Riddell, Chris: Ada Gootti ja hiiren haamu

Gummerus 2015
Englanninkielinen alkuteos Goth Girl and the Ghost of a Mouse
Suomentanut Jaana Kapari-Jatta
Muuan hiiri muistelee -kirjasen suomentanut Kristiina Drews

Ada Gootti asuu valtavassa Kalmatollon kartanossa isänsä lordi Gootin kanssa. Lordi Gootti on hurjan kuuluisa pyöräilevä runoilija, jonka harrastuksiin kuuluu myös potkuhevosratsastus ja puutarhatonttujen posauttelu väkipyssyllä. Adan äiti - kaunis thessalonikilainen nuorallatanssija - on kuollut traagisessa onnettomuudessa Adan ollessa vielä vauva, eikä lordi Gootti ole päässyt yli rakkaan vaimonsa menetyksestä. Ada muistuttaa kovasti äitiään, mikä on saanut lordin omaksumaan erikoislaatuisen uskomuksen siitä, että lasten tulisi kuulua, muttei näkyä. Ada ymmärtää, että hänen näkemisensä saa isän surulliseksi, mutta ei hän silti mielellään käytä isoja, kömpelöitä ja ennenkaikkea äänekkäitä saappaita, joiden aiheuttaman metelin ansiosta isä pystyy välttelemään häntä.

Isän kanssa vietettyjä viikottaisia teehetkiä lukuunottamatta Ada on kartanossa aika yksin. Omalaatuisia palvelijoita ja tiuhaan vaihtuvia kotiopettajattaria kyllä riittää, mutta samanikäisiä kavereita ei ole. Eräänä yönä Ada tutustuu Ishmaeliin, joka on hiiri. Tai itseasiassa oli hiiri, kunnes sai surmansa loukussa ja on nyt hiiren haamu. Jostain syystä Ishmael on jäänyt kummittelemaan kartanoon, eikä kukaan muu kuin Ada pysty näkemään sitä. Ada ja Ishmael lähtevät seikkailemaan valtavan kartanon vanhaan käyttämättömään osaan ja yhtä valtavaan ja sokkeloiseen puutarhaan, josta löytyykin monenlaista yllättävää.

Eräällä yksinäisellä aamiaisella Ada tapaa yllättäen kaksi omanikäistään lasta, joiden mukana hän pääsee salaperäiseen Ullakkokerhoon. Siellä kokoontuu kartanon nuoria palvelijoita ja työntekijöiden lapsia, eikä kartanonherran tytärtä ole tietenkään koskaan kutsuttu mukaan, vaikka hän on kovasti kavereita kaivannutkin. Ullakkokerhon porukka alkaa huomata kartanon tiluksilla epäilyttäviä tapahtumia, joihin tuntuu liittyvän kartanon sisäriistanvartija Nurjamaa. Lordi Gootin jokavuotinen sisämetsästyksen ja metaforisen polkukisan päivä lähenee, ja tänä vuonna Nurjamaan hoitamissa järjestelyissä vaikuttaa olevan jokin pielessä.

Kartanon fantastisen erikoinen väki ja kirjan tarina ihanan outoine käänteineen imaisee lukijan tehokkaasti mukaansa. Koskaan ei tiedä mitä seuraavassa hetkessä tapahtuu ja sivua kääntämällä saattaa löytää itsensä mitä eriskummallisimpien hahmojen seurasta. Niin kuvittajana kuin kirjailijana tunnetun Chris Riddelin mustavalkopiirrokset ja luvun aloittavat koristeelliset anfangit sopivat hienosti kirjan goottiromanttisen tummaan tunnelmaan. Sarjasta on suomennettu tämän lisäksi kaksi osaa: Ada Gootti ja kuoloa kamalammat kestit sekä Ada Gootti ja Humisevan karju.




       

Gummerus 2016

 

 

Webster, Sheryl: Nipsu-hiiren kaulaliina

Kuvitus Caroline Pedler

Nipsu-hiiri on jo pitkään seurannut miten talon emäntä neuloo ja samalla kuiskailee erikoisia sanoja: ”Yksi oikein, yksi nurin, kaksi yhteen.” Nyt emäntä on heittänyt yhden vääränvärisen lankakerän pois, ja kukas muukaan sen onnistuu nappaamaan kuin Nipsu. Nipsulla on nyt ihanaa superpehmoista villalankaa ja sen ystävä, Helmi-siili, avustaa sopivien puikkojen löytymisessä. Kotiin asti Nipsu ei millään malta odottaa vaan sen täytyy jo matkalla kokeilla, ja kunhan taikasanat vielä muistaa sanoa, alkaa silmukoitakin syntyä.

Innoissaan Nipsu neuloo samalla kun kävelee kohti kotia. Neuloessa tarkkaavaisuus saattaa tietysti hieman herpaantua ja onkin hyvä, että ystäviä sattuu juuri sopiville kohdin pelastamaan pulasta. Lanka lepattaa ja liehuu ja puikot kilisevät ja kalisevat. Lopulta Nipsu saapuu kotiin. Neulominen voi olla koukuttavaa, eikä Nipsukaan malta mennä nukkumaan. Vielä vähän ja vielä vähän, ja huomaamatta neuloessa menee koko yö.

Ai niin, huivihan Nipsun neulomuksesta syntyy ja se tulee aina vain pidemmäksi – kunnes lanka viimein loppuu. Olisi mahtavaa mennä näyttämään huivia ystäville, mutta Nipsu on huomaamattaan neulonut itsensä jumiin. Onneksi nuo samaiset ystävät ovat taas paikalla sopivalla hetkellä ja ehkä yhdessä valtavan pitkälle, lämpimälle ja superpehmoiselle huiville keksitään myös käyttöä. Lumihiutaleet kun alkavat jo leijailla taivaalta ja talvi tehdä tuloaan.

Suloisten eläinhahmojen ja pehmeiden värien lisäksi kirjan kuvituksesta löytyy juju: sitä kannattaa myös koskettaa. Neule kulkee mukana joka aukeamalla ja on samettisen pehmeää. Niinhän sitä oikeitakin lankoja ja neulomuksia on ihana hypistellä, niin että miksei sitten myös tätä.