May 9 2026

Saturday Classics – 09052026

Hypätään tänään tyylikkääseen discoon tuolta genren kulta-ajoilta peräisin olevaan  Chic:n ‘I Want Your Love‘. Biisi on vuoden 1978 timanttinen hitti ja nyt päästään kokemaan yksi maailman tiukimmasta rytmisektiosta.

CHICin sielu, kitaristi Nile Rodgers ja basisti Bernard Edwards, loivat soundin, joka muutti pop-musiikin historian. ”I Want Your Love” on hyvä esimerkki heidän neroudestaan: se kuuluisa nouseva ja laskeva torvisektio, hypnoottinen kellopeli ja tietenkin Edwardsin tajunnanräjäyttävä bassokuvio. Sanotaan discosta mitä sanotaan, niin tässä hyvä esimerkki sen upeudesta. Kappale on peräisin albumilta ‘C’est Chic‘, ja se onnistuu olemaan samaan aikaan viileän tyylikäs ja tulikuuma. Siinä on se tietty rullaava groove, joka ei jätä ketään kylmäksi. Musiikki ei huuda huomiota, se ottaa sen vääjäämättä haltuunsa ensitahdeista lähtien. Se muistuttaa meitä siitä, että joskus on vain annettava rytmin viedä

Today, we’re jumping into some sophisticated disco from the genre’s golden age with Chic’s ‘I Want Your Love.’ This 1978 gem is an absolute hit, featuring one of the tightest rhythm sections the world has ever known.

The heart and soul of Chic—guitarist Nile Rodgers and bassist Bernard Edwards—created a sound that changed the course of pop music history. ‘I Want Your Love’ is a prime example of their genius: that famous rising and falling horn section, the hypnotic tubular bells, and, of course, Edwards’ mind-blowing bassline. Say what you will about disco, but this is a perfect example of its greatness. The track is from the album ‘C’est Chic‘, and it manages to be coolly elegant and red-hot all at once. It has that certain rolling groove that leaves no one cold. The music doesn’t scream for attention; it simply commands it from the very first notes. It’s a reminder that sometimes, you just have to let the rhythm take control.

– I Want Your Love by Chic –

Ennakkovaroitus:  Ensi lauantaina voitaisiin ottaa Euroviisu -teemasoitto!

May 2 2026

Saturday Classics – 02052026

Jatketaan tällä minulle ehkä poikkeuksellisella klassikkolinjalla. Tosin olen tainnut tämän herran nähdä livenä jossain festareilla tai lämmittelijänä tai jotain. Vuorossa on Billy Squierin mestariteos ‘Lonely Is The Night‘. Jos Filter antoi aiemmin sähköiskun, niin Squier tarjoilee nyt sellaista kitaravallia ja rullaavaa groovea, että oksat pois. Raita on poimittu vuoden 1981 albumilta Don’t Say No.

Let’s keep going with this classic rock streak, which is perhaps a bit unusual for me. Then again, I think I might have seen this gentleman live at a festival, or maybe as an opening act or something. Next up is Billy Squier’s masterpiece, ‘Lonely Is The Night.’ If Filter provided an electric shock earlier, Squier is now serving up a wall of guitars and a rolling groove that’ll knock your socks off. The track is taken from the 1981 album Don’t Say No.

– Lonely Is The Night by Billy Squier –

Apr 25 2026

Saturday Classics – 25042026

Tässä Filterin menossa on jotain maagista ja sopii tällaiseen myrskyiseen kevätsäähän. Tosin kaakonkulmalla on aika rauhallista ja luntakaan ei ole näkynyt. Saipakin hävisi KooKoolle, joten tunnelma on kaupungissa varsin synkeä. Toki sitä hyvää laukausta oltaisiin kaivattu siihen matsiin.

Tämä 90-luvun puolivälin sähköinen ja hieman synkkä tunnelma on varsin virkistävää. Vuorossa on Filterin vuoden 1995 jättihitti ‘Hey Man Nice Shot‘. Bändin keulahahmo Richard Patrick loi tämän klassikon lähdettyään Nine Inch Nailsista, ja sen kyllä kuulee. Biisi on täydellinen yhdistelmä junnaavaa bassokuviota, räjähtäviä kertosäkeitä ja sellaista industrial-energiaa, joka saa huoneen tärisemään. Se on biisi, joka ei pyydä anteeksi, se vain vyöryy päälle. Saipa voisi ottaa mallia, no onneksi Tappara meni finaaleihin!

