LAUREN KATE: Langennut

Langennut kiinnosti minua erittäin paljon jo englanninkielisenä, joten totta kai suomennos piti saada käsiini. Iso kiitos WSOY:lle arvostelukappaleesta.

Luce Pricen epäillään sytyttäneen tulipalon, jossa hänen poikaystävänsä kuoli, ja rangaistukseksi hän joutuu tiukan vartioinnin sisäoppilaitokseen, missä kaikki muut oppilaat vaikuttavat sosiopaateilta. Uudessa koulussa Luce kohtaa Danielin, arvoituksellisen, etäällä pysyttelevän pojan, joka vetää tyttöä puoleensa kuin magneetti.

Luce haluaa selvittää Danielin mysteerin hinnalla millä hyvänsä. Totuuden tavoittelu vie hänet osalliseksi sielua ravistelevaan draamaan, eikä mikään ole enää sitä miltä näyttää.

Tämä kirja oli sellainen, että se oli pakko lukea yhdeltä istumalta – juoni oli sen verran koukuttava ja nopeatempoinen. Sinänsä kirjassa ei ollut mitään uutta. Se oli hyvin samanlainen kuin muutkin paranormaalin romantiikan genren kirjat.
Langennut oli kuitenkin niin viihdyttävä ja ”teini”, että se upposi minuun todella hyvin. Oli koulumaailmaa, pahoja poikia, kolmiodraamaa ja vaikka sun mitä, mutta silti kirja muodosti minusta hyvän kokonaisuuden. Pidän kolmiodraamoista ja tässäkin kirjassa se sekä ihastutti että vihastutti, tai paremmin sanottuna ärsytti, mutta olen huomannut saman tapahtuvan useamman saman genren kirjan kohdalla.
Summa summarum – jos pidät paranormaalista romantiikasta kannattaa sinun lukea tämäkin kirja.

arvosana: 4 / 5
WSOY 2017
sivut: 453
mistä: arvostelukappale

ELENA MADY: Varjo

Varjo on Vaihdokkaan jatko-osa ja jatkaa Alex Winterin tarinaa. Ensimmäisessä osassa minut yllätti positiivisesti kotimaisuus ja tarinakin oli sen verran mielenkiintoinen, että halusin lukea myös seuraavan osan.

Vaihdokas Alex on selvinnyt sarjamurhaajan kynsistä naapurin hakkerikomistuksen syliin - elämän pitäisi olla mallillaan. Hän saa kuitenkin kokea keinonahoissaan, että mikään ei ole niin kuin toivoisi. Hänen henkeään uhataan, ja jokainen askel kohti omaa identiteettiä tuntuu painajaisen tavoin johtavankin kauemmaksi siitä. Kukaan ei myöskään tunnu haluavan ottaa käyttöön Alexin perimän yhtiön teknologiaa, joka olisi askel eroon fossiilisista polttoaineista.

Kintereillä lymyävä pahuus uhkaa jokaista, jota Alex rakastaa. Onko jäljellä muuta vaihtoehtoa kuin jättää kaikki taakseen?

Pakko aluksi hehkuttaa tämän kirjan kantta. Mielestäni tämä on todella upea!

Lukemisesta minulla on jo hetki ja totta puhuen olen aika hyvin unohtanut kirjan tapahtumia. Luin kirjan kuitenkin melkein yhdeltä istumalta, joten ei se mitään huonoakaan luettavaa ollut. Juoni eteni mukavasti ja kuten ensimmäisenkin osan kohdalla, tässäkin osassa pidin siitä kuinka paljon erilaisia aiheita ja tyylejä kirjassa oli. On yhteiskuntakriittisyyttä, dekkarin piirteitä ja toisaalta taas aiheita nuorten parisuhteesta ja sen ongelmista.

Kirja olisi kaivannut ehkä hieman enemmän draamaa ja dramaattisuutta, nyt se vähän lässähti vaikka ihan hyvä olikin.

Joka tapauksessa tämä The Body Jumper-sarja on sellainen, että pakkohan se viimeinenkin osa on lukea, kun se ilmestyy.

arvosana: 3 / 5

WSOY 2016

sivut: 265

mistä: arvostelukappale

GARTH NIX: Lirael

Lirael tuli luettua samantien Sabrielin jälkeen, eli sen lukemisesta on jo jonkin aikaa. Hyvin kyllä muistuu kirjan tapahtumat mieleen, sen verran mukaansatempaava se oli.

Valitseeko kulkija tiensä vai tie kulkijansa?
Lirael ei tunne itseään clayrien tyttäreksi lapsentunikassaan. Epätoivoinen Lirael harkitsee jo päiviensä päättämistä, kun hän kuulee vahingossa jalosäätyisten vieraiden tuomat hälyttävät uutiset lännestä. Manaaja harjoittaa vapaata taikuuttaan kenenkään estämättä ja herättää henkiin vainajien armeijoita.

Saatuaan työtä kirjastoapulaisena Lirael ryhtyy ratkomaan suljettujen ovien salaisuuksia ja huomaa, että hänen on pian otettava koko valtakunnan tulevaisuus harteilleen.
Kuningas Sieran pojalla, prinssi Samethilla, on omat huolensa. Häntä ahdistaa velvoite ryhtyä oikeaoppiseksi abhorseniksi, kuningataräitinsä Sabrielin seuraajaksi. Mutta kohtalo kuljettaa hänen tielleen kauniin nuoren naisen, joka tuntee seitsemän maagisen kellon äänet.

