Kuntoutuksessa

Olen ollut kaksi viikkoa pois omalta työntekemispaikaltani ja olo on rentoutunut ja levännyt. Toisaalta taas on kuntoa kohotettu, eikä ollenkaan levätty laakereilla! Ensimmäinen viikko Pärnun kylpylässä meni - myönnän sen - hyvin paljon huilaten, mutta ehkä tarvitsin sen. Toinen  viikko Kankaanpäässä oli täysin erilainen. Siellä jumpattiin.

huonekaverin kanssa iltapalalla

 
https://www.kuntke.fi/kuntoutus/

Aamulla aloitettiin klo 8 ja ohjelmaa oli puoleen päivään tai iltapäivään. Ensin se tuntui "liian vähältä", mutta kun oivalsi omat mahdollisuutensa, niin päivästä sai kyllä rakennettua vaativankin. Eikä lihaskuntoa pysty millään joka päivä kohottamaan, vaan keho tarvitsee myös palautumista. Yhtenä iltana tunsin itseni energiseksi ja kävin SEKÄ kuntosalilla ETTÄ vesijumpassa.

Huoneet olivat vaatimattomat ja jostain syystä nousi ihan pala kurkkuun, kun saavuin paikalle. Se muistutti laitosmaisuudessaan liikaa sairaalaa. Noh, onneksi tuo tunne hävisi kun sain otettua "tilan haltuuni" - tavarat leviteltyä hujan hajan. Kylppäri ei sisustuksellaan myöskään viehättänyt, mutta tärkeintä onkin esteettömyys.

Ohjelma oli sekä yksilöllistä että ryhmässä tapahtuvaa 

MONIAMMATILLISTA YKSILÖKUUNTOUTUSTA. 

Tämä eka jakso oli paljolti tutustumista ja tutkimuksia ja haastatteluja. Kävimme sekä fysioterapeutin, sosionomin, sairaanhoitajan että lääkärin vastaanotolla ja kaikki tenttasivat ja kirjasivat havaintonsa ylös. Huoh. nykyään potilaana olo on sitä, että istut ja odotat, että vastapuoli saa kirjoitettua koneelle sen, mitä sanot - toinen hitaasti, toiselta se käy joutuisammin. Ennen sentään katsottiin haastateltavaa silmiin....

Ryhmänä meille pidettiin luento Kela-etuuksista, ravinnosta, liikuntasuosituksista ja psykologiasta ja parina teimme fysioterapiajuttuja: kuntotesti, kuminauhajumppaa, tasapainoharjoituksia jne.

Ruoka oli monipuolista ja tietysti kovin terveellistä. Se jopa maistui minullekin, kun edellisellä viikolla Pärnussa aloin kuvitella, etten ikinä enää saa maistaa mitään hyvää - että makuaistini olisi laihdutusleikkauksen jälkeen mennyt kokonaan pilalle. Mutta ei sentään. Tässäpä kuva lounaastani, jonka aloitin lappamalla ruokaa suoraan tarjottimelle, ilman lautasta.

Nyt kuntoutus etenee siten, että noudatamme kotona itse määräämiämme tavoitteita, mitkä oikein virallisesti allekirjoitimme. Minä lupasin käydä kerran viikossa uimahallissa tai vaihtoehtoisesti kävelyllä ja lisäksi tehdä 4-5 kertaa viikossa kotiharjoitteita, jotka saimme mukaamme. Helmikuussa on seuraava viikon jakso, jonka pitäisi olla enemmän yksilöllinen ja enemmän fysioterapiaan keskittyvä. Huhtikuussa on viimeinen viikon jakso, jolloin testaillaan, miten kunto on kehittynyt.

