Neil Gaiman: Hautausmaan poika

Neil Gaiman on monipuolinen kirjailija, ja on kirjoittanut niin aikuisille kuin lapsille ja nuorillekin suunnattuja kirjoja. Tämä kyseinen kirja on nuorille ja lapsille suunnattua tuotantoa. Mielestäni sen tarina sopii todella hyvin myös meille aikuisillekin. Ainakin jos olemme spefi-kirjallisuuden perään. Voin sanoa jo näin aluksi, että tämä kirja on yksi parhaita teoksia, joita olen Gaimanilta lukenut. 

Hautausmaan poikaa kertoo Eikusta (varsinaiselta nimeltään Ei-kukaan Owens), joka asuu hautausmaalla, ja jonka kasvattivanhemmat ovat kummituksia. Eikku on kuitenkin aivan elävä poika tosin hän on saanut kunniakuolleen arvonimen hautausmaalla. Vaikka hänen vanhempansa ovat haamuja on hänellä myös hieman lihallisempikin kaitsija nimittäin hänen holhoojansa Silas. Eikku asuu hautausmaalla koska hänen koko perheensä on murhannut Jack-niminen murhamies, ja Eikku oli ainoa joka pelastui tuhoyöltä sillä hän pääsi pakoon ja vaelsi taaperona läheiselle hautausmaalle. Nyt Silas yrittää Eikuin varttuessa pitää huolta siitä, ettei Jack, joka on edelleen Eikun perässä,löydä tätä.

Eikun elämä hautausmaalla on yhtä seikkailua, ja muutaman kerran jopa vaarallista. Hän astuu muun muassa guuliportista, ja käy ulkomaailmassa ilman Silaksen lupaa. Eikku on aika onnellinen hautausmaalla mutta kasvaessaan hän haluaa yhä enemmän muiden hengittävien seuraan. Hän menee esimerkiksi kouluun, mikä ei sekään osoittaudu kauhean turvalliseksi. Lopulta tulee päivä kun Eikku joutuu asettautumaan maailman Jackeja vastaan. Mitenhän Eikun käy?

Hautausmaan poika on upeasti kerrottu tarina varttumisesta vaikka se sijoittuukin hieman erilaiseen ympäristöön. Kirjan sivuilla on välillä myös hyvin hautausmaan tunnelmaan sopivaa kuvitusta. Eikun seikkailut ovat jännittävää luettavaa ja Gaimanin huumorin säilä on myös vahvasti mukana tässäkin kirjassa. Gaiman taitaa maagisen realimsin todella hyvin, ja Hautausmaan Poika on yksi taidonnäyte sillä saralla. 

Suosittelen tätä kirjaa kaikille. Etenkin jos Gaiman on jo ennestään tuttu kirjailija, kehotan teitä tarttumaan tähänkin kirjaan, sillä kuten aiemmin kirjoitin, on tämä mielestäni yksi parhaista Gaimanin kirjoittamista kirjoista.

Neil Gaiman: Hämähäkkijumala

En voi sanoin kuvaillakkaan (voin aina tosin yrittää), miten huippu tämä kirja oli! Tykkään aivan älyttömästi Neil Gaimanin kirjoista, eikä tämä todellakaan ollut poikkeus. Kirja tempaisi mukaansa, ja rytinällä. Pitkästä aikaa sattui käteen sellainen teos, joka melkein vei yöunetkin...niin nopeasti se piti saada luettua :D

