Uusi somistus

Olenko kertonut, että Pellavasydämessä on tehty ilmeen raikastus? Yhteensattumien summana "löysin" paikalliselta kirpputorilta ammattitaitoisen somistajan. Pyysin häntä tekemään ehdotuksen putiikkini uudelleenjärjestelyistä. Lopputuloksena tämä Mirva teki suuren työn - ei pelkästään suunnitellen - vaan myös fyysisesti rankan tavaroitten vaihtamisen. Yhtenä lauantaina meitä oli iso porukka; omat tytöt Arja ja Tanja, sen kertainen avustajani Eija, mieheni Aarre, Mirva ja minä. Saimme paljon aikaiseksi. Siirrettiin hyllyjä, pakattiin tavaroita laatikoihin ja purettiin hyllyihin niin että lähes kaikki tavarat vaihtoivat paikkaa.

Seuraavan viikon jatkoimme järjestelyjä omin voimin ja taas lauantaina minä ja Mirva viimeistelimme muutokset. Yhtenä arki-iltana Mirva kävi tekstailemassa Pellavasydämen ständit uusiksi ja vielä kolmantena lauantaina hän kävi tekemässä kaikki tekstit uudelleen. Jokaikinen hintalappu, joka roikkui hyllyjen reunassa tehtiin yhtenäiseksi värityksen ja fontin suhteen.

 Logon fonttia piti  vähän harjoitella. Se kun on tehty "kaunokirjoituksella".

Olen aina hävennyt itse väsäämiäni ständejä. Vaikka minulla on hyvä käsiala, kun kirjoitan tavallista tekstiä (ja jos keskityn) mutta sitten kun pitää ottaa käteen valtavan iso tussi ja yrittää tehdä 10 cm korkeita kirjaimia, niin lopputulos näyttää ihan kahjolta. Näitä ei tarvitse hävetä.

En olisi ikinä osannut kuvitella, miten suuri vaikutus kokonaisilmeeseen on pienillä ja vähän isommillakin hintalapuilla. Että onko ne yhtenäiset vai sitäsuntätä.

Kaikki asiakkaat ovat huomanneet raikastuneen ilmeen putiikissa. On se vaan kumma, miten JÄRJESTELEMÄLLÄ tavarat saadaan lisää tilaa. Nyt se on nähty, sekä lattiapinta-alassa ja hyllyissä sekä kaapeissa. Toisaalta huomaa, miten tottuneita vakkariasiakkaat olivat entiseen järjestykseen. Nyt he pyörivät ihmeissään, kun kassatiskikin on eri paikassa!

Olen niiiiiin tyytyväinen.

Pellavasydämen Mervi

No nyt se aurinko paistaa. Saisin kirkkaammat kuvat. Mutta kun en jaksanut odottaa, vaan näpsäilin äkkiä kuvat tähän postaukseen. Auringon paistaessa putiikkikin kylpee valossa.

Kaikki on huiskin haiskin tai ainakin heikunkeikun!

Pari kuukautta olen suunnitellut putiikin uudistamista. Meillä kävi Kivijalka kuntoon -hankkeeseen kuuluvana projektina mainostoimiston somistaja kertomassa yleisiä asioita myymälämarkkinoinnista. Siinä tunnin sessiossa ei toki pureuduttu kovin syvällisesti meidän putiikin ongelmakohtiin.

Nyt pyysin paikallista somistaja-asiantuntijaa Mirvaa oikein toden teolla uudistamaan myymälämme. Ensin tietysti kesti aikansa, että kypsyin ALOITTAMISELLE. Ehkä tajusin, että kyseessä on iso projekti, joka vaatii paljon fyysistä työtä, mutta myös vanhoista uskomuksista luopumista. Vihdoin saimme päätettyä päivän, jolloin työhön ryhdytään. Se päivä oli eilen. Olin varannut avustajan kuudeksi tunniksi ja lisäksi "omat tyttöni" Arja ja Tanja lupasivat vaihtaa yhden työpäivän täksi lauantaiksi. Lisäksi oli mieheni Aarre raskaimpien hyllyjen kantamisessa.

Näin meitä siis hääri parhaimmillaan 6 jalkaparia edes takaisin - kantaen ja järjestäen.

Olimme toki tehneet Mirvan kanssa (montakin) suunnitelmaa, mihin mikäkin tavararyhmä sijoitetaan. Tarkoitus oli sijoittaa samat tavarat yhteen paikkaan  - langat samaan huoneeseen ja puikot ja koukut niitten yhteyteen, lahjatavarat yhteen paikkaan, askartelutavarat jne.

Tällaista myllerrystä siellä käytiin:

Tässä on meidän asiantuntija Mirva, joka on koulutukseltaan somistaja - niin minä muistelen.

Tässä Tanja, joka on meillä harjoittelemassa myyjän työtä. Ja joutuu tekemään monenmoista - sitähän myyjän työ on. Tanja on erityisen hyvä järjestelemään lankoja hyllyyn.

 Tässä Arja täyttää toista lankahyllyä. Kaikki sukkalangat siirrettiin yhteen hyllyyn.

 Arjalla kaverina avustajani Eija

Paljon on vielä työtä, että kaikki saadaan paikoilleen. Maanantaina on ovet auki, pystymme kyllä toteuttamaan asiakkaan toiveet...

 Työ Mirvan kanssa jatkuu ensi lauantaina. Sitten päästään tekemään viimeistelyä. Lopuksi Mirva vielä uusii mainostekstimme. Se on ollut aina suuri toiveeni.

 Asioita yritettiin katsoa ihan eri tavalla, tuolin voi nostaa pöydälle ja siihen luoda pääsiäisinteriööri.

Ihmeen hyvin jaksoin 8 tuntia seistä jaloillani, vaikka yleensä 5 minuuttiakin on liikaa. Toki tänä aamuna olin reporankana, mutta 13 tuntia unta ja lääkitys, niin nyt on olo taas kohtalainen. Sen kyllä huomasin, että yksi ja toinen tästä porukasta kävi välillä pilleripurkilla - melkein kaikki kun olemme jo lähellä kuudenkympin ikää...

Pellavasydämen Mervi