Vuodenaikahaaste - syksy

Syksy on ollut täällä itärajan tuntumassa kaunis, värikäs ja säätiloiltaan vaihteleva.

On ollut ihanan sumuisia aamuja.

Kauniita syyspäiviä.

Luntakin satoi pari viikkoa sitten perjantaina, niin että Koirakin pysähtyi terassin portaille sitä ihmettelemään.  

Nyt kauniit, värikkäät lehdet ovat jo pääsääntöisesti tippuneet maahan.

Niinpä on jo kiire julkaista Vuodenaikahaasteen syksyn työ.

Mikäs sitä syksyyn paremmin sopisi kuin villapökät.

Nämä villaiset vaippahousut on tehty lämmittämään ja keräämään

tavallisen vaipan ohi tullutta kosteutta.

Villaisia vaippahousuja voi siis käyttää muutenkin kuin kestovaippojen kaverina.

Hahtuvalankaa käytin kaksinkertaisena ja sovelsin netistä löytämiäni ohjeita.

Hahtuvalangasta tehtyjä vaippahousuja neuvotaan vain tuulettamaan hyvin

ja pesemään vain noin kerran kolmessa viikossa.

Pesu käsin väljässä vedessä puristellen, ei väännetä.

Tällä työllä osallistun siis Tavaroiden taikamaailma blogin 

Vuodenaikahaasteeseen.

Purettavaksi menee

Tein aiemmin jo pikku Prinsessalle joustinneuleisen kaulurin 

Drops'in Baby alpaca Silk langasta.

Tämän langan ei pitäisi kutittaa herkempääkään ihoa. 

Varastoissani oli myös yksi kerä Baby Merino lankaa Adlibrikseltä,

joten eiköhän noista saisi vielä kaulurin itsellenikin.

Neuloin suorakaiteen muotoisen kappaleen helmineuletta ja

ompelin sen osittain kiinni.

Alareunaan jätin halkion, jotta kauluri asettuisi paremmin.

Siitä tuli kivanvärinen, pehmeä, lämmin, eikä kutita.

Muutaman kerran sitä pidettyäni, huomasin sen kuitenkin olevan liian löysä,

joten purettavaksi menee.

Aamulenkillä suunnittelin jo uuden neulomista.

 

 

Virkkausta ja neulontaa

Sanotaanko näitä nyt kattausliinoiksi, tableteiksi vai miksi?
Kun maalasin pirtinpöydän ja penkit kalkkimaalilla, niin kaunis pöydän pinta 

houkuttelee pitämään sitä ilman liinaa. 

 Kuitenkin pelottaa, että jättääkö kuumat lautaset ja mukit jälkiä pöydän pinnalle.

 Idean näiden tekemiseen sain Outi's lifen Outin kommentista,

 kun mietin mitä tekisin lopusta ontelokuteesta.

Outi ehdotti, että tee tabletteja.

Aloitinkin tablettien teon ontelokuteesta, mutta sitten muistin, 

että minulta löytyy rulla paksua mustaa kalalankaa, jolle myöskään en ole keksinyt käyttöä.

,

 

 Kokeilin myös neuloa langasta, mutta virkaten tuli mielestäni parempaa jälkeä.

Kalalanka on todella jäykkää eikä muotoudu kunnolla.

Virkkaaminenkin oli ranteita kipeyttävää.

 Sain kuitenkin aikaiseksi kolme erilaista tablettia.

Muutaman pienen pyöreän mukinalusen tein puuvillalankojen jämistä.

Paksun ja jäykän langan virkkaaminen kävi kipeästi ranteisiini ja jouduinkin 

muutamia päiviä lepuuttamaan niitä.

Oli kyllä hankalaa, kun telkkaria katsellessa ei ollut mitään tekemistä käsille.

Sitä tuli naposteltua kaikenlaista, rasvattua käsiä, räplättyä kännykkää.

En osaa vain istua.

 Muutaman päivän annoin käsien levätä virkkauksien jälkeen ja sitten etsin jo lankoja.

Lankavarastossani oli viisi+viisi kerää Adlibris alpakkalankaa.

Oletteko muuten huomanneet, että Adlibriskellä on taas huimia lankatarjouksia meneillään?

Alpakkalangoista aloin sitten neuloa vauvan/lapsen peittoa.

Hyvin yksinkertaista, jotta pystyn samalla seuraamaan Euroviisujen karsintoja ja jääkiekon MM-kisoja.  Peitosta näyttää tulevan melko suuri, joten pikku Prinssi saa siitä päiväunipeiton syksyksi.  Aikoinaan tein vastaavanlaisen pikku Prinsessalle katsoessani jalkapallon MM kisoja.

Jossain vaiheessa jatkan kyllä tablettien virkkausta käsien kipeytymisen uhallakin.