Totta kai tässä hieman harmitti, kun päähenkilö vaihtui eikä jatkettukaan siitä mihin edellinen kirja jäi. Toisaalta Lirael toi niin paljon uutta, että jos olisi jatkettu vain siitä mihin jäätiin, niin kirja olisi voinut olla vähän tylsä. Ja olihan se kiva, että Sabriel ja Siera olivat jonkun verran mukana kirjassa.

Tämän kirjan paras hahmo oli ehdottomasti Liraelia auttava Kuriton Koira. Garth Nix osaa selvästi luoda hyviä eläinhahmoja. Kirjaa kerrotiin vuorottain Liraelin ja Samethin näkökulmista. Samethin kohdat eivät jaksaneet samalla tavalla kiinnostaa kuin Liraelin, joten sen takia tämä kirja kyllä hävisi vähän edeltäjälleen.

arvosana: 3½ / 5
WSOY 2005
sivut: 569
alkuteos: Lirael - Daughter of the Clayr, 2001
mistä: omasta hyllystä

GARTH NIX: Sabriel

Lukuinto on ollut sen verran vahva, että omastakin hyllystä piti napata jotain luettavaa. Sabriel tuli joskus ostettua Sokoksen alennusmyynnistä ja silloin se tuli luettuakin. Nyt päätin että uusi lukukerta olisi paikallaan, sillä hirveästi en mitään kirjasta muistanut - vain että pidin siitä ensimmäiselläkin lukukerralla.

Kuka puolustaa eläviä, kun vainajat nousevat?
Sabrielin isä on kuuluisa manaaja Abhorsen, joka on nyt joutunut pahaan pulaan ja Sabrielin pitää astua hänen saappaisiinsa. Siinä missä muut manaajat ovat kutsuneet kuolleita esiin, Abhorsen on pitänyt heitä levossa. Ilman Abhorsenia vainajien laumat tulvivat elävien keskuuteen imemään näiltä energiaa. Aivan kuin tämä ei riittäisi Sabrielille, on hänellä perässään myös isänsä kohtaloksi koitunut vihollinen Kerrigor.

Sabriel saa avukseen erikoisen kissan nimeltä Mogget. Hänellä on myös seitsemän maagista kelloa, jotka auttavat saattamaan kuolleet takaisin lepoon. Vainajat kuitenkin marssivat Sabrielia vastaan vääjäämättömällä varmuudella.

Sabriel oli hyvä - yhtä hyvä kuin mitä muistinkin. Hirveästi muita muistikuvia minulla ei siis ollut, joten kirjaa oli jännittävä lukea. Välillä on kiva lukea tällaista fantasiaa, joka poikkeaa yllättävänkin paljon niistä mitä tulee nykyään enemmän luettua. Kutsun tällaisia kirjoja "kunnon vanhaksi fantasiaksi", kun esimerkiksi edellistä lukemaani kirjaa The Orphan Queenia voin kutsua "teinihötöksi", vaikka niistäkin pidän todella paljon.

Vanhan valtakunnan ja Ancelstierren erot olivat mielenkiintoisia ja Vanha valtakunta muutenkin oli jännittävä. Pidin paljon kirjan alussa olleesta Vanhan valtakunnan kartasta. Kirjan paras hahmo oli ehdottomasti puhuva kissa Mogget - lukekaa niin tiedätte. Teinihötöissä olen pettynyt jos romantiikkaa ei ole tarpeeksi, mutta tässä riitti ehdottomasti pelkästään se, että sitä henkilöiden välille odotetaan kehittyvän. Sabriel sai minut innostumaan Vanhasta valtakunnasta taas sen verran, että seuraavan osan Liraelin lukeminen oli pakko aloittaa samantien. Kolmas osa Abhorsen tuli taas juuri lainattua kirjastosta.

arvosana: 4½ / 5
WSOY 2004
sivut: 389
alkuteos: Sabriel, 1995
mistä: omasta hyllystä

ELENA MADY: Vaihdokas

Tämän kirjan bongasin Risingshadow-sivuston kautta jo aikoja sitten ja jo silloin se herätti mielenkiintoni, joten olikin todella kiva, että WSOY lähetti sen minulle arvostelukappaleena.

Nuori nainen herää hohdokkaan, rikkaan perheen vesan Alex Winterin kehossa. Hän on vierailija - vaihdokas. Lisäksi myös vihainen ja pysyisi mieluummin kuolleena kuin eläisi jonkun toisen elämää.

Alexina hän saa kuitenkin ensimmäisen kerran kosketuksen ystävyyteen ja rakkauteen. Voisiko hän jäädä ja silti pitää kiinni itsestään? Kaiken sekoittaa kuitenkin murha, ja kuolemaa pakopaikkanaan pitänyt Alex joutuu taistelemaan elämänsä ja rakkaidensa puolesta.

Olin lukenut kirjasta aikaisemmin siis vain juonikuvauksen, enkä mitään muuta, joten lukiessa hämmennyin aluksi muutamastakin asiasta: Paikasta, pieni Vaitiola lähellä pääkaupunkiseutua ja naapurissa asuvasta Jesse-nimisestä pojasta - ai tämä olikin kotimainen kirja. Minulle kotimaisuus on näissä tällaisissa kirjoissa aina positiivinen yllätys ja oli se sitä nytkin. Kirjailija on siis helsinkiläinen, joka on pitkään asunut Yhdysvalloissa, joten se taas selitti hyvin kirjan jenkkipiirteet.

