“Taking sides” is anathema; and yet the modern professional knows never to challenge the “built-in ideology of the status quo”. A key to training professionals is what Schmidt calls “assignable curiosity”. Children are naturally curious, but along the way to becoming a professional they learn that curiosity is a series of tasks assigned by others. On entering training, students are optimistic and idealistic. On leaving, they are “pressured and troubled” because they realise that “the primary goal for many is getting compensated sufficiently for sidelining their original goals”.

Kuinka sinua käytetään?

Yli puolella vastaajista aika ei riitä kylliksi lepoon. Vielä useampi ei ehdi harrastaa tai viettää vapaa-aikaa. Ihmissuhteisiin koki selvästi alle puolet aikaa riittävän hyvin. ”Suurimmalla osalla riitti aikaa hyvin tai erittäin hyvin työntekoon”

Melkoinen kannustin. Uusinna itsesi “vapaa-ajalla”, että sinusta saadaan yhä enemmän irti töissä. “Suomalaiset liikkuvat niin heikosti, että se uhkaa jo työurien pidentämisestä haettavaa hyötyä.”

Sarjan tähän mennessä paras keskustelu - “Mielipideohjelman juontaa tutkija, kansalaisaktivisti Jarna Pasanen pohtii vieraittensa kanssa työajan lyhentämisen mahdollisuuksia ja vaikutusta. Vieraina studiossa toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n Elinkeinopoliittinen asiantuntija Antti Aarnio, Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun tutkimuspäällikkö Timo Järvensivu ja Elinkeinoelämän Valtuuskunta EVA:n viestintäpäällikkö Johanna Sipola.”

Kuuntele pois

Finding a “poor quality” job that’s overly demanding and where one feels a lack of job control or job security can be at least as harmful for a person’s mental health as being unemployed, a study shows.

Kahdeksan kymmenestä vastaajasta (82 %) katsoo, että töitä tehdään nykyään ylikierroksilla ja niin kovan paineen alla, että moni palaa ennenaikaisesti loppuun. Peräti kaksi kolmasosaa uskoo, että Suomea hallitsee virkamiesten ja korkeiden herrojen epävirallinen ryhmittymä. Yli puolet vastaajista katsoo, ettei markkinatalous toimi Suomessa kaikkien kansalaisten parhaaksi. Vielä useamman mielestä markkinavoimat ohjaavat liikaa suomalaisen yhteiskunnan toimintaa.

Sampo-konsernin johdossa keväällä 2010 aloittaneen Kari Stadighin palkka nousi yli 90 prosenttia vuodesta 2009. Viime vuonna yli tuhat työntekijää irtisanonut metsäyhtiö UPM nosti toimitusjohtaja Jussi Pesosen ansioita lähes 70 prosentilla.

Nuorista aikuisista elämänmuutosta kaipaa jopa neljä viidestä, ilmenee Tapiola Pankin Arjen katsauksen kyselytutkimuksesta. Yleisin haave on töistä pois jääminen ja itseen tai lähipiiriin panostaminen, mistä unelmoi 19 prosenttia kyselyyn vastanneista. Saman verran unelmoi pitemmästä sapattivapaasta ulkomailla. Uutta ammattia toivoo 18 prosenttia vastaajista.

“Jatkuva talouskasvu ja turha työ kasvun perässä juostessa ovatkin täten rikos tulevia sukupolvia kohtaan!”

‘Minimum wage is like £5 an hour so if I go into a job I’m working for nothing and I’m getting paid nothing, so I don’t see the point. ‘It’s like being a slave, you might as well be a slave. I just can’t be bothered.’ The workshy teenager, who has a criminal record for attacking a police officer, receives £350-a-month in benefits but admits she spends most of her weekly handout on cheap alcohol at student nights.

Työ on pilattu, koska työllä ei ole muuta merkitystä kuin voiton tuottaminen. Vieraina filosofi Thomas Wallgren ja SITRA:n viestintäpäällikkö Teppo Turkki.

Kirjoitat Radikaaleinta on arki -pamfletissa, että taloudellinen kasvu ja sen myötä syntynyt kulutuskulttuuri huonontavat elämän laatua. Suurin osa niistä tavaroista ja palveluista, joita työ tuottaa, on hyödyttömiä tai vahingollisia. Hyvän elämän kannalta tarpeelliset asiat saataisiin aikaan vähällä työllä. Työajan lyhentäminen on looginen välttämättömyys. Mistä päästä aloittaisit työurien lyhentämisen?

“Keskeltä.”

Yksin asuva tarvitsisi kohtuulliseen minimikulutukseen asumismenojen lisäksi 575–660 euroa kuussa, mutta useimmilta tästä summasta uupuu noin kolmannes…Sen sijaan keskipalkkaisen suomalaisen tulot riittävät kattamaan minimikulutuksen jopa kolminkertaisesti.

1990-luvulta lähtien työelämä ja tuotanto mullistuivat postfordismin myötä. Hyvinvoinnin kukoistuskaudella ns. epätyypilliset työt muuttuivat tyypillisiksi. Suomessa voidaan laskea olevan jo noin miljoona epätyypillistä työtä tekevää työläistä.

Samalla myös se järjestelmä, jonka piti auttaa ihmisiä köyhyydessä, on osin muuttunut köyhyyttä ja syrjäytymistä tuottavaksi järjestelmäksi. Työtön pakotetaan vastaanottamaan mitä järjettömimpiä tehtäviä ”aktiivisen työnhakemisen” nimissä. Nuoria pakotetaan työskentelemään ilmaiseksi tai reilusti räätälöidyllä palkalla ”syrjäytymisriskin” verukkeella. Kunnat ja valtio ovat erikoistuneet työn pätkimiseen lain rajamailla niin sairaaloissa kuin yliopistoilla ja virastoissa. Näin lasketaan kustannuksia, kierretään sosiaalimaksuja ja lomarahoja.