Minulle sopii erinomaisesti tällainen kontrollijärjestelmä. Jos nyt jäisin omilleni, olen varma, että hyvin pian unohtaisin kaikki lupaukset. Mutta kun tiedän, että kolmen kuukauden päästä joku testaa, miten on mennyt, niin se pakottaa yrittämään. Ja toki ymmärrän, että kuntoni on niin kertakaikkisen huono, että pakko on tehdä jotain. Ja toisaalta pääsin tuntemaan, että jo viikon treenailu auttoi huomaamaan lihaksissa vahvistumista ja kävelyssä paranemista. Eikä voi unohtaa mielen virkistymistä ja toivon heräämistä. Ehkä minusta sittenkin voisi tulla paremmin liikkuva, eikä ainut suunta olekaan alaspäin ja huonommaksi.

Eilen jo kotiin palattuani olin reipas ja lähdin kävelylenkille kaupungille. Katselin muutamat näyteikkunat ja totesin, että kävely sujui mainiosti, kun ei ollut liukasta. Illalla tein "tuolille - ylös" -liikettä ja samoin nyt aamulla. Toinen ääripää minulla on laistamisen lisäksi se, että teen liikaa. Otan liian ison tavoitteen, enkä jaksakaan sitä noudattaa muutamaa päivää enempää. Kohtuullisuus kaikessa olisi hyvä oppia.

Olen oikein tyytyväinen kuntoutukseen ja myös kuntoutuspaikan valintaani.

Mervi

Kuntosalille!

Vuoden verran olen suunnitellut ja itseäni tsempannut. Nyt se vihdoin tapahtui! Kävin ensimmäisen kerran vuosien jälkeen kuntosalilla. Odotin kaikki leikkaukset ja tutkimukset ja nyt kun kaikki on todettu olevan ok, voin aloittaa kunnonkohotuksen.

Valitsin Kuntostudio Naisvoiman. Tämä siksi, että siellä on laitteet, jotka toimivat hydraulisella vastuksella. Minulle se on tärkeää, etteivät vähäiset  voimani kulu edestakaisin pomppimiseen, kun painoja säädellään.

Nimensä mukaisesti täällä käy vain naisia ja tilaa on kuulemma yleensä ruhtinaallisesti, vuoroaan ei  yleensä joudu odottelemaan. Taitaa olla muillakin saleilla jo nykypäivänä ovikortit, joilla sisään pääsee itsekseen. Käytettävissä oleva aika kun on minulla todellakin kortilla. Tai siis se aika, jolloin jaksaisin lähteä. En aamulla, enkä juurikaan työpäivän päätteeksi. Ainoaksi vaihtoehdoksi jää viikonloppu ja todennäköisesti sunnuntai, joka onkin ainut vapaapäiväni.

Naisvoiman Laura katsoi minulle 8 laitetta, joiden kanssa aloitan. Tavoitteet laitettiin hyvin alhaisiksi, kun lähtötaso on +/- 0.
- Ensimmäinen tavoite on, että kulkisin vajaan korttelin matkan kävellen, enkä autolla.
- Toinen tavoite olisi se, että liikunnasta häviäisi vastenmielisyys.
- Kolmas tavoite liittyy veden juomiseen. Päivässä pitäisi saada kitattua 1/2 litraa - näin aluksi.

Liikkeitä teen minuutin, sen jälkeen pieni tauko ja sitten toinen minuutti samalla laitteella. Kaikissa laitteissa en kyllä jaksa tehdä kuin alle 5 temppua, kun voimat jo uupuu. Noloa, mutta suunta on siis vain ylöspäin! Kaikki tavoitteet ja käynnit kirjataan vihkoon, josta Laura seuraa kehittymistäni. Kovasti Laura koitti kannustaa useampaan päivään viikossa, yksi ei kuulemma oikein riitä. Mutta minä tiedän tasantarkkaan, että yksikin päivä viikossa tuottaa tuskaa. Katsotaan syssymmällä sitten, jos pystyisin lisäämään kahteen päivään viikossa.

Ostin 10 kerran sarjan, joka on voimassa 90 päivää ja maksoi 49 euroa.

Saatte kysellä matkan varrella, miten homma etenee, sillä tarvitsen ulkpuolisen tarkkailijan. Olen hyvä keksimään tekosyitä ja laistamaan kaikesta mahdollisesta,  mikä ei ole kivaa. Liikunta ei ole kivaa - ainakaan vielä.

Mervi