Kaksipa sirkusta Kampuksella

 

Sisältövaroitus: kirjoittajan syrän on liian pieni kestääkseen tätä iloa sirkusesityksistä ,joten fiilistellen mennään ja faktat saattavat olla niin ja näin sinne päin. Aivosolut eivät pysyneet perässä tunteiden riehuessa, joten muistiinpanot näyttävät päivänvalossa aika sekaisilta. Valokuvia taisin ottaa, koska kahdella laitteella otoksiakin on. No niin, vuoden journalismi-palkintoa ei kannata odotella...

Tiistaina 23.heinäkuuta Oriveden Kampuksella oli mahdollisuus kokea kaksi nykysirkuksen (ei ns telttasirkusten)  esitystä. Kampuksen puistossa lammen lähettyvillä oli The Nordic Council- trio rakentanut esiintymispisteen ja ilma-akrobatialle kolmion muotoisen metallikehikon.

Bjarni Árnason (Islanti), Merri Heikkilä (Suomi) ja Jakob Jacobsson (Ruotsi) alottivat Three men from the north nimisen "shownsa" villapaidat päällä kesäillassa. Tutumpien sirkusesineiden (diabolot, jongleerauspallot, keilat) lisäksi kyytiä saivat mm. Rubiikinkuutio, lokerikko (Ikea?), jakkara. 

Jakobin ilma-akrobatia köydellä oli hiukea katsottavaa! Pitää olla lihaksissa voimaa, että pysyy mitä ihmeellisimmissä staattisissa asennoissa maan ja taivaan välillä. Näistä tuokioista sai esteettisesti hienoja kuvia.

Miehet myös soittivat itse mm. haitaria ja pientä kosketinsoitinta. Välillä taustalla kuului ruotsalaista (?) iskelmää. Erittäin hauska osuus oli Merrin kertoma tarina Finland man. "Finland man are like this...eat moose..show no emotions". Aika synkkä, mutta vino kuvaus suomalaisen miehen elämästä.

Esityksen  sävyjä olivat  vino huumori, (muka) kömpelyys, hiljaisuus, tauot eri kohtausten välillä. Tuijotukset yleisön ohi jonnekin kauas olivat hellyyttävä lisä tähän kokemukseen. 

Menkää katsomaan, jos vain ikinä tulee mahdollisuus!

Tässä pohjoisen miehet vielä villapaidat päällä- helteessä!

Miehet kukkammekoissaan 

Merri ja pallot ilmassa

Jakobin lennokasta liikettä köyden varassa 

Vaakatasossa kehon hallintaa

& & & & & & 

Illan toinen esitys oli sisällä Klemettisalin puolella. Armour Circus Worksin demoesitys Stygian vei katsojat jonnekin alitajunnan syövereihin. Taustaääninä ja musiikkina säröilevää, sähisevää, solisevaa "avaruustunnelmaa" tai dystopian synkkiä kaikuja. Laitteistoa käytti tunnistamattomana hahmona Kaapo Leinonen ja valosuunnittelija Tuomas Honkanen.

Onni Toivonen tanssi, jongleerasi, paukutti keiloja maaniseen, epätoivoiseen  tahtiin. Parhaillaan Onnin käsissä pysyi 12 keilaa. 

12 kiloa painava graniittikuula kulki pitkin taiteilijan vartaloa. Uskomatonta kehonhallintaa, kun granittipallo oli vain toisessa kämmenessä ja hän väänsi kehoaan moneen suuntaan vinoon - käsi vakaana! Hiki tuli jo katsellessa ja hengittäminen lähes unohtui.

Solisevan äänimaailman alettua sulka-ampuja suuntasi ihania valkoisia isoja sulkia Onnille. Hän tanssitti ja tasapainoili niitä, lopulta halliten kolmea sulkaa yhtäaikaa. Nyt liikehdintä oli rauhallisempaa, runollisempaa.

Valkoiset sulat olivat todella kaunis näky sinisiä verhoja vasten, mutten itse halunnut häiritä taiteilijaa mahdollisella salamanvälähdyksellä (salissa oli niin hämärää) .Onneksi Kalevi Montela näppäsi yhden otoksen ja sain sen käyttöön. 

Onnin tanssia sulkien kanssa

Ennen viimeistä esinettä Onni pisti päänsä kuppiin, jossa lienee ollut magneesiumia tms otteen parantamiseksi. Koko tukka sai jauhetta päälleen ja jotain humoristista oli tässä kohtauksessa. Pitkä (yli 2 metrinen) lauta ja toisessa päässä lyhty saivat liikettä Onnin pään päällä. Helikopteri-efekti tuli mieleen. Lauta ja lyhty olivat koko ajan liikkeessä. 