Vaihdokkaassa parasta oli se kuinka paljon eri juttuja siinä oli yhdistelty. Oli fantasiaa, teinirakkautta, murhaa... Tiivistettynä todella hyvä uusi nuortenkirja niin kotimaisten kuin ulkomaistenkin joukkoon. Parasta antia kirjassa oli Alexin normaalit teiniongelmat, komea Jesse ja tämän kolmiodraamaa aiheuttava kaveri, sekä ystävän kanssa aiheutunut mustasukkaisuuskärhämä. Vähän harmitti, että fantasia jäi teinimeiningin ja murhien varjoon, mutta toivottavasti se olisi jatko-osissa hieman isommassa roolissa. Loppu oli mielestäni hämmentävä ja aikamoinen turn off, mutta kyllä tämä sen verran mielenkiintoinen kirja oli, että aion lukea seuraavatkin osat.

arvosana: 3 ½ / 5
WSOY 2015
sivut: 379
mistä: arvostelukappale

SIIRI ENORANTA: Surunhauras, lasinterävä

Olin lukenut tästä kirjasta muutaman arvostelun kirjablogeista ja bongattuani sen kirjastosta päätin että miksipä ei, vaikka mitään suurta innostusta arvostelut eivät minussa kirjaa kohtaan herättäneet.

Sarastuksen palatsi kuhisee valtapelejä ja prinsessa Sadeialla on pakkomielle, joka uhkaa koko valtakuntaa.
Sarastuksen Lasinkirkas Sadeia on vasta kuudentoista, mutta hän on hallinnut vuosia yksinvaltiaana maataan. Hänen on pidettävä kaikki langat käsissään ja kaikkien on taivuttava hänen tahtoonsa.

Valtameren takana elää Surukauriin kansa, jolle surukauris kertoo, kuinka paljon surua kukin joutuu elämänsä aikana kantamaan. Pieni Uli-poika saa suuremman lahjan kuin kukaan aikaisemmin ja kirjoittaa viestin, joka kantautuu liiankin kauas.

Kaikki haluavat jotakin ja rakastavat jotakuta - unelmat, valtasuhteet ja riippuvuudet taittuvat ja hajoavat.

Parasta Enorannan kirjassa olivat hahmot. Hän oli luonut liudan erilaisia, vahvoja ja mielenkiintoisia hahmoja, joista kaikista luki mielellään. Kirjassa vaihdeltiin hyvin paljon sitä, kenen henkilön näkökannasta asioita kerrotiin, eikä minkään henkilön kohdalla tullut tylsää fiilistä niin että olisi vain silmäillyt tekstiä päästäkseen seuraavaan lukuun.

Mutta jotain tästä silti uupui. Kirjaa luki mielellään ja se oli ihana tarina, ehkä hieman vaikeakin, mutta hyvällä tavalla. Olisin kuitenkin kaivannut hieman nopeatempoisempaa juonta ja vähän enemmän actionia olisi varmasti tehnyt terää. Ei huono, muttei nyt mitenkään erityisesti iskenytkään - ihan hyvä kirja.

arvosana: 3 / 5
WSOY 2015
sivut: 473
mistä: kirjastosta

SOPHIE KINSELLA: Himoshoppaajan vauva

Joskus sain ilmaiseksi tämän kirjan, mutta se jäi vain kaappiin pölyttymään, kun aina tuli vastaan muita paljon kiinnostavampia kirjoja - nyt vihdoin ja viimein päätin lukumaratonin aikana lukea sen. Himoshoppaajia en ole aikaisemmin lukenut (tämä taitaa olla viides osa), mutta se ei kyllä haitannut yhtään. Himoshoppaaja-leffan olen tainnut joskus nähdä, joten tiesin vähän mitä kirjalta odottaa.

Tuhlari Becky Brandon on raskaana ja vinguttaa Visaa kahden edestä. Shoppailu kun parantaa aamupahoinvointia! Ja venyvimpiin varusteisiin voi sonnustautua itsekin. Beckyn mielestä vatsassa potkivalle perilliselle kelpaa vain paras, joten hänen on perehdyttävä huolellisesti vauvatamineiden valikoimaan.

Myös uuden kuuluisan synnytyslääkärin vastaanotolle Beckyn on päästävä. Tähtitohtori on kaunis, älykäs - ja Beckyn tsiljonäärimiehen Luken entinen tyttöystävä! Heillä taitaa olla edelleenkin keskenään jotain sutinaa... Tuleeko Beckystä kolmas pyörä avioliittoonsa?

Tämä oli kyllä lukumaratonin paras kirja - ihana aivot narikkaan hömppä. Lisäksi kirja oli nopea ja helppolukuinen. Ei tullut kirjaa lukiessa kertaakaan sellaista fiilistä, että pakko lukea, sillä kirjaa luki niin mielellään. Päähenkilö oli tarpeeksi hupsu ja kirjan jutut saivat kyllä hymyilemään ja välillä nauramaankin.