Noita ontelokudetabletteja pitää tehdä lisää.

Yöllä oli taas tullut lisää lunta.

Villamakuupussi

 Villamakuupussi tai miksi tätä nyt nimittäisikään.  Tein näitä eri kokoisina pikku Prinsessalle ja Miniä totesi niiden olleen parhaita asuja vaunussa nukuttaessa.  Tästä yritin tehdä sopivan vastasyntyneelle, syntyyhän pikku Prinssi keskelle talven pakkasia.  Lankana hyväksi ja pehmeäksi toteamani Extrafine Merino 120 hieman tummempana violettina.  Pussi on alhaalta ommeltu kiinni, jotta jalat pysyvät siellä lämpimänä.  Napit olen joskus ostanut jostain nettikaupasta, mutten muista enää mistä, olisin nimittäin ostanut niitä lisää eri värisenä. Violettiin kyllä sopii mielestäni tämä oranssikin.  Nyt pitäisi vielä löytää hyvä haalarin ohje, lanka siihen on jo varattuna.

Pikku Prinssille

Aiemmin neulomieni junasukkien ja -lapasten kaveriksi neuloin tulevalle pikku Prinssille pipon.  Omat lapseni ovat olleet syntyessään melko kookkaita ja pään ympäryskin siten iso, joten tein pipon joka joustaa.  Neuloin myös kerän lopusta toiset villasukat, joita voi pitää varsi taitettuna töppösmäisesti.  Nämä kaikki on neulottu Extrafine Merino 120 langsta, jota tilasin jokin aika sitten netistä, mutta väri ei ollut aivan "tarpeeksi" violetti haalaria varten, joten olen nyt kuluttanut niitä näin.  Pikkuiselle on mukava neuloa, kun saa nopeasti valmista.

Pikku Prinssille sukat ja tumput

Alkuviikon Helsingin matkan aikana neuloin Extrafine Merino 120 langasta junasukat ja pikkulapaset.

Nämä pääsevät lämmittämään tulevaa pikku Prinssiä kevättalven pakkasilla.

Junasukkien tarina löytyy mm. Taito-keskusten sivuilta.  Ne ovat malliltaan sellaiset, että pysyvät hyvin jalassa ja kasvavat pienen mukana.  Näistä tuli reilun kokoiset vastasyntyneelle, mutta teen varmaankin vielä monet sukat ja lapaset ennen vauvan syntymää.

Itärajalta pääkaupunkiin

Eilen aamulla lähdin jo aikaisin kohti Tytön ja Vävyn kotia, josta jatkoimme yhdessä kohti pääkaupunkia.  Itärajalta kun lähtee, niin on pitkä matka kaikkialle.  Matka sujui kuitenkin leppoisasti yhden pysähdyksen taktiikalla jutellen ja neuloen.  Matkan aikana valmistui toinen jo aiemmin aloittamistani junasukista.  Menomatkalla sitten vuorossa lapaset.

Kyllä pikku Prinsessa oli iloinen, kun päiväkodista tulikin hakemaan mummo ja kummitäti ja kummisetä odotteli vielä autossa.  Aiemmin tekemä Haisulini pääsi nyt kotiin ja heti leikkeihin mukaan.

Tänään onkin täällä todella aurinkoinen ja lämmin syyspäivä.  Tyttö ja Vävy lähtivät käymään Tallinnassa päiväseltään ja Poika ja Miniä menivät töihin.  Me sitten pikku Prinsessan kanssa pidämme vapaapäivää.  Aamusta jo menimme leikkipuistoon kiipeilemään ja rakentamaan taloa palikoista.  

Savupiippukin löysi paikkansa.

Leikittyämme aikamme, lähdimme käymään läheisessä ostoskeskuksessa ja tietenkin Lankamaailmassa.  Tällä kertaa ostin vain kaksi kerää lisää tätä ihanan violettia lankaa, 

josta on valmistumassa villainen makuupussi tulevalle pienokaiselle. 

Venyvä kissa

Ei tullut sellaista pehmokissaa, kun piti.  Lanka on erittäin pehmoista, fleecemäistä, mutta myös venyy ja viruu helposti.
Tästä tuli suunniteltua isompi ja olisi tullut vielä isompi, jos olisin täyttänyt täyteen.  Pehmeään neuleeseen oli vaikeata ommella kasvotkin.
Mutta pehmeytensä ansiosta tämä kissa muotoutuu hyvin kainaloon tai tyynyksi.  Pikku Prinsessa pääsee kokeilemaan mummolaan tullessaan.

