Lippalakin tuunaus

 

Valmis tuunaus

Toukokuussa tuli ajankohtaiseksi, miten suojaisin päätä ja silmiä tulevalla Sorrenton-lomalla. Löysin hattuhyllyn perältä käyttämättömän lakin, jossa ei ollut muita yksityiskohtia kuin tiukasti kiinnitetty yrityksen logo. Ratkoin sen irti lanka kerrallaan, varovasti.

Silkkivärivalikoimani on runsas, joten lakin vaikein työvaihe oli päättää, mitä siihen halusin. Aluksi pääni oli ihan tabula rasa. Lopulta päädyin vuokkoihin, joita lähimetsässä oli tuolloin runsaasti.

Sekoittelin sävyjä ja testasin, miten ne leviävät puuvillakankaalla. Moni lähes käyttämätön mutta silti melkein kuivunut tekstiilitussi päätyi jätekeräykseen. Lopulta ostin mustan värin, jonka muste riitti juuri ja juuri tähän työhön. Piirsin vapaalla kädellä lippiksen etuosaan niin monta vuokkoa kuin siihen mukavasti mahtui.

Kuvasta ei erotu, mutta vuokkojen keskustassa

 on keltaisen lisäksi hiven hopeaväriä.

Enkelipeitto

Kun sain alkuvuodesta 2013 tietää, että minusta tulee mummo, päätin heti, että teen lapselle (tai hänen äidilleen) ajatuksella tilkkupeiton. Sen tulisi olla lattialle sopiva, kulutusta kestävä ja väreiltään harkittu asiakkaan toivomusten mukainen. Halusin ottaa lapsen ja äidin huomioon: jotain kirkasta, tuttua ja turvallista, kuten suojelevat enkelit, rakkaus, koti, puutarha, aurinko...

Ensimmäinen luonnos

Aloitin siitä, että maalasin pensselillä ja silkkiväreillä lakanakangastilkkuja. En ostanut uusia värejä, vaan käytin kaikenlaiset vuosia vanhat purkinpohjat. Sekoittelin koko päivän coctaileja ja sitten rohkeasti kokeilin. Olohuoneen lattia tuli täyteen pukku tilkkuja. Olipa se ihanaa!

Silkkimaaleista viimeiseksi jäi jäljelle turkoosi, joka sattui olemaan tulevan äidin mieliväri. Päätin maalata sillä peittoon vuorin.

Aurinko oli erityisen haastava, sillä en ensin keksinyt, kuinka saisin säteet suuntautumaan maahan ilman että vaikutelmasta tulisi sotkuinen.

Tein peiton blokkeina. Silmiä siristämällä ne erottuvat selvästi. Lopuksi täytin välit sinisillä tilkuilla. Applikoituihin enkeleihin löysin kirjoista valmiit kaavat, samoin puihin. Kaiken muun kehittelin omasta päästä.

Valmis enkelipeitto

Silkkimaalaus

Villan yhdistäminen silkkiin oli mahdollista. Olin nähnyt sen sekä kirjoissa että opettajan työnäytteissä. En siis antanut periksi.

Aloitin silkin maalaamisesta. Sekoitin neljää eriväristä silkkimaalia (punaoranssi, oranssi, tumma lila, vaalea lila), asetin silkin kehykseen ja yhdessä pikku toipilaani kanssa maalasimme ”märkää märälle”
-tekniikalla 900 x 900 mm kokoisen alueen. Iisa sirotteli paikka paikoin kosteisiin paikkoihin rakeista merisuolaa. Kohtiin muodostui kauniita kukkasia.

Kankaan kuivuttua kiinnitin värin silittämällä nurjalta puolelta. Parin päivän päästä huuhtelin vielä ylimääräisen värin ja silitin huivin kuivaksi. – Tulos oli hohtavan upea, ja oli hieman sääli leikata kangas kahtia.

Valitsin syksyn lämpöiset värin myös villoista. Jaoin villat kahteen osaan, jotta ne riittäisivät molemmille puolille. Pesuhuoneeni lattialla asettelin villoista geometrisen kuvion, jonka olin hahmotellut aiemmin väriliiduin kartongille. Taitavat kädet -ohjelmasta tv:stä sain vinkin, että muoto on kätevä sommitella, jos villat kastaa kuumaan Marseille-saippuaveteen jo sommitteluvaiheessa. Asettelin silkin villojen päälle ja yritin kohdistaa toisen puolen villat täsmälleen samoihin kohtiin. Tarkoituksena oli, että villakuidut sitoutuisivat toisiinsa silkin läpi.

Seuraavaksi käärin kaiken tiukalle rullalle siten, että alimmaiseksi tuli solumuovi ja päällimmäiseksi kaislamatto. Rullasin ja avasin, saippuoin, käänsin ja korjasin asetelmaani vielä 5 – 6 kertaa, kunnes olin melko tyytyväinen. Vanutuksen tein saamieni ohjeiden mukaisesti aloittaen kuumasta. Vuoroin kuumalla, vuoroin kylmällä vedellä annettiin tuotteelle shokkihoito. Samalla huuhdottiin saippuavesi pois.

Prässäsin ja muotoilin tuotetta vielä rätin ja höyryn avulla ja lopuksi ripustin sen kuivumaan toivoen parasta.

Vasta seuraavana aamuna saatoin tehdä tärkeät havainnot: silkin pinta oli kuumassa vedessä menettänyt hohtonsa, silkkivärit olivat haalistuneet ja monessa kohdassa villat eivät olleet pysyneet täsmälleen kohdistettuina, joten ne eivät olleet kiinnittyneet silkin läpi.

Ainoa keino korjata työtä olisi kirjoa irti oleviin kohtiin muutamia pistoja villalangalla. Myönteistä oli, että huivi oli iloinen ja kevyt. Minun herkälle hipiälleni se tosin oli aivan liian karhea. Ankaran 7 tunnin työskentelyn tulos oli myös kipeä kroppa. En ollut arvannut, että huovuttaminen olisi niin fyysistä työtä.

Silkkimaalaus oli tuttu tekniikka, mutta silkin
ja villan yhdistämnen ei ollutkaan niin helppoa...

 

Tähän asti kaikki sujui hyvin, mutta koska
silkki ei kestä kuumaa pesua, ei loputulos
tyydyttänyt: Tuote siirtyi Patinaan.

Pieni olkalaukku

Valitsin elämäni ensimmäiseksi huovutustyöksi kolmiulotteisen muodon. Toivoin, että voisin huovuttaa lampaanvillan kiinni silkkivuoriin.

Totesin, että huovutus on hidas ja työläs prosessi. Ilmeisesti työn sisällä ollut muovinen kaava esti vuorin kiinnittymisen. Kaavan idea on, että voi tehdä saumattoman tuotteen, sillä se estää puoliskoja takertumasta toisiinsa.

Vanutusvaiheessa työtä oli mukava muovailla, mutta tasapaksua pintaa oli vaikea saada aikaiseksi. Jouduin paikkailemaan työtä paljon neulan avulla. Korjatut kohdat katosivat näkymättömiin prässäyksen avulla. Neulasin sapluunan läpi työn somisteeksi jousella ampuvan naisen.

Ompelin pussin sisälle vuorin, jonka olin maalannut silkkiväreillä tummanpunaisin sävyin.

Kantohihnan pyörittelin saippuaisissa käsissäni. Tavoitteena oli tasapaksu, melko ohut hihna.

Viimeistelynä ompelin ylijäämäpalasta pussiin napinreikäläpän ja kiinnitin poronluisen napin. Vielä jäi pieni pala huopaa, josta barbie sai lämpimän talviliivin.