Evinsalo, Kari: Etsivä Vertti ja väärentäjä

Mäkelä 2015

Elokuu on käsillä ja Vertti, Korppi ja Lissu ovat palaamassa koulunpenkille. Kenelläkään heistä ei olisi varmaan mitään sitä vastaan, että kesäloma vielä jatkuisi, mutta minkäs teet, Vertillä ja Korpilla alkaa neljäs luokka ja Lissulla viides. Kaveruksilla on ollut taipumusta sotkeentua rikollisiin puuhiin harrastelijaetsivien ominaisuudessa, eikä tämä sarjan kolmas kirja tee poikkeusta, joten jännitystä ja seikkailua on tiedossa.

Lissulla on uusi luokkakaveri, alunperin Vietnamista lähtöisin oleva Tâm, joka on mielissään uusista kavereista. Tâm kutsuu heidät kylään kotiinsa, jossa asuu myös Tâmin isä herra Trong. Herra Trong on koulutukseltaan konservaattori ja tekee monenlaisia taidemaailmaan liittyviä töitä. Hänellä on nettisivut, joiden kautta salaperäinen kreivi von Stroganov on ottanut häneen yhteyttä ja toivoo kopiota kuuluisan taidemaalarin Albert Edelfeltin työstä – tädilleen syntymäpäivälahjaksi. Herra Trong lupautuu maalaamaan tilatun työn, mutta kuinka käy, kun kreivi haluaisikin maalauksia lisää, ja herra Trong kieltäytyy.

Erään koulupäivän jälkeen Tâm saapuu kotiin, ja ihmettelee kun isä ei olekaan siellä. Isä ei myöskään vastaa puhelimeen, ja hänen työhuoneestaan löytyy vain epäilyttävä viestilappu ja sekasotku, jollaista isä ei ikinä jättäisi jälkeensä vapaaehtoisesti. Onneksi Tâmin uudet ystävät ottavat herra Trongin etsimisen asiakseen, ja pian kaverukset löytävätkin lupaavia johtolankoja, joita seuraavat vaivojaan säästelemättä.

Kaverusten apuna etsivän työssä ovat niin Vertin isoisältään perinnöksi saamat etsivän tarvikkeet, kuin itse isoisä, yksityisetsivä Albert Vataja, jota tapaamaan Vertti leijailee unissaan. Aiemmin selvitettyjen juttujen tiimoilta tutuksi on tullut myös esimerkiksi rikosylikonstaapeli Tauno Murhanen, joka lupautuu opettamaan Vertille sormenjälkien ottamista, ja jonka epäilykset heräävät, kun tutkittu sormenjälki löytyykin poliisin tietokannasta. Etsiväkaverukset eivät mielellään ottaisi tutkimuksiinsa mukaan aikuisia, mutta miten heidän käy, kun tutkimukset johdattavat aivan rikollisten kintereille...

Mäkelä 2014

Mäkelä 2013

 

Van Wagenen, Maya: Suosittu : omaelämäkerta

Karisto 2015












Maya Van Wagenenin omaelämäkerta kertoo yhdestä kouluvuodesta, jolloin 13-vuotias tyttö päättää nousta koulussaan suosituksi 1950-luvulla ilmestyneen oppaan ohjein. Tai ainakin testata olisiko se mahdollista. Samalla hän kirjaa ylös tapahtumia ja mietteitään ja kirjoittaa niistä sitten kirjan. Kuulostaako uskomattomalta? No niin minustakin, mutta taitaa tuo olla täyttä totta!

Maya Van Wagenen on koulunsa sosiaalisessa arvoasteikossa aika lailla pohjilla muiden syystä tai toisesta hyljeksittyjen tyyppien kanssa. Suosituimpia ovat lentopalloilijat ja jalkapalloilijat, ja välille mahtuu esimerkiksi orkesterinörttejä ja taidegoottityttöjä, eikä kenellekään tulisi mieleen rikkoa näiden ryhmittymien rajoja ja tuppautua itselleen "sopimattomaan" seuraan.

