Päivän ajatukset lentää siivin

Synkillä pilvilläkin on kultaiset reunat.
Pidän pilvistä
uhkaavista, tummista, muhkurapilvistä, kermavaahtopilvistä,
kukapa ei niistä pitäisi.
Joskus metsästän kameran kanssa pilviä, missä satun olemaan,
tai sitten koetan lähteä niitä tosiaan etsimään, kun näen taivaalla.
Ei pilvistä enempää, sillä nyt alkoi aurinko paistaa.

Päivittelen ja ihmettelen tässä suloisia neidonkorentoja,
kuinka minä niitä juhannuksesta asti  olen koettanut etsiä puroilta, joensuista .....
Sitten piti käydä näin, kuin aina, kun on siivekkäistä kysymys kohdallani.
Eräänä päivänä ihan muissa tarkoituksissa menin lammelle katsomaan onko tavitipua näkyvissä.
Sitä ei näkynyt, mutta upea sininen neidonkorento tupsahti viereeni nokkoselle.
Siinä se sitten minua  tuijotti ja sanoi, alahan siitä nyt kuvata, ettet tänä kesänä ilman kuvaani jää.
Ja se kieppui ja siirteli itseään kuten valokuvamalli konsanaan ja antoi kuvata.
Tapaus on jäänyt mieleen, kun se ei ollenkaan pelännyt vaikka minäkin siinä kääntyilin.

Palataan tähän päivään muistoista.
Sitruunaperhosista hiukan.
Kieppuen, keijumaisin siroin lennoin lepattelee keltaisissa kukissa sitruunaperhosia.
Nekään eivät paljon minusta perusta,
kieppuuvat, lieppuuvat sinne tänne uuden kukkapenkinkin ylitse:
Jokohan olis punatähkät auenneet?
Ei ne ole  vielä...

 Ensimmäisessä postauksessa muuten, tässä blogissa on siis harvinaisuus jonka ilokseni
täällä mökillä näin ensimmäistä kertaa, eli isonokkosperhonen.
Tavallisia nokkosperhosia en taas olen täällä nähnyt, ne ovat kadonneet kokonaan täältä.

Nyt tää lähtis vielä ulos, punalatvoissa on kohinaa, ainakin 4 neitosta, lisäksi kun katson ikkunasta ,tässä samalla, kieppuu suruvaippa, herukkaperhonen ja amiraali.
Näistä minä tulen iloiseksi.
Ihanaa päivää ja iltaa kaikille lukijoille ja Ystäville!
Terkuin Ss

Paluu

Kauan siinä meni, kun harhailin ja palasin takaisin lähtöruutuun.

Päädyin sitten uutta blogia kokeilemaan ja päivittelemään.

Vanhat blogit saa levätä rauhassa, nyt on uusien tuulien aika.

Ja eikun matkaan:

Kesä on ollut täynnä tapahtumia ja kesä on ollut kaunis ja lämmin.

Rusketusraitoja on varmasti saatu ja posket väriä, 

hellettä on ollut ja sadettakin sopivasti.

Mitä minulle kuuluu?

Mökin ja kaupungin väliä olen ravannut ja välillä käynyt hiukan muuallakin, 

mutta vain kotimaassa.

Terveys on mitä on, ei se siitä parane, mutta huumorilla mennään ja nautitaa pienistä asioista.

Mona kissa on kaverina taas ja hyvissä voinnissä on hännänheiluttaja muöskin, 

vaikka ikää on hänelle jo 13 v.

Tänään jälleen kerran Heinolassa jyrää!

Tapahtumahan on ilmaiskonsertti joka on täällä joka kesä ollut jo vuodesta 1985.

Väkeä oli kuin pipoa ja autoa torit, puskat ja paikkarit tupaten täynnä.

Minä kuuntelin kaverin kanssa toisel puolen jokkeen, ihan hyvin kuului sinnekin asti.

Että tälläistä tänään, tästä lähdetään liikkeelle taas blogimaailmassa,

toivottavasti tännekin joku eksyy vanha blogikaveri :)

Terkuin Ss