Ei tämä nyt hirveästi eronnut muista chick lit - genren kirjoista, sillä mielestäni kaikki kyseisen genren kirjat ovat niin samanlaisia. Joka tapauksessa tykkään kuitenkin lukea chick litiä aina silloin tällöin, eikä tämä kirja ollut ollenkaan huono valinta - voin suositella.

arvosana: 4 / 5
WSOY 2008
sivut: 379
alkuteos: Shopaholic & Baby, 2007
mistä: omasta hyllystä

DIANA WYNNE JONES: Liikkuva linna

Jälleen iski houkutus lukea Liikkuva linna - en edes tiedä monettako kertaa. Diana Wynne Jones on ehdottomasti yksi lempikirjailijoistani ja erityisesti Liikkuva linna teki minuun lähtemättömän vaikutuksen heti ensimmäisellä lukukerralla. Tämän sainkin luettua jo ennen lukumaratonia.

Hattukaupan Sophie on Hatterin kolmesta sisaresta vanhin, ja kohtalon mukaan hänen on turha toivoa menestystä elämässään. Eräänä päivänä kauppaan ilmestyy mahtava Erämaan noita, joka sanoo antavansa Sophielle opetuksen ja loihtii hänet vanhaksi eukoksi.

Sophie jättää työnsä, rupeaa keppikiertolaiseksi ja hakee viluissaan yösijaa kaupungin laidalle ilmestyneestä liikkuvasta linnasta. Sen valtiaan, velho Howlin, huhutaan syövän nuorten tyttöjen sydämiä, mutta mitäpä pelättävää vanhalla Sophiella muka olisi?

En voi muuta sanoa kuin tykkääntykkääntykkään - Liikkuva linna on yksi ihanimmista lukemistani kirjoista. Tutustuin Liikkuvaan linnaan alunperin siitä tehdyn animaatioleffan kautta, mutta mielestäni kirja pesi leffan täysin. Kirja on niin paljon moniulotteisempi kuin leffa ja se tarjoaa lukijalle kaikkea taioista Walesin sateisiin.

Toisaalta leffa ja kirja ovat hyvin erilaiset - kannattaa siis lukea kirja, vaikka olisi leffan jo nähnytkin. Erityisesti pidin kirjan useista maailmoista tai paikoista, joihin kaikkiin pääsee Liikkuvasta linnasta nuppia käämtämällä. Myös kirjan hahmot olivat ihanan sympaattisia, erityisesti Sophie kärttyisänä mummona.

Olen lukenut myös Liikkuvan linnan kaksi seuraavaa osaa, Leijuvan linnan ja Rönsyilevän talon, mutta ne eivät yltäneet tämän tasolle - suosittelen kuitenkin ehdottomasti lukemaan ainakin Liikkuvan linnan.

arvosana: 5 / 5
WSOY 2005
sivut: 323
alkuteos: Howl's Moving Castle, 1986
mistä: omasta hyllystä

JANET EVANOVICH: Neljäs kerta toden sanoo

Tämän pokkarin ostin joskus Helsingin kirjamessuilta jostain useamman pokkarin tarjouksesta. En ollut koskaan kuullutkaan tällaisesta dekkari/chick lit-sarjasta, mutta takakannen perusteella kirja vaikutti ihan mukavalta hömppälukemiselta, joten se tarttui mukaan.

Kasarimuotiin jämähtänyt New Jerseyn ylpeys Stephanie Plum iskee jälleen - yleensä kuitenkin ohi. Tällä erää palkkionmetsästäjä Plum jahtaa autovarkaudesta syytettyä tarjoilijaa. Hän saattaisi jopa onnistua tehtävässään, ovathan hänen apunaan 73-vuotias isoäiti Mazur, transvestiittirokkari Sally Sweet ja aina-niin-ihana Joe Morelli.

Tapaus alkaa kuitenkin kerätä ympärilleen murhia, tuhopolttoja ja tuttuja vihollisia, jotka saavat Stephanien pistämään korkoihinsa vauhtia. Lisäksi Stephanie on koditon ja rahaton ja joutuu muuttamaan hamsterinsa kanssa Joe Morellin nurkkiin.

Neljäs kerta toden sanoo oli oikeastaan tosi mukavaa hömppäluettavaa helteiseen kesäpäivään. Actionia riitti alusta loppuun, mutta parasta antia tässä kirjassa olivat sen hahmot - pakko sanoa että pidin jokaisesta. Evanovich oli luonut liudan erilaisia ja yliammuttuja hahmoja.

Ehkä vähän häiritsi, että aloitin lukemisen neljännestä osasta. Jossain vaiheessa voisi tutustua muihinkin osiin, kun kaipaa kevyttä aivot narikkaan lukemista, sillä tämä kirja oli oikeasti niin höhlä, että se oli jo hauskakin. Enkä ollut aiemmin lukenutkaan dekkaria, johon oli yhdistetty chick lit näin vahvasti - tai chick litiä, johon oli yhdistetty murhat ja rikosten ratkominen

arvosana: 3 ½ / 5
WSOY 2010
sivut: 339
alkuteos: Four to Score, 1998
mistä: omasta hyllystä

VERONICA ROSSI: Yhä sininen taivas

Luin jossain vaiheessa tämän trilogian kaksi aikaisempaa osaa, mutten ollut kuitenkaan sarjasta niin kiinnostunut, että olisin rynnännyt kirjastoon hakemaan tätä kolmatta. Sain nyt vihdoinkin luettua tämän sen pudottua monta kertaa lukulistalla alemmas pois kiinnostavampien kirjojen tieltä.