‘Hey Man Nice Shot’ on loistava osoitus siitä, miten rock voi olla samaan aikaan hiottua ja täysin raakaa. Sen tunnistettava kitarasoundi ja Patrickin dynaaminen laulu pitävät kuulijan varpaillaan alusta loppuun. Se on soundtrack hetkeen, kun haluaa ravistella rutiinit harteiltaan ja lisätä kierroksia.

Laitetaan volumea taas kerran kunnolla kaakkoon ja annetaan Filterin sähköisen energian viedä mennessään.

There’s something magical about Filter’s energy, and it fits this stormy spring weather perfectly. Although, here in the southeast corner, things are actually quite calm and there hasn’t been any snow in sight. Our local hockey team, SaiPa lost to KooKoo, so the mood in town is pretty gloomy. A ‘nice shot’ like the one in this song was exactly what was missing from that game.

This electric and slightly dark mid-90s vibe is quite refreshing. Next up is Filter’s 1995 smash hit, ‘Hey Man Nice Shot.’ The band’s frontman, Richard Patrick, created this classic after leaving Nine Inch Nails, and you can definitely hear that influence. The song is a perfect combination of a chugging bassline, explosive choruses, and the kind of industrial energy that makes the room shake. It’s a track that doesn’t apologize—it just surges over you. SaiPa could take a page out of their book; well, at least Tappara (my favourite team from Tampere) made it to the finals!

‘Hey Man Nice Shot’ is a brilliant example of how rock can be polished and raw at the same time. Its recognizable guitar sound and Patrick’s dynamic vocals keep the listener on edge from start to finish. It’s the perfect soundtrack for a moment when you want to shake off the routine and crank up the intensity.

Let’s turn the volume all the way up once again and let Filter’s electric energy take control.

– Hey Man Nice Shot by Filter –

Edit 26.4.2026 klo 8:27: Maa valkoisena viiden sentin lumikerroksella. Näin tuli takatalvi myös Etelä-Karjalaan! / It snowed about five centimeters snow last night over here also. Late winter for South Carelia as well. Some other parts of Finland it’s been snowing much more yesterday.

Apr 18 2026

Saturday Classics – 18042026

Keikalla! Neljä ruusua Imatran kulttuurikeskus Virran salissa. Istumakeikka, sääli noin energisellä keikalla sivistellä. Onneksi lopussa pääsi jo joraamaan 🙂

Went to se a Finnish rock bänd Neljä ruusua (Four roses) tonight at Imatra. Excellent show!

– Valuva taivas by Neljä Ruusua –

” Akustinen unelma – Sähköinen sydän” -kiertue

Apr 11 2026

Saturday Classics – 11042026

– Kevät 2026 –

Kevätilma virtaa väkisin avonaisista ikkunoista sisään ja päiväkävelyllä se tuulettaa mietä. Ilostuttaa ja ihastuttaa kohdata kevään ensi vihreät; vuohenputki ja kukkanuppuja työtävä seppelvarpu. Päivän klassikko vie meidät suoraan kevätpäivän huumaan ja hämmennykseen. Vuorossa on ‘I Got the Spring Fever Blues’. Tämä on biisi kaikille meille, jotka tunnemme sen pienen levottomuuden rinnassa heti, kun lumet alkavat sulaa ja aurinko lämmittää. Biisin säveltäjä on Rube Bloom, joka tunnettiin kyvystään säveltää hienostuneita ja melodisia jazz-kappaleita. Sanoituksen teki Ted Koehler. Kappaleen ensilevytyksen teki vuonna 1934 Cliff Edwards. Ella Fitzgerald levytti tämän kolme vuotta myöhemmin

The spring air forces its way in through the open windows, and a daytime stroll does wonders to clear the mind. It’s a joy to encounter the first signs of green; ground elder peeking through and the garland spiraea pushing out its flower buds. Today’s classic takes us straight into the thrill and haze of a spring day: ‘I Got the Spring Fever Blues.’ This is a song for all of us who feel that slight restlessness in our chests the moment the snow begins to melt and the sun starts to warm.

The song was composed by Rube Bloom, known for his ability to craft sophisticated and melodic jazz tunes, with lyrics by Ted Koehler. The first recording was made in 1934 by Cliff Edwards, and Ella Fitzgerald recorded her iconic version just three years later.

