Verenlaskijat sanovat, että veren haju tekee aggressiiviseksi. Olen samaa mieltä. Sitä alkaa ajatella, että jos tuo sika potkaisee, annan samalla mitalla takaisin. Tapan sian joka tapauksessa, mutta se ei vielä riitä. Sen pitää kärsiä… Käytän kovia otteita, tönin sitä, lyön henkitorveen, hukutan sen omaan vereensä. Halkaisen ehkä kärsän. Yhä elävä sika juoksee pitkin verenlaskuhallia. Se toljottaa minua ja minä sitä. Jos todellisuuspaon sijaan haluat lomallasi paeta työpaikan keinotodellisuutta, yhdysvaltalaisen Jonathan Safran Foerin kirja Eläinten syömisestä on dekkarit mennen tullen päihittävää kesäluettavaa. Foer on oikeassa todetessaan tehotuotetun lihan syömisen edellyttävän lähes sankarillista ponnistelua olla tietämättä asioista. Olemme vain piittaamattomia. Olemme niitä, joilta tullaan oikeutetusti kysymään kuten sotasyyllisiltä Nürnbergissä: Mitä te teitte saatuanne tietää totuuden?

Potter gives us an interesting interpretation of why the environmental movement is such a threat to corporate power: “The animal rights and environmental movements, more than any other social movements, directly threaten corporate interests. They do so every time activists encourage people to go vegan, stop driving, consume fewer resources and lives simply. They do not advocate boycotts so much as life-changes, and the changes lives they envision do not include some of the most powerful industries on the planet.”