Kuumeinen kilpajuoksu kohti merentakaista turvapaikkaa pois eetterimyrskyjen alta on alkanut. Perryä tuleva mittelö ei pelota, mutta heimon uusille tulokkaille ulkomaailma on arvaamattomia vaaroja täynnä. Ja onko eetterimuurien murtaminen edes mahdollista ilman kaapatun Cinderin poikkeuksellisia kykyjä?

Perry ja Aria kokoavat voimansa mahdottomalta tuntuvaan pelastustehtävään: löytävätkö he ystävänsä ja onko myyttinen paratiisi sittenkin pelkkää legendaa?

Mielipiteeni koko trilogiasta: Ihan jees. Muistanko trilogiasta mitään enää puolen vuoden päästä? Ehkä en.
Luin tämän viimeisen osan viikko sitten ja jo nyt muistikuvat kirjasta ovat vähän hatarat. Samaa valittelin toisenkin osan kohdalla - ensimmäisestä osasta ei ollut jäänyt oikein mitään mieleen.

Tämä viimeinen osa ja muutkin osat olivat kuitenkin oikein mukavaa luettavaa, vaikka vähän aikaa kestikin päästä kärryille kuka on kuka. Juonikin rullasi hyvin, tässä osassa oli kivasti tuotu mukaan enemmän actionia ja tummempia sävyjä, joista pidin ja fiilikset kirjan jälkeen olivatkin oikein hyvät.

Mukava trilogia siis kaiken kaikkiaan, mutta hieman mitäänsanomaton ja jää kyllä joidenkin muiden lukemieni dystopiasarjojen jalkoihin.

arvosana: 3 ½ / 5
WSOY 2014
sivut: 366
alkuteos: Into the Still Blue, 2014
mistä: kirjastosta

ANNUKKA SALAMA: Harakanloukku

Faunoidit ovat koukuttaneet monet suomalaiset lukijat ja jee vihdoin minäkin sain luettavakseni tämän päätösosan bongattuani sen kirjaston uutukaisista.

Vikke ei baariyön päätteeksi vastaa puhelimeensa ja Joone aavistaa pahinta. Faunoidiporukka lähtee pelastusretkelle, joka pakottaa myös Unnan ja Rufuksen unohtamaan sydänsurunsa, mutta mullistaa puolestaan Joonen elämän. Nuori vetovoimaa huokuva jousimies auttaa Joonen pulasta ja harakka on aivan avuton miehen edessä.

Faunoidien pitää taistella niin aikaa, pakkasta kuin myös päänsisäisiä houkutuksia vastaan yrittäessään löytää Viken.

Pakko heti aluksi sanoa, että kokonaisuudessaan tämä trilogia oli yksi parhaimmista suomalaisista sarjoista, joita olen lukenut. Salaman luomat faunoidit olivat koko sarjan ajan todella mielenkiintoisia ja hahmot hauskoja ja poikkeavia.

Tässä viimeisessä osassa ikäänkuin päähenkilöiden vaihdos Jooneen virkisti tarinaa mukavasti. Mielestäni tämä viimeinen osa olikin varmaan paras, sillä toimintaa riitti ja oli hienoa kurkistaa paremmin myös metsästäjien elämään. Olisinkin toivonut, että tämä olisi vielä jatkunut, sillä metsästäjistä oli niin mielenkiintoista lukea. Lisäksi olisin kaivannut hiukkasen enemmän myös Unnalta ja Rufukselta, mutta kirjan loppu oli hyvä ja korvasi myös tämän heidänkin osaltaan.

Kyllä tämän trilogian jälkeen jäi toivomaan, että jospa faunoideista ja metsästäjistä saisi vielä joskus lukea lisääkin.

arvosana: 5 / 5 
WSOY 2014 
sivut: 446
mistä: kirjastosta

LAURA LÄHTEENMÄKI: North End 3 - Karrelle polttava helle

Tämä Lähteenmäen nuorten dystopiaa sisältävä trilogia on ollut mielestäni ihan ok, ehkei juuri minulle suunnattu, mutta kuitenkin mielenkiintoinen ilmastonmuutosteemoineen.

Pohjoiseen on vihdoinkin tullut kesä. North Endiin perustetaan kaivosta ja taloyhtiöön on majoitettu malminetsijöitä. 16-vuotias koulusta erotettu Aasa toimii heidän emäntänään, mutta vaikka normaalisti Aasa on tomera ja kova suustaan, niin nyt hän ei ole ollenkaan oma itsensä, sillä kauhukseen hän tajuaa olevansa raskaana.

Aasa ei haluaisi äidiksi, eikä North Endissä ole hänen mielestään hyvä kasvattaa lasta, joten hän suunnittelee myyvänsä sen ja ostavansa itselleen tulevaisuuden. Lapsi aiheuttaa hänelle kuitenkin ristiriitaisia tunteita, eikä Aasa tiedäkään mitä haluaisi tehdä.

Tämä viimeinen osa oli selkeästi kaikista paras. Aasa oli hahmona mielestäni mielenkiintoisin, sillä hän oli samaan aikaan sekä voimakas ja herkkä ja mielestäni sitä oli kuvailtu kirjassa hyvin.