Betty Cornellin opaskirja suosiota tavoittelevalle teinille vuodelta 1951 tarttui aikoinaan Mayan isän mukaan kirpputorilta ja päätyy lopulta Mayalle. Perhe naureskelee kirjan ohjeille, mutta sitten äiti saa idean: mitä jos kokeilisit? Tottakai Maya kieltäytyy, mutta ajatus jää hautumaan ja lopulta hän päättää tosiaan kokeilla. Maya aloittaa helpoimmista ohjeista, sellaisista joiden noudattamista muut ihmiset eivät heti huomaa, ja etenee vähitellen, kuukausi kuukaudelta, asioihin, jotka väistämättä tulevat huomatuiksi. Ohjeita löytyy niin hiustenlaitosta ja meikkauksesta, pukeutumisesta, laihduttamisesta, ryhdistä, asenteesta kuin monesta muustakin aiheesta.

Mayan täytyy olla aika erikoislaatuinen ja todella rohkea nuori. Veikkaan, että aika harva 13-vuotias lähtisi toteuttamaan vastaavaa. Saati sitten kirjoittaisi kokemuksistaan kirjaa. Mayalla vaikuttaa olevan varsin vahva itseluottamus ja taustallaan perheen vahva tuki. Hän osaa myös nauraa itselleen ja kertoo kaikesta pieni pilke silmäkulmassa, joten kirja on varsin mukavaa luettavaa. Mutta mitä kokeilusta ja kirjasta sitten lopulta jää käteen? Maya pohtii paljon suosion olemusta ja sitä miksi joku on suosittu ja toinen ei, ja mitä suosittuna oleminen oikeastaan tarkoittaa. Hän myös yrittää selvittää pitävätkö suosittuina pidetyt tyypit itseään suosittuna vai eivät, ja yleensä eivät. Kaikilla on omat epävarmuutensa, oli ulkokuori ja ulkopuolisten mielikuva millainen tahansa. Sen sijaan, että pitää kiinni ennakkokäsityksistään ja jättää tutustumatta ihmisiin, kannattaisikin nostaa katse tuntemattoman silmiin, hymyillä ja mennä kysymään mitä kuuluu (vaikka kuinka pelottaisi). Sitä saattaa huomata kaataneensa muutaman näkymättömän raja-aidan ja tulleensa itsekin suosituksi.

Willis, Jeanne: Emma Possusen lelukoulu

Kirjoittanut: Jeanne Willis

Kuvittanut: Vanessa Cabban

Suomentanut: Raija Rintamäki

Mäkelä 2014

 

"Tervetuloa lelukouluun!" sanoo Emma Possunen aloitellessaan oppituntia. Innokkaina oppilaina paikalle ovat saapuneet mm. robotti Pelti-Pentti, nukke Ninni ja Pörhelö, joka taitaa olla jonkinlainen pehmo. Tänään on tarkoitus oppia lapsista: mitä lapset ovat ja miten ne käyttäytyvät. Jokainen lelu päätyy todennäköisesti jossain vaiheessa jollekin lapselle leikkikaveriksi, joten lelujen pitää tietää miten heidän kanssaan selviää.

 

 

Kirjan idea on hauska, ja siinä käydään lelujen näkökulmasta läpi esimerkiksi lasten ja lelujen eroja. Emma Possunen kertoo vauvojen pissaavan vaippaan, ja joku leluista toivoisi pystyvänsä samaan. Kasvaminen taas ei tunnukaan hauskalta ominaisuudelta, koska hienot vaatteethan jäisivät sitten pieneksi.

 

Lelujen koulupäivä jatkuu, ja ennen seuraavaa harjoitusta kaikille oppilaille jaetaan turvakypärät. Hassut hatut vähän ihmetyttävät, mutta niille löytyy hyvä selitys: nyt harjoitellaan putoamista. Leluhan saattaa joutua vaikka maahan viskatuksi, joten täytyy osata laskeutua turvallisesti. Lelujen heittely saa lapset vaikuttamaan leluista vähän tuhmilta ja pelottavilta, mutta Emma selittää sen olevan vain heidän leikkiään.

 

 

Hienosti lelut suoriutuvat hyppyharjoituksista, kunnes Pelti-Pentille käy pieni vahinko... Kaikki menee lopulta ihan hyvin, ja vahingosta tarjoutuu kätevästi aihe seuraavalle oppitunnille.

Kallioniemi, Tuula: Karoliina ja oikukas uni

Otava 2014

Tuula Kallioniemen uusin kirja Karoliinasta kertoo unesta - tai oikeastaan sen puutteesta. Ekaluokkalainen Karoliina ei nimittäin millään saa enää iltaisin unta. Karoliina yrittää ystäviensä kanssa selvittää, miksi hän ei saa unta ja mikä siihen auttaisi. Ehdotuksia satelee aina kuuhulluudesta lampaiden laskemiseen ja homeopatiaan, ja unenpäätäkin Karoliina yrittää etsiä - mikään keino ei vain tunnu auttavan. Lopulta Karoliina päättää ottaa kaikki mahdolliset neuvot käyttöön yhtä aikaa.