– I Got the Spring Fever Blues by Ella Fitzgerald –

Apr 4 2026

Saturday Classics – 04042026

Pääsiäisen lauantaina soitellaan minulle poikkeuksellisesti kotimaista musiikkia ja nyt on aika hiljentyä yhden suomalaisen musiikkihistorian merkittävimmän teoksen äärelle. Vuorossa on Piirpaukeen ‘Konevitsan kirkonkellot‘. Biisi on meille muistutus jatkuvuudesta ja perinteistä, mutta tekee sen tavalla, joka tuntuu tuoreelta ja elävältä vielä vuosikymmenten jälkeenkin. Tämä kappale vie meidät matkalle syvälle Karjalan ja ortodoksisen perinteen tunnelmaan. Konevitsan kirkonkellot on alkuperältään vanha karjalainen kansansävelmä ja kanteleella sen toi tutuksi 1950 luvulla Ulla Katajavuori. Kappaleessa jäljitellään Laatokan karjalassa sijaitsevan Konevitsan luostarin kirkon kellojen sointia.

Piirpauke ja sen sielu Sakari Kukko tekivät vuonna 1975 jotain täysin poikkeuksellista. He ottivat vanhan karjalaisen kirkonkellojen soiton ja pukivat sen modernin, etnohenkisen rockin ja jazzin asuun. Kappale on peräisin bändin vuonna 1975 julkaisemalta nimikkodebyytiltä, ja se todisti heti kättelyssä, että suomalaisella musiikilla on juuria, jotka yltävät kauas ja syvälle.

Tässä kappaleessa Hasse Wallin kitaratyöskentely on se, mikä luo ne kuuluisat kirkonkellojen äänet. Se on teknisesti hämmästyttävä ja tunnelmallisesti rikkumaton suoritus. Musiikki rullaa eteenpäin meditatiivisella voimalla – se kasvaa hitaasti ja hartautta kunnioittaen, aivan kuten pääsiäisen sanomaan kuuluu. Tässä on biisi, joka täyttää huoneen rauhalla, mutta jättää silti ihon kananlihalle.

This Easter Saturday, for a change, I’m playing some Finnish music. It’s time to pause and reflect on one of the most significant works in Finnish music history: ‘Konevitsan kirkonkellot‘ (The Church Bells of Konevitsa) by Piirpauke. This track serves as a reminder of continuity and tradition, yet it feels as fresh and alive today as it did decades ago. This song takes us on a journey deep into the atmosphere of Karelia  (most of the land that we lost after war at 1040 to Russia) and Orthodox tradition. Originally an old Karelian folk melody, it was first made famous on the kantele (a national Finnish instrument) by Ulla Katajavuori in the 1950s. The composition mimics the ringing of the church bells at the Konevitsa Monastery, located in Ladoga Karelia.

In 1975, Piirpauke and its driving force, Sakari Kukko, created something truly extraordinary. They took the ancient sound of Karelian church bells and dressed it in a modern, ethno-influenced rock and jazz arrangement. The track is from the band’s 1975 self-titled debut, proving right out of the gate that Finnish music has roots that reach far and deep.

In this song it is Hasse Walli’s guitar work that creates those famous bell-like tones. It is a technically stunning and atmospherically seamless performance. The music rolls forward with meditative power—growing slowly and respecting the solemnity, just as it should during the Easter season. This is a piece that fills the room with peace, yet still leaves you with goosebumps.

– Konevitsan kirkonkellot by Piirpauke –

 

Mar 28 2026

Saturday Classics – 28032026

Päivän klassikkona vuorossa on The Guess Whon ‘No Time’, tuplana. Tämä kanadalaisbändi intoutui tekemään tästä biisistä kaksi versiota. Alkuperäinen, pidempi ja kokeellisempi versio löytyy vuoden 1969 albumilta ‘Canned Wheat‘. Se tunnetuin ja iskevin versio, joka nousi listojen kärkeen, on kuitenkin vuoden 1970 uudelleenäänitys albumilta ‘American Woman‘. Siinä tempoa kiristettiin ja turhat rönsyt karsittiin – lopputulos on täyttä timanttia.

Biisin takana on yksi rockin kovimmista tutkapareista: kitaristi Randy Bachman ja laulaja Burton Cummings. Bachmanin iskevä kitarariffi ja Cummingsin intohimoinen, lähes kireä tulkinta luovat biisiin sen kuuluisan kiireen tunnun. Teksti on suora ja tyly: ”No time left for you”. Saat itse päättää kummasta versiosta pidät enemmän.

Today’s classic is a double feature: ‘No Time’ by The Guess Who. This Canadian band actually recorded two distinct versions of the track. The original, longer, and more experimental take can be found on their 1969 album Canned Wheat. However, the most famous and hard-hitting version—the one that stormed the charts—is the 1970 re-recording from the American Woman album. They cranked up the tempo and trimmed the fat, and the result is absolute gold.

