Lukukausi - kirjallisia elämyksiä

Otava 2011 431 sivua Antti Tuurista tuli Kylmien kyytimiehen (2007) myötä kertaheitolla yksi lempikirjailijoistani. Miten joku voikaan kirjoittaa Suomen sisällissodasta niin kiihkottomasti, mutta vahvalla omallatunnolla? Kaunokirjalliset epiteetitkin ovat harmonisesti kohdillaan. Ikitie jatkaa Kylmien kyytimiehestä ja Taivaanraapijoista (2005) tutun Jussi Ketolan elämänvaiheiden kuvausta. Ketolan sanomiset, tekemiset ja tekemättä jättämiset eivät ole Lapuan liikkeen miesten mieleen, ja kesällä 1930 hänet muilutetaan itärajalle. Siellä hänet on ilmeisestikin tarkoitus päästää päiviltään, mutta Ketola pääsee karkuun ja juoksee yli rajan Neuvostoliiton puolelle. Henkihieveriin pahoinpidelty Ketola hoidetaan mitenkuten kuntoon petroskoilaisessa sairaalassa. Hän saa uuden nimen, henkilöllisyyden ja työpaikan. Uusi vaimokin löytyy Säteeksi nimetystä kolhoosista. Yhdessä Amerikasta Karjalaan muuttaneiden suomalaissiirtolaisten kanssa Ketola rakentaa työläisten paratiisia, joka ...

Arktinen Banaani 2011 288 sivua Luin Kati Saurulan keväällä ilmestyneen esikoisromaanin Koiruohon kaupunki jo jokunen kuukausi sitten. Koska neukkuteema on jostain kumman syystä noussut esiin jo parin esittelemäni kirjan kohdalla ( Hytti nro 6 ja Harmaata valoa ), niin jatketaan Saurulalla. Uusi uljas Tsernobylin ydinvoimala tarjoaa maallista hyvää ja tulevaisuudenuskoa tuhansille neuvostokansalaisille. Myös Jelena ja Viktor Prokopjev muuttavat ydinfyysikon urasta haaveilevan tyttärensä Nadjan kanssa Pripyatiin, voimalaa varten rakennettuun täydelliseen kaupunkiin. Epäonnistuneen kokeen seurauksena kaikki kuitenkin luhistuu tunnetuin seurauksin. Ihmiset katselevat soihtuna palavaa ydinreaktoria: "Väki tuijotti haltioituneena liekkejä, jotka nousivat voimalalta. Lapset raivasivat tiensä kaiteelle ja tuijottivat näkyä metallisten pinnojen välistä. - -" Siinäpä dystopiaa kerrakseen. Prokopjevin perheen tarina ei kuitenkaan lopu Tsernobylin onnettomuuteen. Yli...

 WSOY 2011 186 sivua   ”Kaikki on liikkeessä: lumi, vesi, ilma, puut, pilvet, tuuli, kaupungit, kylät, ihmiset ja ajatukset.” Juna matkaa halki 1980-luvun suuren ja mahtavan Neuvostoliiton, Moskovasta Mongoliaan, päätepysäkkinä Ulan Bator. Rosa Liksom on palannut aiempien teostensa Go Moskova Gon ja Väliasema Gagarinin maisemiin. Hytti nro 6 :n ote on vain vähemmän äkkiväärä ja enemmän sisäistä todellisuutta painottava. Matkaa tekevät suomalainen opiskelijatyttö ja venäläinen keski-ikäinen mies, "stahanovilainen lihakone ja betonisankari", joka ahdistelee, puhuu törkeyksiä ja juopottelee. Ohi vilisevät rähjäiset kylät ja kitukasvuinen, osin piloille saastutettu, mutta siltikin vaikuttava taiga. Välillä juna pysähtyy ja eripariset matkustavaiset käyvät toreilla ja kapakoissa. Lukijalle avautuu sipulin- ja vodkantuoksuinen, karhea neuvostotodellisuus, jonka Liksom on kietonut seesteiseen melankoliaan. Rumankauniista estetiikasta ja tsehovilaisesta tunnelmasta nel...

WSOY 2011 354 sivua "He veivät minut yöpaidassani." 15-vuotias liettualainen Lina ja hänen  perheensä pakkosiirretään työleirille jumalan selän taakse: Siperiaan. Nälkä, kylmyys ja taudit niittävät satoaan, ja vain aniharva selviää hengissä epäinhimillisistä olosuhteista. Linan henkiseksi oljenkorreksi muodostuu piirtäminen ja kirjoittaminen. Kalmaa huokuvia tapahtumia vasten korostuvat kuin kristallisoituna inhimillisyyden rippeet: ystävyys, rakkaus, välittäminen. Yhdysvaltalaisen Ruta Sepetyksen esikoisromaani perustuu kirjailijan isosedän perheen vaiheisiin Baltian neuvostomiehityksen aikana.