Myyttisiä eläimiä ihan kolmeen kirjaan jakaa

Mielenkiintoinen tilanne: kirjastosta löytyi kaksi uutuutta samasta aiheesta, mystistä eläimistä. Pakkohan ne oli lukea ja esitellä samassa blogitekstissä?

Suomen myyttiset eläimet on Eero Ojasen kirjoittama ja Sirkku Linnean kuvittama teos, jossa esiin pääsevät eliöt osioissa Metsän eläimiä, Kotieläimiä, Pieniä eläimiä ja Kalat ja linnut. Kauniiden ja taidokkaiden piirroskuvien ohessa on tarinoita  yhdestä tai toisiaan muistuttavista eläimistä, mukana totta ja vanhoja uskomuksia. Tässä näyte tarinasta Monni, hauki ja muut kalat:

(...) Salaperäisin kaloista on kuitenkin jättiläsmäinen monni, jota ei pidetty oikeana tai tavallisena kalana ollenkaan, vaan se oli paholainen itse. Ainakin Hämeen järvissä aikoinan harvinaisena elänyt monni olikin hurjan näköinen suurine kitoineen ja voimakkaine viiksineen. Väitetään, että kun eräskin kalamies oli kiskonut pitkään kalaa vedestä, hän tajusi, että se oli monni, jo ennen kuin sen silmät tulivat näkyviin. Siinä paikassa loppui miehen usko, ja hän päästi peloissan saaliin takaisin. Tunnettu sanonta "nyt on piru merrassa" liittyy ilmeisesti pyydykseen joutuneeseen monniin.

Kirjan kuvitus on viehättävää, ja kansilehdillä sekä osioiden alkusivuilla on oranssisia kalliomaalausten hahmoja. Niitä voisin itse katsella vaikka kuinka kauan!

Kirjan lopussa on Kirjallisuutta- osio. Teos on isokokoinen ja niin hieno, että voisin suositella vaikka tulevan talvenjuhlan kunniaksi sitä lahjaksi - myyteistä pitäville ja eläinrakkaille lukijoille.

Lukihäirikkö esitteli Eero Ojasen ja Daga Ulvin kauniin Suomen myyttiset linnut maaliskuussa 2016.

Taidekirja on myös Liisa Kasken Myyttiset eläimet, tarua ja totta eläinten mahdista. Tässä kirjassa eläimiä esitellään aakkosjärjestyksen mukaan ja kuvituksena valokuvat oivaltavista näkökulmista. Teoksen lopussa ilmoitetaan kuvaajat. Sivuilla seikkailevat myös pienet siluettikuvat ja sivujen alalaidassa jolkottaa piirrossusi omalla matkallaan.

Liisa Kaski esitellään takakannessa folkloristiksi ja kalavalamittaisen runouden tuntijaksi. Tämä näkyy teksteissä, joten Alkusanojen termi mytologiset muotokuvat kuvaa kirjan sisältöä parhaiten!

Otan tähän pienen tekstinäyteen Näätä- kirjoituksesta:

(...) näätäturkin arvostus näkyy muistiinpanoihin asti säilyneessä perimässämme. Kehtolauluista häävirsiin näätäturkis on jotakin, jolla rakkauden kohde merkitään. Tyttövauvalle toivotaan näätälakkista sulhasta, äidille pyydetään näätäsarkka vastalahjaksi hyvän morsiamen kasvatuksesta, poissa olevaa rakasta kaivataan näätähatussaan, ja taloon saapuva sulhaskansa tunnistetaan näätäsaapikkaistaan.

Tämän tarinan lopussa on vielä:

Näätäseni, lintuseni

käsin voahtea valutti

korpin kuonoa kokosi

sen kanto kokin kätehen:

alkopa juossa miesten juoma

kahja kultani kohata. 

Myyttiset eläimet on myös selkeästi ja kiehtovasti kirjoitettu. Ainoa pieni hankaluus teoksen kanssa on sen koko, ihan rennosti sitä ei lueskella sängyllä kyljellään toinen käsi suklaalevyllä! On sen verran isokoinen ja painava.  Lahjaksi erinomainen teos.

Lisää eläimiä löytyy mainiosta elämäkerrasta  Aura Koivisto, Mies ja merilehmä, luonnontutkija Georg Stellerin kohtalokas tutkimusmatka. Steller mm. purjehti ja vaelsi 1740- luvulla Siperiassa ja haaksirikkoutui Beringinsalmelle etsiessään Alaskan rannikkoa. Hän ehti löytää ja kuvata monia kasvilajeja ja hänen mukaansa nimettiin erikoinen meressä elänyt seireenieläimiin  kuuluva stellerinmerilehmä. Joka tosin metsästettiin sukupuutton vain 27 vuodessa ensihavainnosta.

Koivisto on saanut tekstiin huumoria ja pohdintaa luonnontieteilijöiden moraalista, oikeuksista ja löydöstensä kohtaloista. Luonnollisesti Venäjän historia ja muiden ihmisten kohtalot tulevat esiin taustalla. Kirjassa on sisäkannessa karttakuva, keskellä kuvaliite ja lopussa laaja kirjallisuusluettelo sekä lista aiheeseen liittyvistä internet sivustoista.

Tämä teos puolustaa luontoa, sen pikaista suojelua ja arvostamista! Luonto maksaa ihmisten virheistä koko ajan!

Harvoin olen nauttinut näin paljon historiallisen henkilön kuvauksesta. Yksi syy on varmaan suorat lainaukset Stellerin matkapäiväkirjoista, joiden kautta lähes singahtaa menneisyyteen. Toinen syy on tekstin tyyli: helppolukuisuus ja kirjoittajan omien ajatusten selkeä kuuluminen. Näin "pölyinen historia" tavoittaa lukijan, joka ei usein tartu enakkoluulojensa mukaisesti historiallisiin aiheisiin.