Oli myös todella mielenkiintoista lukea siitä, millaiseksi Lähteenmäki oli kirjassaan kuvitellut lapsen saamiseen liittyvät asiat North Endissä: Sen kuinka vaikeaa raskaaksi tuleminen oli ja kuinka yleistä lapsen myyminen oli. Suosittelisin sarjaa ehdottomasti kaikille yläaste-ikäisille.

arvosana: 3 / 5
WSOY 2014
sivut: 272
mistä: kirjastosta

MICHELLE GAGNON: Kukaan ei kaipaa sinua

Tämän kirjan olin bongannut jo muutamista blogeista ja sen saaman positiivisen palautteen johdosta minäkin päädyin lukemaan sen melkeinpä yhdeltä istumalta.

Noa Torson ei tiedä, että hänet on tempaistu ihmiskokeeseen, kun hän herää tippaletku käsivarressaan karussa sairaalavuoteessa. Sijaiskodeissa kasvanut Noa onnistuu pakenemaan, mutta ensimmäistä kertaa hän joutuu myös turvautumaan ulkopuoliseen apuun.

Peter Gregory päättää eräänä iltana avata tekopyhän isänsä tietokoneen päästäkseen selville mitä tämä puuhailee. Hän ehtii hädin tuskin klikata kummallisen Persefone-projektin tiedostoja, kun kotiin murtautuu joukko mustapukuisia miehiä vieden kannettavan mukanaan.

Noa ja Peter kohtaavat toisensa hakkeriyhteisön kautta ja tajuavat sotkeutuneensa samaan juttuun. Megaluokan datan analysointi jättää tilaa vain kammottaville tulkinnoille.

Mielestäni tämä kirja oli mukava ja virkistävä uutuus nuorten trilleri- ja scifi-genreen. Kirja pyöri paljon tietokonemaailmassa, joka oli ainakin minulle ihan uutta kirjoissa ja siksi mielenkiintoista. Välillä olin hieman sekaisin teknologian ja lääketieteen termistöstä, mutta ne toivat hyvän lisän kirjaan.

Päähenkilöistä Noa oli todella mielenkiintoinen hahmo, jonka jalkoihin Peter selkeästi jäi. Tykkäsin kuitenkin siitä, että romantiikkaa ei oltu turhaan tungettu tähän kirjaan sotkemaan muita kuvioita. Jospa sitä enemmän seuraavaan osaan - tähän sitä en ainakaan itse kaivannut.
Suosittelen tarttumaan tähän kirjaan!

arvosana: 4½ / 5
WSOY 2014
sivut: 350
alkuteos: Don't Turn Around, 2012
mistä: kirjastosta

LAUREN OLIVER: Requiem - Rakkaus palaa

Jälleen sain yhden dystopia-trilogian päätökseen. Näitä onkin riittänyt, sillä yhdessä vaiheessa tämän tyyppisiä kirjoja tuli hyllyihin vaikka kuinka monia. Lukiessakin kirjojen henkilöt ja juonet menivät  välillä vähän sekaisin.

Sota hallitusta vastaan on täydessä liekissä ja panokset entistä korkeammat. Valvojat ulottavat iskunsa yhä syvemmälle kapinallisten asuttamaan korpeen ja ihmishengen hinta on halpa. Lena on väistämättömien ratkaisujen edessä. Hän käy tasiteluun mielessään vain yksi päämäärä: elä vapaana tai kuole.

Samaan aikaan Portlandissa Hana valmistautuu rakkaudettomaan liittoon nuoren pormestarin kanssa, joka puhuu terrorin ja tyrannian kielellä. Täydellisten kulissien takana paine kasvaa kasvamistaan ja myös Hanalla on salaisuuksia jotka eivät kestä päivänvaloa. Vaihe vaiheelta tapahtumat vierivät pisteeseen, jossa rinnakkaiset maailmat törmäävät, tunteet tihentyvät ja totuudet huudetaan julki.

Ensimmäisestä osasta pidin, joskin olisin toivonut että kyseessä olisi ollut yksittäinen kirja, jolle ei olisi tullut jatkoa. Toisaalta toisesta osasta pidin vieläkin enemmän, joten ei haitannut. Tämä kolmas osa olikin minulle sitten pettymys.

Ei kirja nyt ihan huono ollut, kyllähän sen luki. Oli kirjassa hyviäkin hahmoja ja kohtia, mutta ei se silti iskenyt ja kirjan loputtua jäi liikaa kysymyksiä. Kirja eteni turhan ennalta-arvattavasti ja mielestäni kirjan kolmiodraama ei oikein toiminut. Harmi, että tähänkin sarjaan oli pakko sellainen tunkea.

arvosana: 2 ½ / 5
WSOY 2013
sivut: 334
alkuteos: Requiem, 2013
mistä: kirjastosta

MELISSA MARR: Ilki ihana

Tällä hetkellä vietän pientä omaa lomaa ennen varsinaista lomaa ja nappasin mukaani lukemisiksi muutaman kirjan omasta hyllystäni. Ensimmäiseksi päätin lukea tämän jo itse asiassa useampaankin kertaan lukemani keijutarinan.

Lukiolaistyttö Aislinn on aina nähnyt keijuja, vaikka suurin osa ihmisistä ei niitä näe - sitä hänkin toivoisi. Aislinn on nimittäin nähnyt keijujen julmuuden ja hän pelkääkin, että ne saisivat hänen näkökykynsä selville ja satuttaisivat häntä.