Hämähakkijumala kertoo oikeastaan perheestä. Aloitetaanpa kuitenkin siitä, mistä kirjakin alkaa.Yhden päähenkilön nimestä. Paksu-Charlie ei ollut erityisen paksu, mutta hänen isänsä oli antanut hänelle nimen Paksu-Charlien hänen ollessaan poika. Paksun Charlien isän antamat nimet eivät koskaan kadonneet. Tarina alkaa oikeastaan Charlien (en jaksa koko aikaa kirjoittaa sitä paksua tuohon :D) isän kuolemasta. Perhetuttavat, jotka auttavat hautaijaisten järjestämisessä paljastavat Charlielle hänen isänsä olleen Anansi, Hämähäkkijumala. Tätä Charlien on vaikea uskoa. Hänelle kerrotaan myös, että hänellä on veli, johon voi saada yhteyden puhumalla hämähäkeille. Eräänä iltana Charlie sattuu sanomaan eräälle hämähäkille haluavansa tavata veljensä. Seuraavana päivänä veli saapuukin, ja kertoo nimekseen Spider. Ilmeisesti suurin osa jumalallisista geeneistä on mennyt Spiderille. Tästä alkaa hulvaton ja jännittäväkin tapahtumasarja, jossa veljekset oppivat lisää niin toisistaan kuin isästäänkin.

Hämähäkkijumalassa oli jotain samaa kuin Gaimanin Unohdetut Jumalat- kirjassa. Tässä tapauksessa jumalat vain taisivat olla afrikkalaista alkuperää, ja olivat osittain eläimen hahmoisia. Myytit ja mielikuvitus sekoittuivat kirjassa mielestäni erityisen oivallisesti. Gaimanin tarinankertojankyvyt veivät meikäläisen taas mukanaan ;) Ehdottomasti tämäkin oli fantasiakirjallisuuden parhaimmistoa, ainakin omasta mielestäni.

Seuraavaksi pitää kyllä ottaa tehtäväksi viimein lukea nuo Sandman-sarjakuvat, jotka poikaystävän hyllynpuoliskossa töröttävät. Neil Gaiman saisi kyllä kirjoittaa lisää kirjojakin ;) Minulla ei taida enää olla montaakaan opusta herralta lukematta, jos ei yhtää. Jos ei noita Sandmanejä siis lasketa. 

Senverran vielä takaisin Hämähäkkijumalaan, että suosittelen etenkin kaikkia fantasian ystäviä tarttumaan kirjaan. Tosin tämä ei perinteistä juoksentelufantasiaa ole, mutta loistavaa fantasiaa silti ainakin tämän fantsunörtin silmissä ;)

Neil Gaimanin Neverwhere – Maanalainen Lontoo

Pitkästä aikaa sain luettua hyvän fantasiaromaanin. Neil Gaiman on hyvä veto, jos haluaa taattua omaperäisyyttä fantasiakirjallisuudeltaan. Neil Gaiman ei todellakaan kirjoita mitään perusfantasiaa vaan hänen kirjoissaan on aina tietty juju. Hän on myös mytologioiden ystävä, senhän näkee jo Sandman sarjakuvista. (joista olen häpeäkseni saanut vasta ensimmäistä aloitettua.)

Neverwhere kertoo Richard Meyhewistä, menestyvästä nuoresta miehestä, joka tempaistaan toiseen, aivan erilaiseen Lontooseen, kuin se mihin hän on tottunut. Tavallisen Lontoon katujen alta löytyy maailma, jossa asuvat ne , jotka ovat tippuneet tavallisen maailman rajoista pohjalle saakka. Maanalaisesta lontoosta löytyy niin hirviöitä, pyhimyksia, enkeileitä, murhamiehia, puhuvia rottia ja paljon muita outoja otuksia. Richard joutuu keskellä jännitävää seikkailua murhaajia pakenvan tytön, Doorin, kanssa. Door haluaa jatkaa isänsä työtä avaamalla oven Ylä- ja Alapuolisen Lontoon välille, mutta hänen vastustajallaan on muita suunnitelmia hänen varalleen.

Tätä kirjaa lukiessani pääsin todellakin aivan toisenlaiseen maailmaan. Neil Gaimanin mielikuvitus on huippuluokkaa, mitä tulee ihanan omituisiin hahmoihin ja makaabereihin tapahtumiin. Tämä kirja oli täynnä juuri sellaista mustaa huumoria, josta haluan nauttia joskus. Kaiken kaikkiaan maanmainiota fantasiaa, tuoretta ja sopivan synkkää. Jos anataisin tähtiä, tämä saisi viisi.