Myssykkä

Kolmesta pikkuvyyhdestä alpakkalankaa eli 150 g ja 150 metriä jäi vielä pieni kerä lankaa jäljelle sukkien ja myssyn jälkeen.
Myssyssä vaihdoin väriä tekemällä pari kerrosta yksi silmukka vihreällä, yksi petroolin värisellä langalla vaihdellen.
Petroolin värinen lanka näyttää jotenkin sinisemmältä kuvissa.
Pieniä töitä on kiva tehdä, kun saa nopeasti jotain valmista.  Nyt on tapahtumarikkaan kesän jäljiltä vähän puhti poissa ja vaikka ideoita onkin, niin tarmo puuttuu.

Langat sekaisin

Tänään sain aikaiseksi pienet sukat.  Lanka on alpakkaa ja ihanan pehmeää.  Vyyhdit olivat  pienet, kaksi petroolin väristä ja yksi vihreän sävyinen.  Lankaa vyyhdissä on 50 g ja 50 m. 
Tein vain pienen kuvion varteen ja silti sain langat sekaisin.  En ymmärrä, miten jotkut tekevät niin monimutkaisia kuvioneuleita.

Pikkuiset sukat

Nämä ihanuudet tein 100 % merinovillaisesta Palino-langasta, jota oli jäljellä vajaa kerä ja se riitti juuri ja juuri. Lanka olisi voinut olla ohuempaakin tähän malliin, mutta kun tuota löytyi valmiina.
Sukkien ohje on Kaardemummantalo-blogista Lise-Loten pikkuiset sukat.
Helpot ja nopeat tehdä ohjeen mukaan.

Neulojan apuri

Pikkukissan hereillä ollessa neulominen on välillä haastavaa.  Langat ja heiluvat puikot ovat siitä niin mielenkiintoisia.  Bambupuikkoja on mukava pureskella ja vedellä pois neuleesta.  Onneksi Pikkukissa on vielä niin pieni, että väsyy helposti ja nukkuu siten päivisinkin paljon.  Tai pitäisikö viime yön perusteella sanoa, että nukkuu vain päivisin paljon.  Oli nimittäin niin leikkisällä tuulella juuri silloin, kun itse olisimme käyneet nukkumaan. Ja kun Pikkukissa leikkii, Koiraherra haukkuu.  Siinä sitten yritin rauhoitella Koiraherraa ja heitellä Pikkukissalle langanpätkiä hiljaisempia leikkejä varten.  Mies kun aloitti työt taas eilen, niin hänen pitäisi saada nukkua paremmin.  Itse jaksan puoliväsyneenäkin täällä kotona.
Sain kuitenkin eilen tehtyä yhdet koon 30 villasukat Novitan 7 veljestä Nostalgia langasta.
Nyt aion käydä Lankamaailman poistolangoista ostamieni Alpaca-lankojen sekä merinovillapeitosta jääneen kerän kimppuun ja tehdä niistä vauvojen sukkia.  Nuo kerät ja vyyhdet ovat niin ihanan pehmeitä.

Jojoilua lankalaihiksessa

Kävimme Miehen kanssa tänään ruokakaupassa ja hän huomasi alelankalaatikot.  Pakkohan sitä oli taas niitä penkoa.  Lankalaihikselle tämä ei tee hyvää.  En ole aiemmin kokeillut Novitan 7 veljestä Nostalgiaa ja ostin siksi niitä kolmea eri väriä kerät.  Yksi tummansininen puuvilla-bambulanka lähti myös mukaan, kun eilen lainasin kirjastosta Virkkataan kirjaimia kirjan ja siinä oli ohje tiskirättiin.
Ensimmäisenä aloitin neuloa puna-valkoisesta Nostalgia langasta junasukkia.  Ensinnäkin, näistä tulee liian isot vauvaikäiselle, toiseksi en tykkää väriyhdistelmän käyttäytymisestä.  Ehkä tuo tummempi sävyinen näyttäisi "rauhallisemmalta".
Taas kerran langat, joista pidin enemmän kerällä kuin valmiissa työssä.  Onneksi en ole ostanut näitä normaalilla hinnalla.
Pienet villasukat tein Novitan Nalle Taika-langasta.  Lankaa jäi vielä reilusti, joten siitä pitää vielä kokeilla noita junasukkia. Junasukat ovat vauvaikäsille kätevät, kun ne kestävät hyvin jalassa ja kasvavat lapsen mukana, vaikka malli kuluttaakin paljon lankaa.  Toisaalta, sehän tekee hyvää lankalaihikselle.