Kammottava ja viehättävä keiju Keenan on kesän kuningas, joka on etsinyt kuningatartaan vuosisatojen ajan. Tällä kertaa hän on iskenyt silmänsä Aislinniin ajatellen tämän oleva hänen tuleva kuningattarensa. Aislinnin turvassa pitäneet säännöt eivät enään päde, ja hänen vapautensa, elämänsä ja paras ystävänsä ja ihastuksensa Sethkin ovat vaarassa.

Pidin tästä kirjasta erittäin paljon jo silloin, kun luin sen ensimmäisen kerran, eikä se ollut hullumpi edelleenkään. Marr on luonut kiinnostavan ja ihastuttavan keijujen maailman meidän maailmamme rinnalle. Hahmot olivat mielestäni mielenkiintoisia ja mukaan oli mahdutettu myös perinteinen kolmiodraama, joka minun mielestäni sopii aina hyvin tällaisiin nuortenkirjoihin.

Kirja on erittäin nopealukuinen ja viihdyttävä ja suosittelen sitä kaikille nuorten fantasiasta tykkääville. Myös toinen osa Sala kavala on suomennettu, mutta muita osia ei, joten minunkin pitäisi varmaan yrittää saada ne käsiini kirjastosta englanninkielisinä, vaikka suomeksi melkein aina luenkin.

arvosana: 5 / 5
WSOY 2008
sivut: 350
alkuteos: Wicked Lovely, 2007
mistä: omasta hyllystä

LAURA LÄHTEENMÄKI: North End 2 - Kaiken peittävä tulva

Päätin tarttua tähän North End-sarjan toiseen osaan, sillä muistin yllättävän hyvin ensimmäisen kirjan tapahtumat. On myös aina mielenkiintoista päästä lukemaan suomalaista dystopiaa.

North Endissä talvi on päättynyt, mutta kevät ei tuo helpotusta ankeaan arkeen. Tehdas on kiinni, eikä ihmisillä riitä ruokaa ja jopa tehtaanjohtajan tyttären Lunan parhaat ystävät syyttävät häntä töiden loppumisesta.

Lunan synkkää arkea piristää kuitenkin laulu - sama jolla äiti voitti viimeiset Euroviisut. Luna haluaa itsekin laulaa laulun Euroviisuissa saadakseen menolipun North Endistä.

Nyt kirjan päähenkilö oli vaihtunut ja pidinkin Lunasta enemmän kuin ensimmäisen osan Teklasta. Koin muutenkin tämän toisen osan olevan ylipäätään parempi.

Kirja oli ihan mukavaa luettavaa, mutta en taida enää olla sitä otollisinta kohdeyleisöä. Nuoremmille, ehkäpä yläaste-ikäisille kirja uppoaisi varmasti erinomaisesti ja on hienoa, että Suomessakin kirjoitetaan tällaista dystopiaa.

arvosana: 3 / 5
WSOY 2013
sivut: 301
mistä: kirjastosta

ANNUKKA SALAMA: Piraijakuiskaaja

Tämä kirja tuli luettua jo aikaa sitten, sillä eihän sitä voinut jättää yöpöydälle odottelemaan, vaan lukeminen oli pakko aloittaa heti. Sen verran hyvästä kirjasta on kuitenkin kyse, ettei tätä postausta voi noin vain jättää välistä.

Unna on vauhdikas skeittarimimmi ja ketterä kuin orava. Hän onkin faunoidi, joka saa kykynsä eläimeltä, aivan kuten ystäväporukkansa, jonka kanssa hän lähtee Kalifornian auringon alle.

Jännitettä ilmaan tuovat aaltoja kesyttävä salaperäinen sisaruspari sekä Unnan taustojen jäljitykseen liittyvät riskit: maailman viimeinen tulielementin edustaja ja planeetan ainoa faunoidinaaras ovat arka yhdistelmä, joka kiinnostaa muitakin kuin metsästäjiä.

Sarjan ensimmäinen osa Käärmeenlumooja ei lumonnut minua silloin niin täysillä kuin monet muut, mutta tämän toisen osan jälkeen olin kyllä ihan myyty. Salama oli kehitellyt hyvin mielenkiintoisia hahmoja ja juoni koukutti alusta lähtien.

Ensin olin vähän skeptinen maisemanvaihdoksen suhteen, mutta ihan turhaan. Kalifornia toi erittäin hyvää vaihtelua tarinaan ja toinen osa oli tarpeeksi erilainen kuin ensimmäinen. Muutama juttu sai kulmani kohoamaan, kuten lukemani perusteella muidenkin bloggarien: Onhan se ihan okei päästää lapsi toiselle puolen maailmaa - vai?
Kyseisiin juttuihin en kuitenkaan viitsinyt hirveästi takertua, vaan nautin lukemisesta. Odotan kyllä innolla kolmatta osaa, sillä näin onnistuneen kakkososan jälkeen tuntuu, että kolmannellakin osalla on paljon annettavaa.

BECCA FITZPATRICK: Loppusoitto

Tämän pariin en rynnännytkään heti ilmestymisen jälkeen opiskelukiireiden vuoksi, vaan jaksoin odottaa näinkin pitkään. Toisaalta edellinen osa ei täysin vakuuttanut, joten tämän pariin ei hirveä kiire ollut.