Monenlaisia kirjoitushösseleitä on tulossa, joten seuraava blogikirjoitus tulee, kun sille löytyy aikaa - monia ihania kirjoja on luettu pinosta! Vältelkää syyspöpöjä, Mörri Seppälä


( ( ( ¤ ) ) )

Ojanen Eero, Suomen myyttiset eläimet (Minerva Kustannus Oy, 2019)
Linnea Sirkku, kuvitus

Kaski Liisa, myyttiset eläimet: tarua ja totta elänten mahdista (SKS, 2019)
Junkkaala Leino ja Teemu, piirroskuvat, graafinen suunnittelu
Lahtinen Kari, kuvankäsittely

Koivisto Aura, Mies ja merilehmä: luonnontutkija Georg Stellerin kohtalokas tutkimusmatka (Into, 2019)
Kyytsönen Emmi, kansi

Mystiset siivekkäät

Esteetikon silmiä hivelevä kaunis kirja - miten siitä voi kertoa sortumatta ylisanoihin? Eero Ojasen muistiin merkityt tekstit ja Daga Ulvin taidokkaat kuvat Suomen linnuista yksissä kansissa, Suomen myyttiset linnut.  Itseltäni meni monta tuntia pelkästään ulkoista asua ihmetellessä, koska tässä on kokonaisuus, joka on tasapainossa. Paperin laatu ja sen hentoinen kuviointi, tekstien fontit, pienet koristeet ja kuvat tekstien ympärillä, osa piirroksista muistuttaa luolamaalaustyyliä ja osa toteemipiirroksia tai vanhoja pronssikautisia koruja (paremmin en osaa kuvailla , koska en ole opiskellut kuvataiteita).

Varsinaiset sivun kokoiset värikuvat linnuista ovat uskomattoman tehokkaita: kauniita ja värikylläisiä, herkkiä, liikettä kuvaavia, tunnelman luovia, voimakkaita ja kekseliäitä. Täsmäkuvia Ojasen tarinoihin. Joku yksittäinen pääkallo tai kotkan kynnet pysäyttää tutkimaan piirrosjälkeä pitkäksi aikaa.

Jälleen koulunkäyntiavustaja sisälläni toivoisi tämänkin kirjan päätyvän myös koululaisten ja opiskelijoiden käyttöön. Kuvataidetunneille inspiraatiolähteeksi luonnon kuvaamisesta, värin ja värisävyjen käytöstä.

Kun sitten malttaa syventyä varsinaisiin tarinoihin, niin haltioituminen jatkuu. Ei tarvise olla ihastunut lintuihin entuudestaan, kun nämä tarinat tempaisevat mukaansa. Nämä ovat myyttisiä tarinoita linnuista, luonnosta. Entissajan ihmiset tarkkailivat luontoa ja etsivät itseään myös lintujen kautta. Linnut ovat olleet voimaeläimiä, niistä on tehty erilaisia kuvia, lintukoruja on kannettu mukana. Nykypäivänäkin ihminen kokee linnut salaperäisenä - kirja kertookin paljon ihmisestä itsestään.

Kirjassa esiin pääsevät monet tutut Suomen linnut, kuvaaviin osioihin kerättynä: Kaiken alku ja loppu, Kahden maailman rajalla, Pyhiä olentoja, Noitien ja paholaisten apureita, Onnen ja epäonnen tuojia, Levottomia sieluja, Ikäviä vieraita ja Pelottavia ennustuksia.

Katsopas itse mitä lintuja mistäkin löytyy!

Eero Ojanen kuljettaa tarinoita sujuvasti, lempeästi. Lukija lähtee helposti mukaan "erilaiseen lintubongaukseen".

Kirjan kansikuva sekoitti pääni ja oli otettava selvää ihan Minerva Kustannus Oyltä sähköpostitse: miksi tästä kirjasta on kaksi erilaista kansikuvaa esitteissä yms. Olin nähnyt virheäsävyisen kannen, jossa kaunis kuukkeli (kirjan sivulta 80) ja lainaamani toinen painos on sinertäväsävyisellä korpin (kirjan sivulta 60) kuvalla. Luonnosvaiheessa kannessa on ollut kuukkeli ja vihreä väritys ja tämä kuva  on päässyt joihinkin mainoskuviin yms. Painetuissa teoksissa on sitten korppi - joka sopiikin ehkä tunnelmaltaan paremmin kirjan nimeen. Muuten itseäni viehätti se iloinen kuukkeli... jotta se pääsee edes vähän esiin, niin lainaus sivulta 81:

Pohjoisen eläjille kuukkelin tapaaminen oli hyvä merkki. Jos kuukkeli ilmestyi metsätyömaalle,siitä savotasta tuli hyvä ja tuottoisa. Metsästäjille kuuskiaisen ja yli 30 muullakin nimellä tunnetun linnun näkeminen tiesi myös saalisonnea.

Pitäisin tämän kaunokaisen luonani ainiaan, mutta toki on suotava muillekin mahdollisuus tutustua lintuihimme toisestakin näkökulmasta.

Tuulen repiessä lipputangon narua ja soittaessa pirunpolskaa ei keinotekoista musiikkia tarvitse taustalle. Harakan matkaan lähtee, Helena

¤¤¤¤¤

Ojanen Eero, Suomen myyttiset linnut (Minerva, 2015, toinen painos)
Ulv Daga, kuvitus