Lue tämä. yritysten ja valtioiden ajaman kapitalismin nykyiset ja viherretyt ongelmat hienosti kiteytettynä.

Sokerina pohjalla, kaikkien aikojen graafi a la westexas. Termi “ANE” (Available Net Exports) kuvaa siis “markkinoilla muille kuin Kiinalle ja Intialle ostettavissa olevaa öljyä” (GNE on Global Net Exports, eli vientiöljy kaiken kaikkiaan, eli ANE on GNE miinus Kiinan ja Intian ostama öljy). ANE on selkeä “Hubbert’s peak”, jolle öljyn hinnan heilahtelu ei ole tehnyt mitään. Kiinan, Intian ja öljyntuottajamaiden kulutuksen kasvu on kääntänyt OECD-maille mynnissä olevan öljyn määrän jo melko jyrkkään laskuun, vaikka geologinen öljyhuippu on vielä loiva. Alkaa olla jo korkea aika miettiä uudestaan asiat kuten talouskasvu, velka, työllisyys ja niin edelleen. OECD-mailla ei ole mahdollisuutta merkittävään talouskasvuun, halusivat sitä tai eivät. Tilanne on ollut päällä jo vuosikausia.

But Gilding is actually an eco-optimist. As the impact of the imminent Great Disruption hits us, he says,…We will realize, he predicts, that the consumer-driven growth model is broken and we have to move to a more happiness-driven growth model, based on people working less and owning less. “How many people,” Gilding asks, “lie on their death bed and say, ‘I wish I had worked harder or built more shareholder value,’ and how many say, ‘I wish I had gone to more ballgames, read more books to my kids, taken more walks?’ To do that, you need a growth model based on giving people more time to enjoy life, but with less stuff.” Sounds utopian? Gilding insists he is a realist.

The shock rise means the goal of preventing a temperature rise of more than 2 degrees Celsius – which scientists say is the threshold for potentially “dangerous climate change” – is likely to be just “a nice Utopia”, according to Fatih Birol, chief economist of the IEA. It also shows the most serious global recession for 80 years has had only a minimal effect on emissions, contrary to some predictions.

Teollisuusmaiden järjestön OECD:n raportti paljastaa, että Suomessa kasvuvauhti on ollut kärkikolmikossa. OECD:n tutkimus löytää tuloerojen kasvulle jo tiedetyn syyn: pääomatulojen kasvun.

An excellent 20 minute talk from William Rees at the Institute of New Economic Thinking conference on how Economics is completely wrong modelling human ecological production.

Sarjan tähän mennessä paras keskustelu - “Mielipideohjelman juontaa tutkija, kansalaisaktivisti Jarna Pasanen pohtii vieraittensa kanssa työajan lyhentämisen mahdollisuuksia ja vaikutusta. Vieraina studiossa toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n Elinkeinopoliittinen asiantuntija Antti Aarnio, Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun tutkimuspäällikkö Timo Järvensivu ja Elinkeinoelämän Valtuuskunta EVA:n viestintäpäällikkö Johanna Sipola.”

Jos poliittista näkemystä ei ole yli nelivuotiskauden, ei omaleimaista suhdetta tulevaisuuden tärkeimpään haasteeseen saada muodostettua. Tällöin kritiikki perinteisiä poliittisen toiminnan muotoja kohtaan vain kiihtyy, ja aiheesta.

Hieno dokumentti jossa pohditaan kuinka päädyimme tähän sotkuun: ilmastonmuutos, sukupuutot, saasteet, sodat ja pahoinvointi. Ja kuinka sinäkin voit vaihtaa suuntaa.

Tavarat voisivat kestää moninkertaisesti sen ajan mitä ne nyt kestävät. 1920-luvulla syntyi kartelli, joka päätti kuinka pitkään lamppu saa toimia. Näin lisättiin kysyntää ja käytäntö levisi muihin tuotteisiin.

The point is not to refrain from consuming more and more, but to consume less and less – there is no other way of conserving the available reserves for future generations. This is what ecological realism is about.

Kuitenkin on kyse kiltistä ja keskiluokkaisesta liikkeestä joka ei halua puhua vaikkapa ekologiasta ja kapitalismista, mikä on järjetöntä, koska voi ottaa joko kannan 1) eläimet ja ihmiset ovat tärkeitä 2) ihan vitun sama, ja jos kanta on 1, niin silloin kanta kasvutalouteen ei ole mielipidekysymys, vaan sitä vastaan on asetuttava.

Humanity has made great strides over the past 2,000 years, and we often assume that our path, notwithstanding a few bumps along the way, goes ever upward. But we are wrong: Within this century, environmental and resource constraints will likely bring global economic growth to a halt.