Stygian on saanut innostuksen vanhasta myyttisestä Styx-joesta, joka oli elävien ja kuolleiden välinen maailma. Esityksessä oli hämärä välitilan tuntu ja Onnin kamppailua isoja voimia vastaan (oma tulkinta) oi pakahduttavaa katsella. Oliko esityksen viimeinen osuus lankun päässä heiluvan lyhdyn kanssa kertoa rankkojen kokemusten saaneen valoisan päätöksen? 

Tämä esitys oli rajuudessaan todella vaikuttava. Toivottavasti pääsen näkemään Stygian uudemman kerrankin joskus jossain...

Onni jälkilämmössä lyhdyn ja sulan kanssa

Kuulin jonkun sanovan, ettei ymmärtänyt kaikkea näistä esityksistä. Ei mielestäni tarvitsekaan - antaa aistien olla avoinna ja alitajunnan kehitellä omia todellisuuksian! Taide vaan ON.

Kampuksella oli lauantaina 27.7 CMAH - Helsingin vanhan musiikin seuran kurssin päätöskonsertti.  Tällä kertaa mukana myös kuoro. Vanhat soittimet ovat kiinnostavia ja taitavien soittajien mukana pääsi musiikikimatkalle keskiajalle asti.

Fiilistellen Mörri Mahlakallas, Kampus

& & & & & & & 

Seuraa intagramissa :

thenordiccouncil

armourcircusworks

Mörri Mahlakallas, valokuvat

Kalevi Montela, kuva "Onnin tanssi sulkien kanssa"

Fiilistelyä Kai Kuutamon esityksestä

 Sirkustaitelija Kai Kuutamon käyntikortti

 

Syyskuun loppupuolen päivät ja illat ovat ollet merkillisen lämpimiä ja kuulaita, maisema värikylläinen. Samalle illalle osuivat silmiin sanat Oriveden Kampuksella ja sirkustaidetta, niin sinnehän sirkusfanin oli lähdettävä! Rauhallisesti kävellen ja matkalla luontopolulla kuvaten seuraavaan blogipostaukseen  arvostelukappaleen kantta. Rentouttavaa ja terapeuttista.

Muistelin siinä samalla, että Lukihäirikössä esittelin Emma Vainion Sirkus nyt: suomalaisen nykysirkuksen tekijöitä, tarinoita ja historiaa (Kustantamo S&S, 2019), päivämäärällä 13.8.2019. 

Nyt olin menossa katsomaan jotain ihan innokkaana kokijana, eikä tarkoitus ollut ottaa hössöttävän reportterin roolia, joten ei ollut muistiinpanovälineitä mukana ja digikamera (kassissa!) ei tullut mieleenkään koko aikana.... Siksi vain pieni kuva käyntikortista tuossa kuvituksena.

Klemetti-salin vanhalla näyttämöllä oli sirkustaiteilija Kai Kuutamon (oik. Kaj-Mikael Schüt. Sori, lukihäirikkö varoitti vaikean nimen "sotkemisesta" lisää!) residenssiajan demonäytös. Karu, korkea tila metallisine tikkaineen ja paljaine tiiliseinineen loi industrial tai dark sin city- tunnelmia.

Musikki oli vaikuttavaa, tummaa. En osaa kuvailla, enkä saanut mistään nimestä kiinni, mutta tärkeä elementti tässäkin esityksessä. Pieni iloinen lurittelu ukulelellä/banjolla tmv oli kuin sitruunainen potku.

Varsinainen esitystila ja tuolit sen ympärillä muodostivat klubimaisen , intiimin tilan. Harvoin olen noin läheltä mitään sirkusesitystä kokenut. Se ilman muuta vaikutti "hypnoottiseen tilaan vajoamiseen".

Mitäpä osaa katsoja kertoa itse esityksestä? Ilman oikeita termejä tai taustatietoja? Illuusioon uppoutumisen lomassa "huomasin" Kai Kuutamon jongleeraavan mm. renkailla.  Asusteena pitkä tumma kaapu ja valkoista paidasta pilkottaen toi mieleen papin tai muun uskonnollisen hahmon. Koska esitystila oli niin pieni, niin renkaista näytti välillä muodostuvan sädekehä ko hahmon päälle. Mielenkiintoista! 

