ojansuuta lukuun ottamatta vielä jäässä ja ne joutuivat lentämään päivittään naapurijärvelle lounastamaan. Moikkaavat ohi lentäessään.

Sataa tihuuttaa parhaillaan ja asteita on +6. Taivas on harmaa ja puut seisovat vakaina vesilastissaan. Ei kovin keväistä. 

Kuvasin koivuja. Hiirenkorvia ei ole vieläkään, sillä toukokuu jatkuu kovin viileänä, mutta toiveissa on saada lämmin kesäkuu.

Muuttolinnut ovat tulleet muut, paitsi haarapääskynen ja käki!  Toissapäivänä näin västäräkin, oikeastaan kaksi.

Pihapönttöjen varauksista käydään parhaillaan kiivasta taistelua. Kirjosiepot tullessaan hätistivät  talitiaiset matkoihinsa, enkä minä sille mitään voinut. Katselin vierestä vaan ja pahoittelin talitinttien puolesta.

Toukokuu on toukokuu ja toivon kulkevani katiskoillakin, ennen kuin kesässä ollaan. Tuuliset päivät ovat estäneet lähtemästä soutamaan järven yli. 

Hyvää toukokuuta!

Kurkistus kevääseen

Kevät hurmaa.

Ei kuitenkaan vielä Koillismaalla. 

Meillä on lunta yhä, mutta teimme ihastuttavan kevätmatkan sinne, missä koivuissa oli pikku lehti, missä pihassa kukkivat valko- sini- ja keltavuokot, scillat, mukulaleinikit ja monet muutkin. Vaahterat olivat hennon keltavihreässä kukassa, kirsikkapuu loistelias. 

Kyllä äkkinäinen kevään kohtaaminen kukkineen ja linnunlauluineen hurmaa ja huumaa pään. Se sykähdyttää syvältä ja täysillä.

Kauniisti muokatut pellot hivelivät silmääni. Ne olivat mielestäni mustan mullan taideluomuksia, paikoin myös vihreä oras kaunisti maisemia.

Ensimmäiset tämän kevään luontoretket olivat ihmeitä täynnä. Vaisakon luontopolku oli juuri niin upea retkikohde, kuin oli vakuuteltukin. Ehkä en ikänäni ole nähnyt mahtavampia tammia, jotka antoivat paahtavalta auringolta varjosuojaa polulla liikkuville. 

Pian maastossa tuoksuu tuomi, sillä se oli jo isossa nupussa. Ehkä tammetkin saavat lehtensä toukokuun puolella.

Keväisen matkamme huipentuma oli kuitenkin pikku Neelan kastejuhla. Se jää ikuisesti kauniiksi muistoksi sydämeeni.  Sain vahvan tunteen tutustua häneen ajan myötä lisää. Tunne vahvistui kerta kerralta pidellessäni pikkuista sylissäni ja katsoessani hänen luottamusta täynnä oleviin taivaan sinisiin silmiinsä.

Samanlaisen huikean tunteen olen tavoittanut kolmesti aiemminkin. Aikaa sitten katselin oman poikamme sinisiä silmiä juhannuspäivän kastejuhlassaan. Sittemmin myös kahden pojanpojan kastepäivien muistot sopivat mainiosti samaan muistojen lokerikkoon.

Nämä keväisen  hempeissä väreissä  olevat maisemat talletin myös päänuppini muistipaikkaan. Teki hyvää nähdä muutakin, kuin valkoisia maisemia.  Todella piristävää.

Takaisin tullessa kotona odotti talvinen näkymä, lunta ja loskaa. 

Kotivahtina lienee ollut ukkometso, joka oli tepastellut pitkin pihatietä päästä toiseen. Tai jospa sittenkin rouva koppelo oli etsimässä suojaista paikkaa pesälleen. 

Kolme joulutähteäni selvisivät viikosta mainiosti kasteluviritykseni avulla. Villalankaa myöten ne saivat vettä tasaiseen tahtiin kukin ruukkuunsa.

