Välillä

Etäpäivien ja tietysti tavallisten kotipäivien karvainen seuralainen osaa ottaa välillä rennosti, välillä hän yrittää ymmärtää ja toisinaan taas pelleilee ja hassuttelee. Alemmassa kuvassa Rica esittelee juurinkin huumorintajuaan. Rica on päätellyt ilmeisesti olevansa hauska tyyppi kellimällä selällään ja tekemällä hassuja ilmeitä. Näitä ilmeitä katselin tänään sivusilmällä osallistuessani tiimikokoukseen etänä. On siinä sitten pokassa pitelemistä!

Muistakaa tekin välillä hassutella. Näin se arki rullaa astetta lennokkaammin.

Lisää tätä

Aamuna eräänä pieni auringon pilkahdus pyrki sisään ikkunoista. Keskeytin työpäivän minuutiksi ja nappasin pari kuvaa. Tänään noita kuvia katsellessa ja tuulen tuiverrusta kuunnellessa se on aivan selvää - tätä kevät auringon iloa tahdon ehdottomasti lisää (ja mielellään pikaisesti).

Rentouttavaa sunnuntaita! Meillä on kohta vuorossa ulkoilu numero kaksi tälle päivää. Sen jälkeen ajattelin mennä omalle lenkilleni, sillä perheemme uusi koira ei varsinaisesti ole vielä lenkki-koira. Pikku hiljaa tuo adoptio-turilas uskaltaa ja oppii kulkemaan hihnassa ja lenkityksiä voi pidentää päivä päivältä. Parasta koirulin mielestä on kuitenkin oma koti ja isot ikkunat, joista voi silmäillä kyläraitin "todella vilkkaita" tapahtumia. Ruuhka-aikaan saattaa kiikarissa olla jopa auto ja kissa yhtäaikaa. Kiirettä pittää!

Tulokas

Lasten vanha säkkituoli sai uusiokäyttäjän, kun meille saapui eilen uusi tulokas. Karvainen tyyppi tuli taloon kodittomien koirien -yhdistyksen kautta. Ikää kaverilla on todennäköisesti noin 10 kuukautta. Olemus hänellä on sangen pörröinen.

Nyt opettelemme arjen peruskuvioita eli hihnassa kävelyä, sisäsiisteyttä ja muutenkin talon tapoja. Fiksulta typykältä tämä mustakuonolainen vaikuttaa.

Onnenpoika & eläimellistä menoa

Meidän onnenpoika on jo päälle 13 vuotta iältään, mutta vielä kovin nuorekkaan oloinen. Tassut eivät ehkä enää pysy samassa vauhdissa kuin ennen ja kuulon kanssakin on vähän niin ja näin, mutta vielä jaksaa koirapoika iloita elämän hyvistä puolista.

Tänään kävimme tervehtimässä Korkeasaaressa myös vähän toisenlaisia eläimiä. Jylhä leijonan murahtelukin tuli kuultua. Muutenhan nuo laiskasti päiväunia vedelleen kissaeläimet eivät paljoa katsojista perustaneet. Tosin lumileopardilla oli poikasia, ja ne vilahtelivat vilpertin näköisinä emonsa perässä. Päivän söpöin naama kuului kuitenkin pikku pandalle. Mikä hellyyttävä tapaus!