Villapeitto ja German Brass

Eilen illalla tai iltayöstä kävimme kirkkokonsertissa, jossa esiintyi German Brass puhallinorkesteri, joka koostuu eri puolilla Saksaa asuvista ammattimuusikoista ja yliopiston professoreista.  Menimme paikalle hyvissä ajoin, koska paikat eivät olleet numeroituja.  Kirkossa oli jo jonkun verran väkeä ja se alkoikin täyttyä mentyämme.  Miehelle totesin, että tässä olisi ollut puoli tuntia hyvää aikaa neuloa.  Mies epäili, ettei se oikein sopisi.
Mutta jälleen kerran totesimme, että kannatti tulla.  Konsertti oli huikea.  Saimme myös kuulla hauskasti juonnetut välispiikit yhden jäsenen kertomana osaksi saksaksi, osaksi suomeksi ja pääosin englanniksi. Konsesrtin alkuosa oli klassisempaa ja väliajan jälkeinen osa kevyempää musisointia.  Mennessämme epäilin, että mitenkähän Mies jaksaa konsertin loppuun, mutta hänhän oli innoissaan.  Jatkossa ei tarvitse enää niin paljoa houkutella.
Ennätin ottaa muutamn kuvan ennenkuin valokuvaus kiellettiin, niinpä soittajista ei ole kuvaa.

Matkakäsityönä minulla on ollut jo jonkin aikaa
vaalean lilan (roosan?) värinen helmineuleinen
vauvan peitto.
Lankana on Palino, the finest merino wool-lanka, jota ostin viimeksi Lankamaailmassa käydessäni.  Kyseeessä oli alennettu hinta ja poistuva tuote, joten ostin varalta viisi kerää
(50 g = 125 m).  Peittoon käytin 4,5 kerää ja siitä tuli noin 65 cm x 75 cm eli mielestäni aivan reilun kokoinen peitto vaunuihin.
Kunpa ystäväperheen sukulainen, joka saa vauvan syyskuussa, saisi tytön.  Voisin lahjoittaa peiton hänelle.
He ovat jo vuosia halunneet yhteistä lasta, nyt 37-vuotiaana se onnistui.  Itse oli 37- vuotias, kun Kuopus syntyi ja olen niin onnellinen siitä.  Uskon, että myös tämä, jo teini-ikäisten poikien äiti, on onnessaan vauvan tulosta.
Peitto vaatii vielä viimeistelyä ja ehkä höyryttämistäkin, koska pätkissä neuloen teen epätasaista.  Muutenkin puikkokoko 3,5 oli minun käsialaani liian iso.  Uskon kyllä, että saan tästä vielä edustuskelpoisen lopputuloksen.

LNPO all stars

Hetki ennen esitystä, täysin tyhjä lavan edus ja istuimet ja soittimet valmiina.  Sitten lavalle nousee LNPO all stars ja yleisö ryntää lavan eteen.  Viimeistään siinä vaiheessa, kun Diandra aloittaa laulamisen viimeisetkin ulkona odotelleet ahtautuvat sisälle.  Mahtava tunnelma, mahtavat nuoret soittajat ja yleisön mukaansa tempaava orkesterinjohtaja sekä mahtavan lauluääneen omaava Diandra, siinä oli onnistuneen iltamme ainekset.  Me kaikki nautimme suuren orkesterin valtavan hyvästä musiikista ja Diandran laulusta.  Ainut mitä kaipasimme oli Diandran suomenkieliset laulut, luultavasti niitä ei ole sovitettu vielä tällaiselle orkesterille..
Ja miten hienoa oli, että kun paikkakunnan omista nuorista soittajista koottu orkesteri aloitti soittamisen, yleisö eläytyi mukaan ja kannusti valtavin suosionosoituksen. Kosketinsoittajaksi paljastui aikoinaan vuoden 1990 Tenavatähti kilpailun yleisön suosikki Timo Turunen, joka lauloi myös muutaman todella hienon kappaleen.  Timo on
nykyään klassisen laulun opettaja.  Hieno ilta!


Tänä iltana sitten on toisenlainen musiikkielämys odotettavissa.
German Brass esiintyy illalla kirkkokonsertissa.  Sitä ennen formulat ja pyykin pesu, villapeiton viimeistely ja jotain pitäisi varmaan syödäkin.

Ei pöllömpää

Prinsessajuttu ja Puikkoillenkoukkuillen blogien pöllöt saivat minutkin innostumaan.  Prinsessajuttu blogissa löytyy ohje unipöllöön, jota muokkaamalla lankoihini sopivaksi tein pieniä ja vähän isompia unipöllöjä.  Nopeita tehdä vaikka virkataankin kiinteillä silmuikoilla ja silmät, nokka ja täyttämiset ovat pientä näpertelyä.  Kivoja ovat, eivät pöllömpiä!



Meillä on vielä talvinen maisema, vaikka huhtikuu onkin jo pitkällä.  Normaali arkea vielä tämä päivä aamulenkkeineen, illan suussa lähdemme jo kaupunkiin, josta Mummo jatkaa huomenna matkaa suureen kaupunkiin ja pikku Prinsessan mukana sitten etelämpään isoon kaupunkiin ja keväisempiin maisemiin.
Käsityöt kulkevat kuitenkin mukana, ehkä pikkuruisia pöllöja tai muita hauskoja juttuja.