Nyt alkaa minun kevään odotteluni. Ihan ensinnä pitää käydä järvellä ja ottaa vene talvitelakaltaan, sekä raahata pari katiskaa järven toiselle puolen pyytämään.

Hetki

 

Istun piha-aitan portaalla nojaillen sen paahtuneisiin seinähirsiin. Ajatukseni lähtevät heti omilleen. Vedän lippistä syvemmälle auringon porottaessa naamalle.

Täydelliseen rentoutumiseen minut avittaa viereisen haavan havina. Sen oksien häilähtävät varjot kasvoillani piirtyvät unikuviksi.

Olen lipumassa nirvanaan. Pihan arkiset äänet muuttuvat etäisiksi kaiuiksi toisesta ajasta.

Pääni sisällä vilahtelee elettyjä hetkiä, kuin videoklippejä lapsuudesta, kesälomista mummolassa, lasten äänistä.

Havahdun nipistykseen, kun paljasta säärtäni vasten kipuaa muurahainen.  Miksi se siihen nipistelemään eksyi?  Tönäisen pois ja olen hereillä. Harmittaa, olisin niin mielelläni jatkanut puolihorrosta.

Haapa havisee, aurinko paistaa, mutta äskeinen tunnelma on täysin haihtunut.

-Tule pesemään perunoita! Kuuluu tuvan ikkunasta. 

Oi, miten rakas ääni, ajattelen.

                                                               ♥

Krapu 18,  tällä kertaa kirjoitetaan krapu, mitä mielijohteita annettu musiikki luo omaan mieleen. SusuPetalin blogissa lisää krapujen kirjoittamisesta.

Tämä on viimeinen krapu  ja sitten Krapu alkaa loimailla. Kiitos Kraputalvesta SusuPetal ja Cara

Kuuntele ja kirjoita

ChopinNocturne Op.9 No.2   (Arthur Rubinstein)

Hurjaa huhtikuuta

Huhtikuu on näyttänyt hurjuutensa, vai onko se sittenkin vain hurmaava diivan elkeissään. Perinteitä se ei ainakaan kunnioita. Sanomalehtien mukaan Koillismaan lumet eivät ole ennen kokonaan huhtikuun puolella hävinneet. Nyt uhkaa niin tapahtua. Tosin - eilen satoi uutta lunta kovan tuulen säestyksellä. Metsääkin kaatui.

Hurjaa menoa siinäkin mielessä, että lähijärvestä lähtivät jäät kaksi päivää sitten, eikä eilen ollut enää rannoilla jäälauttojakaan.  Omassa jäidenlähtötilastossamme järvi on ollut jäistä vapaa vasta toukokuussa, useimmiten puolivälissä sitä.

Huhtikuun hurja vauhti riittäisi jo. Omassa olossani olen ottanut rauhallisesti. Vain vähän olen verrytellyt sormiani neuletöillä. Kudoin siniharmaan puseron  aiemman korvikkeeksi. Sen lempipuseroni, jonka pesukone kutisti A4 kokoon ja minä poltin harmissani. Se oli hurja teko, niin pesukoneelta, kuin minultakin.

Hurjasteluksi kutomiset vasta äityivät, kun sain tietää tulleeni pikkuisen prinsessaisen isotädiksi. Eikö se mene niin, että olen isotäti, kun olen vastasyntyneen isän täti. 

Pari yötä taaksepäin heräsin kesken unieni, kun käännyin ja näin ikkunaan valottuvat kirkkaat juovat  taivaankannen yli. Ensi ajatukseni olivat revontulet, mutta valo ei ollut loimuavaa.

Nousin ja menin katsomaan toisesta ikkunasta. Kun asia ei sieltäkään selvinnyt, pukeuduin aamutakkiin ja kipaisin keskelle pihaa. Keskiyön taivas oli tosiaan oudon näköinen.