Nora on joutunut vastoin tahtoaan nefiliarmeijan johtajaksi, ja hän ja Patch on heitetty keskelle kytevää vallankumousta. Pari haluaa kuitenkin keksiä rauhanomaisen ratkaisun, mutta Nora ei saa arvostusta johtajana nefilien silmissä.

Asiaa ei paranna suhde langenneen enkelin Patchin kanssa, joka kuuluu vihollisten leiriin, vaikka seisookin rakastamansa Noran tukena. Kohtalo ei ole heidän puolellaan ja se voi pakottaa heidät taistelemaan toisiaan vastaan.

Kirja tempaisi mukaansa heti ensimmäisiltä sivuilta lähtien, eikä tätä lukiessa tullut hirveästi taukoja pidettyä. Paikoitellen juoni eteni minun makuuni jopa turhankin nopeasti ja mielestäni joihinkin juttuihin olisi voinut keskittyä enemmänkin. Esimerkiksi ampumistilanne ja pakeneminen oli kuin pikkujuttu, mikä ihmetytti minua. Sellaisille asioille ei annettu tarpeeksi aikaa, vaan siirryttiin jo seuraavaan. Toisaalta eipähän tullut tylsiä kohtia, vaikka juoni olikin  muutaman kerran hieman ennalta-arvattava.

Tämähän on siis sarjan päätösosa ja mielestäni parempi kuin edellinen osa. Lopetus jätti kuitenkin turhan paljon asioita auki ja tulikin pohdittua, että mitäs esimerkiksi tälle ja tälle henkilölle kävi. Kuitenkin varsin kelpo sarja, vaikka ensimmäinen osa näistä olikin mielestäni selkeästi paras.

VERONICA ROSSI: Halki ikiyön

Pitihän minun ennen mökille karkaamista käydä hakemassa tämä Rossin dystopiatrilogian toinen osa kirjastosta aurinkoisen päivän laiturilukemisiksi ja kyllähän se koko päivä kului tämän kirjan parissa - muutamia päiväunia ja uintipulahduksia lukuunottamatta.

On kulunut kuukausia siitä, kun Aria ja Perry ovat viimeksi nähneet toisensa, mutta nyt he ovat jälleen yhdessä. Paljon on kuitenkin muuttunut, Perrystä on tullut vuorovetisten uusi veriherra ja Ariaan suhtaudutaan vihamielisesti.

Eetterimyrskyt pahenevat ja eläminen on jatkuvaa selviytymistä. Aria huomaa pelkäävänsä, että ainoa tapa pelastaa itsensä että Perry on purkaa heidän kahden side lopullisesti.

En tiedä mikä dementia minuun on iskenyt, sillä edellinen osa ei oikein ollut jäänyt mieleeni. Tätä lukiessa kesti hetken aikaa, ennen kuin sain juonesta kiinni ja aloin muistaa kuka on kukin.

Joka tapauksessa tämä kirja yllätti minut iloisesti. Juoni eteni sutjakkaasti ja kirjan pääpari oli mielenkiintoinen. Jotkin hahmot taas tulivat ja menivät, eli tuntuivat mielestäni vähän turhilta eikä niihin meinannut saada ns. otetta. Tämän osan perusteella tuntuu, että herkullisimpia juttuja on säästelty siihen viimeiseen osaan, eli sitä odotellessa sitten vaan.

JANE AUSTEN: Ylpeys ja ennakkoluulo

Kirjallisuusdiplomi 2010-2013 - maailmankirjallisuuden klasikkot

Kirjallisuusdiplomiin kuuluvien teosten esittelyt ovat erilaisia, verrattuna muihin esittelyihin.
Pidän paljon Keira Knightleyn tähdittämästä elokuvaversiosta Ylpeys ja ennakkoluulo ja minun oli jo useampaan otteeseen ollut tarkoitus lukea kirjakin, mutta aina se jäi ja nyt siihen tarjoutui hyvä tilaisuus.

Yllätyin kyllä ensimmäisiltä sivuilta lähtien siitä, kuinka hyvin elokuva mielestäni noudattelee tyyliltään kirjaa. Toisaalta se myös häiritsi lukemistani, sillä elokuva oli niin vahvasti taustalla vaikuttamassa.

Ylpeys ja ennakkoluulo kertoo siis ennakkoluuloisen Elizabethin ja ylpeän Darcyn rakkaustarinan. Lisäksi kirjassa seurataan myös Elizabethin sisarusten elämää ja kommelluksia. Elizabethin äidillä kun on tarkoitus saada kaikki viisi tytärtään hyviin naimisiin. Monille tarina taitaakin olla tuttu.

Ylpeys ja ennakkoluulo on julkaistu 1813, elikkä 200 vuotta sitten ja tämä on mielestäni juuri sellainen ihka oikea klassikko johon minäkin jopa tykästyin. Ajankuvaus on mielestäni erittäin hienoa tässä teoksessa - millaista oli tapakulttuuri ja mitä arkipäiviin kuului. Hahmothan ovat kirjassa yksi syy, miksi se on niin rakastettu ja minäkin pidin heistä. Välillä niinkin nokkelat sanailut hahmojen välillä alkoivat ärsyttämään ja silloin tällöin olisi kaivannut jotain hömppää, mutta tätä klassikkoa en menisi muuttamaan.

Todennäköisesti tämä on kirja, jonka pariin tulen mahdollisesti palaamaan vielä parinkin vuoden päästä.