Kello lähestyy yhdeksää. Karoliina Paju on valmistautunut perin pohjin. Hän on kuin onkin lainannut äidin piikkimaton, jolla äiti kuulemma rentoutuu raskaan työpäivän jälkeen. Hän on valmistanut rypsiöljystä ja ap-pel-sii-nin-kuo-ris-ta huonetuoksun, johon on lorauttanut varmuuden vuoksi isän hyväntuoksuista partavettä. Hän on juonut kolme isoa mukillista kaakaota ja syönyt neljä korvapuustia. Sänkynsä Karoliina on siirtänyt keskelle huoneensa lattiaa. Karoliina toivottaa vanhemmilleen hyvää yötä ja heittäytyy vuoteelleen. Jadekiven hän on asettanut huolellisesti tyynynsä alle.

Mutta mikä konsti saa Karoliinan lopulta nukahtamaan? 

Helppolukuinen Karoliina-sarja kertoo Karoliinasta ja hänen ystävistään. Karoliina on neuvokas tyttö, jolle sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Karoliina-kirjoissa on ilahduttavasti aina erilaisia, ajankohtaisia aiheita ja kirjat ovat myös vaivihkaisella tavalla opettavia ja kasvattavia. Kirjassa on myös vaikeimmat sanat tavutettu ja Marika Maijalan laatimat kuvituskuvat ovat mielenkiintoisia ja tuovat kirjan henkilöitä lähemmäksi lukijaa.

Erityisen ilahduttavaa kirjastonhoitajalle Karoliina ja oikukas uni-kirjassa on kohtaus, jossa Karoliinan ystävä Paskeri ehdottaa Karoliinalle, että hänen pitäisi lukea jokin kirja että saisi unen päästä kiinni - Paskerin mielestä kaikki kirjat ovat niin tylsiä, että niitä lukiessa nukahtaa niin päivällä kuin yölläkin. Ystävykset hakevatkin kirjastosta Paskerin mielestä tylsän kirjan (onhan siinä tyttö kannessa) ja Karoliina alkaa lukea Paskerille. Jutussa käy kuitenkin niin, että kirja on Paskerin mielestä niin mielenkiintoinen, että hän joutuu lainaamaan sen Karoliinalta itselleen lukeakseen sen!

Aarnio, Reeta: Tuulien taikuri

Otava (2013)

Taikakoululaiset Liina, Siri, Eetu ja Viola seikkailevat Reeta Aarnion taikojen maailmasta kertovassa fantasiasarjassa. Tuulien taikuri on sarjan itsenäinen päätösosa. Aiemmin ovat ilmestyneet Maan kätkemät, Veden vanki ja Virvatulen vartijat. 

Liina, Siri, Eetu ja Viola ovat parhaita ystäviä. He asuvat Kuunangan kaupungissa ja käyvät päivisin koulua. Iltaisin he osallistuvat taikatunneille, joille vain valitut, taikuuden lahjoja omaavat pääsevät. Lapset oppivat kaikkea uutta esimerkiksi kotitontuista, maahisista, veden väestä ja ilmanhengistä. He tutustuvat myös leijutukseen ja tuonpuoleiseen.

Kuunankaan saapuu outo muukalainen, joka kantaa tuonenmarjoja kaulallaan. Samaan aikaan kaupungissa alkaa tapahtua kummia: tuulet kovenevat ja myrsky nousee. Sähköt ja tiet ovat poikki, talot kärsivät tuhoista eikä kaikkia paikkoja ehditä korjata. Myös kaupunginjohtaja tapaa muukalaisen ja sen jälkeen palveluita aletaan lakkauttaa ja kaupungissa alkaa vallita kaaos. Mutta miksi muukalainen haluaa tuhota Kuunangan kaupungin?

Taikakoululaiset pääsevät muukalaisen jäljille, mutta ennen kuin kaupunki on pelastettu, lapset vierailevat tuonpuoleisessa ja oppivat myös jotain tärkeää ystävyydestä ja yhteistyöstä. Seikkailuun sisältyy kuitenkin vaaroja, sillä jos ei ole varovainen, voi tuonelaan jäädä ikuisiksi ajoiksi..