 

Kuu oli pilvessä, mutta valotti hieman. Soratie näytti kiiltävän märältä. Ei ollut pakkasta. Siniset pilvet pysyivät paikallaan ja minä kyllästyin, kun mitään ei tapahtunut. Ei kuulunut Hornettien ääniäkään.

Viime yön taivas oli musta.

Huhtikuussa olen perinteisesti liikkunut hangilla, vaan nyt se on ollut vähäistä. Kuitenkin menevän mieli on muuttumaton.

Löysin uutta hohtoa tuttuihin retkikohteisiin.   Kävin testaamassa niitä. Ensin lumisillan, joka kesti ylimenot mennen tullen.

Vattukuruun laskua  jyrkimmässä kohtaa helpottavat portaat. Ne olivat ehtineet sulaa lumesta, eikä liukkaudesta ollut pelkoa. Ylös noustessa vain puuskutus tuntui hurjalta.

Toisena päivänä Anninkoskelle. Reitti oli helppo, vaikka lumisia polun osuuksia oli vielä paljon Hurjalta tuntui huhtikuussa kävellä lumetonta suon ylitystä, kuin muistin, miten vuosia sitten vielä kesäkuun alussa oli hiihtokelit.

Vihreääkin löytyy, mutta vain maljakossa. Kolmessa maljakkopäivässä pihlajanoksa on saanut lehdet ja kukkanupun. Kasvun vauhti on hurja ja se kiihtyy vain kevään edetessä.

Tällaisia toi mieleeni Repolaisen Huhtikuun hurjuus-haaste

Hurjan mukavaa huhtikuun loppua, että kivaa Vappua!

Kapustasuon korkokenkäkukkamekkosuohiihdot

Kapustasuolla on jännittyneen hulvaton tunnelma hetkeä ennen kovaa suohiihtokisaa. Ensimmäisenä on vuorossa yksilölaji, sitten joukkuelajit.

Kilpa-asuksi kelpuutetaan kukkamekko ja korkokengät, jotka on kiinnitetty suksiin. Tyyli on vapaa, mutta harvoin näkee kenenkään valitsevan luistelutyyliä.

Startin kajahdettua kaikki hiihtäjät ryntäävät matkaan.  Jonkun suksi tökkää heti tuppaaseen ja hiihtäjä on rähmällään. Suksien luisto ja pito ovat yhdentekeviä. Suotuppaissa pito on tehokas ja mutavelliin uppoaminen varma hidaste.

Kosteimman rataosuuden onnistunut ylittäminen edesauttaa varmuudella kärkisijoille. Monelle vellimäinen mutahauta koituu uintiosuudeksi. Suon hyllyvään syliin saattavat suksetkin kadota, mutta siitä ei tule hylsyä, jos muuten maaliin pääsee.

Juhlavaan palkintojen jakoon suolta poistuu hyvin iloinen porukka. 

                                                                          

Krapu 17/26, sanat; syli, poistua, rynnätä. Tätä sadansanan kirjoitushaastetta luotsaa SusuPetal ja hänen blogistaan löytyy asiasta lisää tietoa.

 

Leikin loppu

Meneillään on pihaleikki ”Kymmenen tikkua laudalla” Muiden leikkijöiden nimet on jo huudettu kirjoihin, vain kaksi puuttuu. 

Pihassa aletaan kailottaa.

 -Alisa ja Niilo ne yhteen soppii, huomenna viijään pussauskoppiin.  

Alisaa suututtaa. Hän on ryntäämässä piilosta kasvot tulipunaisena, kun Niilo nappaa tyttöä nilkasta.

-Rallattakoon! Niitä harmittaa, kun ei tulla pelastamaan.

Alisa nieleksii itkua. Niilo kuiskaa lohduttaakseen, ettei ainakaan aio ruveta pussailemaan.

Tikut pysyvät laudalla.  Etsijä on valppaana, ettei kumpikaan piilossa olijoista pääsisi polkaisemaan niitä hajalle.

