Näkymä ikkunasta on hyvin talvinen.
Aura-auto kävi työntämässä viikonloppuna tulleet lumet, mutta itsellekin jäi kolaaamista yllin kyllin. Tässä vaiheessa mietin, voisiko pienentää kolattavaa aluetta? Kolaisin vain kulkutiet piharakennuksiin ja vähän leveämmästi autolle väylän talliin. Saa riittää.
Noin kaksi viikkoa on maa ollut valkoinen ja pakkassäätä saman ajan. Yhden kerran olen ehtinyt käydä hiihtämässäkin. Marraskuu on ylenpalttisesti yltänyt parhainpaansa. Mahtava marraskuu.
Luminen metsä tekee valkoisen seinän pihan perälle. Valo tunkeutuu muutaman metrin puiden lomasta metsään, mutta sitten se sammuu mustaan verhoon. Olen aina pitänyt siitä näkymästä. Se antaa mielikuvitukselle tilaa.
Tänä aamuna jäin pitkäksi aikaa katsomaan lumipuita, jotka seisovat vaiteliaina hiljaa. Odotin mielessäni näkeväni pimeydestä parin keltaisia silmiä. Sellaista ei tapahtunut. Ainoastaan hämäryys alkoi vaihtua siniseksi.
Aamut ovat ihan parasta. Ne ovat voimaanuttavan sykähdyttäviä hetkiä kiireettömyydessään.
Olin unohtanut viikolla postilaatikolla käynnit ja vasta eilen, siis sunnuntaina muistin, että mahdollisesti
Enkulin voimakortti timantteineen olisi laatikossa. Olihan se! Lämmin kiitokseni Enkuli!
Katselin korttiani pitkään. Päivän valossa voimatimanttini hohtaa aavistuksen lilan ja vaalean punaisen sävyjä, mutta valon osuessa timantti alkaa elää. Se tuikkii kirkaasti ja joltakin kantilta se on vahvasti kosmoskukan värinen, vaalea lila.
Totta kai halusin tietää myös, mitä Google sanoo lilaväristä ja nimenomaan lilasta timantista.
- Violetti eli lila edustaa voimaa, ylellisyyttä ja
hengellisyyttä. Se on ripaus mystiikkaa ja salaperäisyyttä. Tummat violetin
sävyt luovat mielikuvan ylellisyydestä, kun taas haaleampia sävyjä pidetään
romanttisina ja pehmeinä.
Värinä violetilla on
rauhoittava vaikutus ja se kannustaa ihmisiä luovuuteen.
Kortissa tunnistan voimapuuni, jota halaan silloin tällöin ja seuraan huolestuneena sen vointia. Puu on kuin minä, molemmat rapistumme. Ilahduttavaa kuitenkin, että voimakortti kertoo myös ilosta. Siinä on punasävyjä, ehkä tunnemyrskyjä vai sittenkin revontulia, joita tuijottelen kylmässä palelemiseen asti.
Syy, miksi innostuin Enkulin voimakorteista, oli fiasko aamupäiväni reilu viikko sitten. Minulla oli labra-aika ja kun menin paikalle, ei ollutkaan tehty lähetettä. Tämä oli syksyn aikana jo toinen kerta, kuin näin tapahtui. Olin hilkulla käyttäytyä huonosti, mutta selvisin ulos asiallisesti.
Seuraava vastoinkäyminen oli kuitenkin odottamassa. Viimeinen toivoni löytää seitsemän mustaa nappia kutomaani neuleeseen oli tuottanut vesiperän jo pitkään, mutta toivoin, että 4-H myymälässä niitä olisi.
Liike oli suljettu, avataan ties milloin. Sitten poikkesin mielijohteesta vielää putiikkiin, jonka sivukammarissa on kirppari. Kysyin nappeja. Ei ollut, mutta sain vinkin käydä kirppiskammarissa etsimässä vaatetta, jossa olisi tarvitsemani napit. Ei löytynyt, jolloin harmittelin surkean epäonnista aamuani, jolloin liikkeen omistaja sanoi lohduttavasti - Ota torttukahvit, ehkä piristyt. Naurahdin hänelle, etten voi, sillä mieheni istuu autossa odottaen minun selviävän nappiostoksesta nopeasti.
-Hae miehesikin! Tänään avataan joulukatu, jota juhlistetaan kahvitarjoilulla, mutta me voidaan aloittaa nyt.
Voi taivas, miten ihmeesti herkullinen joulutorttu ja vastakeitetty kahvi piristivät mieltäni. Sitten keskustelimme viellä nappipulmastani. Liikkeen omistaja ehdotti, josko hän kysyy ompelijaystävältään, olisko hänellä. Sovittiin niin ja annoin hänelle s-postiosoitteeni.
Muutamaa tuntia myöhemmin sain kuvan napeista ja tiedon, että voisin ostaa ne. Aurinko alkoi paistaa täydeltä terältä ja musta päiväni kirkastui täysin.
Niin kävi. Jospa se oli voimakortin ja -timantin ansiota. Olin nimittäin ennen asioille lähtöä tutkinut niitä kortteja ja hengessäni ajatellut Kissakello- tai Pöllökorttia, mutta ne olivat varattuja, joten päädyin Kosmoskukkaan, mutta jätin sillä kertaa kuitenkin korttiasian siihen.
Myöhemmin en enää empinyt ja nyt voimakortti timantteineen on minulla. Työpöydälläni.