Pöydällä Kai Kuutamo sai 1,2,4 ja ties monta palloa liikeeseen, samaan tai eri suuntiin, pysymän pöydällä, käsissä ja päällä/päässä. Ihan kuin turhautuneen miehen yritystä hallita asioitaan?

Vielä sermin takaa astui hahmo, jolla oli miekkailukypärä päässä, vain esiliina päällä ja veitsiä (miekkoja?) käsissään. Tästä hahmosta syntyi mielikuva raivokkaasta keittiönhengettärestä, jolla alkoi mitta olla täynnä. Myönnän että nyt pieni esitystila alkoi tuntui liian ahtaalta - pysyvätkö nuo teräaseet aivan varmasti taiteilijan käsissä? Ihan pakko noilla on jongleerata?!  Ainakin siinä minun tuolin kohdalla? Ei vaan, oma musta huumori pilkahti - luotin kyllä taitoihinsa.

Lavastus oli niukka, pöytä ja tuolit katsojille. Yleisvalaistus oli himmeä,  joten pöydän päällä roikkuva  lamppu muodostui yhdeksi näyttämän hahmoksi: Kai Kuutamo välllä laittoi sen kädellä ohjaten liikkelle...pyörimään, heilumaan. Tämä visuaalinen yksityiskoha toisaalta loi jännitettä ja toisaalta tasasi edellisen jakson tapahtumat siirtymävaiheessa. (Miten tämä oikeasti kerrotaan?) Tehokkaat tauot syntyivät tästä.

Lisää oikeita tietoja löytyy facebookissa Kai Kuutamo & sirkussirkus ja #lifebecomesus.

Jostain merkillisestä tunnelmasta yritin esityksen jälkeen palata ja keskittyä kuuntelemaan (eikä vain pölisemään omia juttuja) sekä taiteilijan, että parin muun yleisössä olevan mielipiteitä. Tämä oli hyvä tuokio, koska monesti olisi kysyttävää tai ainakin kiitoksia sanottavana esiintyvälle taiteilijalle, mutta harvoin pääsee rauhassa kommunikoimaan.

Mukana oli myös Maarit Utriainen Sirkus Faktorista, joka oli järjestämässä Kampukselle tätäkin residenssijaksoa. Ymmärsin näin, että mahdollisesti tänä syksynä voisi olla kolme eri taiteilijaa samanlaisilla jaksolla ja heidänkin demoesitystään pääsisi katsomaan.

Lämmin kiitos jokaiselle mukana olleelle! Tällainen outsider (ei sirkuspiireissä mukana) sai kokea jotain hämmentävää syysiltana.

Kaikki mahdolliset virheet minun ja korjaan innokkasti ne, jos joku pyytää!

Miksikö naputtelin tällaisen sekavan ja faktoja karttavan postauksen? Kolme syytä oikeastaan. Ensimmäisenä muistutus, että moniin tilaisuuksiin voi lähteä yksinkin! Nyt itselleni ei tullut edes mieleen kysyä ketään seuraksi, koska halusin rauhassa ottaa kuvia seuraavaa postausta varten. Arvasin myös reagoivani sirkusesitykseen voimakkaasti, niin halusin rauhassa "vajota tiloihin".

Toiseksi halusin tuoda esille Sirkus Faktorin ja nämä residenssijaksot. Olen jälleen kerran tohkeissani  mitä kaikkea hienoa ja erilaista Oriveden Kampuksella tapahtuu! 

Kolmas syy aivan henkilökohtainen: (nyky-) sirkusfanina tunsin päässeeni osaksi tätä kiehtovaa taidemuotoa, vaikka "vain" katsojana/kokijana. Saahan sitä kömpelö ja  huononäköinen lahopää haaveilla jostain oudosta "temppuilusta"? 

Haaveilen voimalla eteenpäin! Kalenterissa jo muitakin Kampuksen tapahtumia, joten siellä törmäillään, Mörri Seppälä

ps. Yritin korjailla pahimmat virheet tekstissä. Häiriö oli aktiivinen ja yhden sanan korjauksen jälkeen koko lauseen rakenne jäi ontumaan - sitä vaan ei heti huomaa. Enkä tällä korjaushetkelläkään taas kaikkea huomaa. On päästettävä irti ja luotettava lukijan armollisuuteen. Ainakin tein taas, mokasin, korjasin enkä enempään  pysty.

Kaunis Kampus lammen takaa

Taustalla youtubesta Cirque du Soleilin Alegria ja Varekai