Leikkijät huutelevat. – Tulkaa! Ei leikitä enää!

Niilo ryömii kulleropellon ojasta, mutta Alisa jatkaa piilopaikassa kiukkuisena murjottamistaan. Sairasta, kai itselleen voi uskoutua, että tykkää vähän Niilosta.

👧👦

Krapu 16/26, vihjeenä  - LEIKKI. Lisää krapukirjoittamiesta SusuPetalin blogissa

Nettikuva wikipediasta

Kellertää ja vihertää

 Kristiina K:n  huhtikuun keväinen haaste on keltainen ja  vihreä. Huhtikuussa ei luonnossa ole vielä vihreää, ellei ota lukuun havupuita. Keltaista en löydä senkään vertaa. Tietenkin tilanne voi olla toisenlainen huhtikuun loppupuolella, varsinkin, kun koko kevät näyttää heittäneen häränpyllyä.

En ehtinyt vielä ulos etsimään värejä, kun katsoin tarkemmin  keittiöpöytää, johon juuri laskin kahvikuppini. Siinä oli heti ensimmäinen keltainen - vihreä.

Joulun jälkeen heikoin hävikkikorista pelastamani joulutähti voi hyvin ja on kasvattanut uudet vihreät lehdet. Jäljellä vielä kaksi punaistakin. Vieressä minun kananpojan keltainen kahvikuppini.

Hyvin lähti käyntiin värien metsästys.

Aamuvirkkuina lähdettiin varhain hangille. Pääsiäislauantaina oli rapsakka pakkanen  aamulla ja mieleni teki hankikävelylle. Paikoin on yhä lumi maassa, paikoin laajalti sulaa. Hangen päällä on mukavampi kävellä, mitä routaisessa paljaassa metsässä. 

Olemme sauvakävelijöitä ja minun vauhtini alkumatkasta tahtoo kiriä, mutta herrani toppuuttaa muistuttaen, ettei hän ota reppuselkään loppumatkasta. Siirryn taaimmaiseksi ja hyvä niin, sain napattua kelta-vihreän kuvan.

Aamulenkki eteni joelle koko ajan hankia myöten.  Joki oli jokseenkin vapaa jäistä. Aurinko teki nousuaan ja maalasi kullankeltaiseksi puiden latvustot. Rannalla seisoen saattoi nähdä kaukaakin hyvin kuusten keltaiset latvat ja alempana vihreän oksiston. Kuvassa se jää kyllä osaksi mielikuvituksen varaan, samoin ääni, miten joki koskikohdalla kohisee mennessään. Minusta tuntui, että se oli yhtä vallaton, kuin minä rannalla tepastellessani yrityksissäni ottaa kuvia kastumatta.

Joelta suon kautta kotiin. Suolla oli paikoin paremmin lunta, kuin metsässä. Osan matkaa saattoi kulkea koiravaljakkoreittiä, mutta se näyttää sulavan tai haihtuvan jo ennen vappua.

Kuvatessa on helpompi pudottaa lapaset ja kävelysauvat  hangelle, kuin yrittää pitää niitä kainalossa. Aina kuitenkin joku putoasi.

Tässä kohtaa ne osuivat putoamaan melkein pikku männyn päälle. Tykkään talvella käyttää lapasia, usein niitä on kaksi päällekkäin, ainakin hiihtäessä.

Keltainen-vihreä pari löytyi maasta kumartuessani kamoja ottamaan takaisin. Peruutin vähän, otin kuvan ja poimin tavarat sitten. Kumartelu tekee selälle hyvää.

Aamuretki antoi hyvän mielen. Olin jo aikaa sitten lopettanut jurnutuksen pöljästä keväästä. Alan uskoa,

että  huhtikuu omaa monta luonnetta. Se on yhden kuukauden aikana julmuri, diiva, kuin myös hurmuri.

Hurmaavaa huhtikuuta!