Poimi puolat pientareelta, / marjat mättähän nenästä, / hallahelmet, kylmäkyljet, / punapuolukat kokoa. 

Poimi puolat, nouki marjat, / Mutta älä noukkiessas, / älä itseäs unohda, / heitä huolta huomisesta, / täällä tuonen tantereilla, / pohjan pitkillä pihoilla

Silloin saat heittää hyvästit / maammollesi, taatollesi, / kullaiselle kodillesi, / ehtoisalle elollesi. 

Reeta Aarnion fantasiakirjoissa taikuus löytyy jokaisen sisältä, omasta mielestä - ei taikasauvoista tai taikatempuista. Kirjoissa on paljon suomalaista mytologiaa ja kalevalamittaiset loitsut ilahduttavat lukijaa. Aarnio onkin hienosti tuonut fantasian suomalaiseen ympäristöön. Kirjoissa käsitellään myös hyvin erilaisia tunteita ja arjen tilanteita, joita lapset kokevat ja joihin he joutuvat. Sarja sopii hyvin esimerkiksi alakoululaisille, joille lukeminen on jo sujuvaa. Myös aloittelevalle fantasialukijalle sarjaa voisi suositella.

Rentta, Sharon: Simo käy koulua

Simo ja sen ystävät leikkivät ja käyvät koulua yhdessä. Simo on pieni sininen norsu ja sen ystäviin kuuluvat esimerkiksi pörröturkkinen koira nimeltä Rasmus sekä tanssiva sammakko nimeltä Nestori, mutta on sillä monta muutakin ystävää. Koulu sijaitsee niityllä ison tuuhean puun juurella ja siellä ystävyksiä opettaa Kerttu Koiranen. Kaikki osallistuvat opetukseen innokkaina.

Eräänä päivänä opettaja esittelee luokalle uuden oppilaan, Aksun. Aksu on tosi reipas ja haluaa heti tutustua kaikkiin. Opettaja pyytää kaikkia esittelemään jonkin taitonsa. Simo viittaa, mutta opettaja antaa vuoron ensin Aksulle ja Aksu osoittautuukin todella taitavaksi. Se osaa vaikka mitä, ja kaikki muut ihastelevat – paitsi Simo. Simoa harmittaa. Sen taito tuntuukin nyt ihan mitättömältä, eikä se halua enää kertoa siitä.

Kaikki rakastavat Aksua. Aksu on tosi etevä kaikessa, ja kaikkien mielestä aivan mahtava tyyppi. Simon mielestä Aksu on vähän ollakseen ja Simon harmitus kasvaa niin, että se tekee jotain tuhmaa. Sitten se tekee vielä jotain muutakin tuhmaa, ja Aksua itkettää. Opettaja pistää pelin poikki ja Simo joutuu vetäytymään omiin oloihinsa miettimään tekosiaan.

Simo istuu pitkään yksin, mutta sitten joku tulee juttelemaan sen kanssa. Sehän on Aksu! Aksu haluaa tietää miksi Simo ei pidä siitä. Simo vastaa, että koska Aksu on hyvä kaikessa, mutta Simo ei missään. Aksu vakuuttaa, että se ei pidä ollenkaan paikkaansa. Simo on hyvä ystävä. Kaikki pitävät Simosta todella paljon ja haluavat leikkiä sen kanssa. Voi juku, sanoo Simo, ja sen harmi häviää. Kun asiat on saatu puhumalla selvitettyä, voivat Aksu ja Simo aloittaa puhtaalta pöydältä ja tulla hyviksi ystäviksi.

Tarinan kuvitus on väritykseltään melko hempeä, rauhallinen ja kaunis. Silti tarinasta ei puutu vauhtiakaan. Tekstiä on sopivan vähän ja kuvat puhuvat puolestaan. Eläimet on kuvattu melko realistisen kokoisina ja näköisinä ja hahmoille on hauskasti annettu pieniä vuorosanoja myös ”varsinaisen”, suuremmalla fontilla kirjoitetun tekstin oheen. Kirja sopii hienosti esimerkiksi kaikille pienille koululaisille ja päiväkotilaisille; kaikki ovat erilaisia ja osaavat eri asioita, kiusata ei saa siitä eikä muusta syystä johtuen ja jos erimielisyyksiä ilmenee, niistä selvitään puhumalla. Ja sitten voidaan taas olla kavereita.