The song was driven by one of rock’s powerhouse duos: guitarist Randy Bachman and vocalist Burton Cummings. Bachman’s punchy guitar riff combined with Cummings’ passionate, almost frantic delivery gives the track its signature sense of urgency. The lyrics are blunt and to the point: ‘No time left for you.’ I’ll let you decide which version you prefer.

– No Time Version 1 –

– No Time Version 2 –

Mar 21 2026

Saturday Classics – 21032026

Aamuhämärissä suoratoistopalvelun kanavalta tärähti eetteriin suoraan Floridan auringosta ja southern rockin vauhdikkaasta maailmasta The Outlawsin ‘Stick Around for Rock and Roll’. Kuulosti niin hyvältä, että olihan se tänne laitettava kaikkien iloksi. Kerran aiemmin olen tainnut tätä bändiä soitella. Mikäs näitä on kuunnella kun biisi ei pyytele anteeksi vaan rullaa eteenpäin sellaisella energialla, että heikompaa hirvittää.

Kappale on peräisin vuoden 1976 albumilta ‘Lady in Waiting‘ ja sen on kirjoittanut bändin kitaristi Hughie Thomasson. Se on täydellinen osoitus siitä, miten rock and roll voi olla samaan aikaan teknisesti taitavaa ja äärimmäisen viihdyttävää. Biisi kasvaa ja kehittyy, mutta se perusvire pysyy samana: tämä on tehty soitettavaksi lujaa ja mielellään kaasu pohjassa.

In the early dawn light, a streaming channel blasted out some high-octane southern rock straight from the Florida sun: The Outlaws’ ‘Stick Around for Rock and Roll.’ It sounded so good I just had to share it here for everyone to enjoy. I think I’ve played this band once before, and it’s a treat to listen to. The song makes no apologies; it rolls forward with the kind of energy that might just scare the faint of heart.

The track is from the 1976 album ‘Lady in Waiting‘ and was written by band’s guitarist Hughie Thomasson. It’s a perfect demonstration of how rock and roll can be technically brilliant and incredibly entertaining at the same time. The song builds and evolves, but the core vibe remains the same: this was made to be played loud, and preferably with the pedal to the metal.

– Stick Around for Rock and Roll by The Outlaws –

Mar 7 2026

Saturday Classics – 07032026

Kyllä tuo Bowie oli viisas mies… / Bowie was a wice man…

Nyt vedetään tyylilaji kerralla uusiksi. Hypätään tänään suoraan 90-luvun lopun sähköiseen ja hieman vainoharhaiseen tunnelmaan. Vuorossa on David Bowien vuoden 1997 jättihitti ‘I’m Afraid of Americans‘.

Kappale on peräisin Earthling-albumilta, mutta se tunnetuin versio on ehdottomasti Nine Inch Nailsin Trent Reznorin tekemä remix (sama tyyppi esiintyy myös alkuperäisessä videossa). Bowie osoitti jälleen kerran olevansa musiikillinen kameleontti: hän otti haltuunsa industrial rockin kolkot rytmit ja yhdisti ne omaan pettämättömään tyylitajuunsa.

Tekstiltään biisi on pureva kommentti amerikkalaisen kulttuurin vyörymisestä kaikkialle. Bowie itse sanoi, ettei biisi ole varsinaisesti vihamielinen, vaan se kuvaa sitä hämmennystä ja pelkoa, jota valtava kulttuurinen ylivalta voi aiheuttaa. Biisi pitää kuulijan hereillä ja varpaillaan. Se ei pyydä anteeksi, se vain vyöryy päälle

Now it’s time for a complete change of pace. Today we’re jumping straight into the electric and slightly paranoid atmosphere of the late 90s. Next up is David Bowie’s 1997 smash hit, ‘I’m Afraid of Americans.’

The track originates from the Earthling album, but the most famous version is undoubtedly the remix by Nine Inch Nails‘ Trent Reznor. (He also appears in the original video.) Once again, Bowie proved himself to be a musical chameleon: he embraced the cold, industrial rock rhythms and blended them with his own impeccable sense of style.

Lyrically, the song is a biting commentary on the pervasive spread of American culture. Bowie himself stated that the song isn’t necessarily hostile; rather, it describes the confusion and fear that massive cultural hegemony can provoke. The track keeps the listener awake and on edge. It doesn’t apologize—it simply surges over you.

Kuuntele molemmat versiot! / Make sure to listen both versions!

– I’m Afraid of Americans by David Bowie –

Trent Reznor’s remix:

Bonus: What ever he said about the internet back in the 1999:

😀