Joululahjahumussa

Niin se tuli sitten tänäkin vuonna. Pienoinen joululahjapaniikki. Olin suunnitellut ompelevani lähes kaikki lahjat, mutta sitten kävikin yllättävä käänne (sain työn!) ja yhtäkkiä aikaa ompeluille ei enää ollutkaan. Niinpä jouduin pähkäilemään ja tekemään täsmäiskut kauppoihin.

Muutaman lahjan ehdin kuitenkin ommella. Loput sitten ostin käytettynä ja osan ihan uutena. Yritän parhaani mukaan ostaa aina hyödyllisiä ja kestäviä lahjoja, etten vain antaisi mitään krääsää. Myös esim. leffa- tai teatteriliput on minusta mukava aineeton lahja. Ja kaikki itse tehdyt lahjat on minusta tietenkin ihania, niin saajana kuin antajanakin.

Lahjat paketoin monesti sanomalehteen tai lasten piirustuksiin. Mies on innostunut kääräisemään paketit vanhoihin Aku Ankkoihin. Näin saa tosi kivoja, ja ainakin persoonallisia paketteja. Yksi hyväksi todettu vaihtoehto on myös kierrätettävä lahjakassi. 

Jotenkin ahdistun siitä, että hienoon lahjapaperiin paketoitu paketti revitään sekunnissa auki ja mytätään lattialle odottelemaan roskakoria. Yleensä yritä  olla kyllä kärppänä keräämässä talteen hienot lahjapaperit, jotta voin laittaa ne kiertoon. Ja koittamassa estää niiden repimisen. Jouluna se ei kuitenkaan tunnu kovin hyvin onnistuvan kun meillä on joulunvietossa aina niin paljon sitä (mukavaa) hässäkkää. 

Sanomalehtipaperit voi sitten kivasti kierrättää paperinkeräykseen. Kaupan lahjapapereita ei sen sijaan sinne voi laittaa (mm. suuren mustemäärän ja päällysteiden takia) vaan ne menee seka-tai energiajäteroskikseen eli kaatopaikalle tai poltettavaksi.

 

Onko teillä jo kaikki lahjat hankittuna?

Ompelupäivä..!

Olen ompelu- ja käsityöhullu. Aloitin tämän hulluuden jo ala-asteella. Muistan kun äitini opetti minua ompelemaan itselleni housut sekä neulomaan sukkien kantapäitä. Tämä ompeluvimma ja käsityöinnostus kulkee selvästikin suvussamme sillä ätini lisäksi myös mummuni oli kova käsityöihminen. Mummolavierailun kohokohtia oli kun pääsin mummun kanssa kutomaan mattoja! Niitä hetkiä muistan edelleenkin lämmöllä.

Ommellut olen siis lähes tulkoon koko elämäni. Välillä on pitkiä taukoja ja välillä taas saan kunnon inspiraation. En ole tosiaankaan mikään pro mutta suhteellisen osaava kuitenkin. Olen huomannut että harjoitus tekee mestarin (heh). Olen saanut myös paljon oppia superlahjakkaalta ompeluystävältäni (terveisiä Turkuun :) ). Pari vuotta sitten innostuin niin paljon, että rupesin jopa pienimuotoisesti myymään pipoja ja muuta pientä ompelusta omalla "merkillä". Yhden kerran olen ollut myös Naisten joulumessuilla myymässä. Näitä ompeluksiani voi kurkkia täältä.

Innostus on edelleen suuri, mutta jotenkin tilanpuute on alkanut tökkimään. Haaveilen ompeluhuoneesta, jonne voisin rauhassa levittää koneeni ja kankaani. Eikä joka ompelukerran jälkeen tarvitsisi pakata kaikki kankaat, koneet ja tarvikkeet takaisin laatikoihinsa kaapin perälle.

Ahtaudesta huolimatta olen väsäillyt hieman joululahjoja (niistä kuvia mahdollisesti myöhemmin). Ja ompelin pikkusiskolle mekon vanhasta paidastani. Uutta on vain resorit. Paidassa oli olkapäissä tuollaiset hörselöt ja siitä saikin oivallisen vähän fiinimmän taskun. Nyt on uusi mekko joulunviettoon!