Taivaalta ripeksii vettä, kun jalkapalloseura FC Konnun urheilutoimenjohtaja Imran Qureshi seuraa itähelsinkiläisen tekonurmikentän laidalla junioreiden treenejä.
Kolea sääkään ei näytä lannistavan kentällä juoksevia lapsia. Qureshin mukaan pelaajien määrä on kuitenkin viime aikoina hieman tippunut, ja seurassa arvellaan kireän taloustilanteen vaikeuttavan joidenkin lasten ja nuorten liikuntaharrastusta.
– Varmasti tällä alueella monilla perheillä on haasteita taloustilanteen kanssa, Imran Qureshi sanoo.
Perheiden erilaisten tilanteiden vaikutus lasten ja nuorten liikkumiseen näkyy myös laajalla aineistolla tehdyssä tuoreessa LIITU-tutkimuksessa.
LIITU-tutkimus selvitti 7–20-vuotiaiden liikuntakäyttäytymistä Suomessa.
Sen mukaan hyväosaiset lapset ja nuoret liikkuvat enemmän kuin sellaisten perheiden lapset, joissa on heikko taloudellinen tilanne tai sosioekonominen asema. Sosioekonominen asema muotoutuu muun muassa perheen varallisuuden, taloudellisen tilanteen ja vanhempien koulutuksen pohjalta.
Myös ulkomaalaistaustaisissa perheissä liikutaan muita perheitä vähemmän.
Polkupyörän puuttuminen voi vähentää arkiliikuntaa
Perheen taloustilanne voi vaikuttaa lasten liikkumiseen monin tavoin. Johtava asiantuntija Piritta Asunta Jyväskylän ammattikorkeakoulun Likesistä nostaa esiin konkreettisen esimerkin.
– Niistä lapsista ja nuorista, jotka olivat heikossa taloudellisessa tilanteessa, vain kolme neljästä omistaa oman polkupyörän, Piritta Asunta sanoo.
Liikuntavälineiden puuttumisen lisäksi vaikkapa harrastusmaksut voivat tulla turhan kalliiksi tai liikuntapaikat olla kaukana ja niihin kulkeminen hankalaa.
Ulkomaalaistaustaiset lapset liikkuvat suomalaistaustaisia vähemmän
Myös syntyperän vaikutus näkyy lasten ja nuorten liikunnan määrässä. Yhteys näkyy niissä lapsissa ja nuorissa, joiden liikunta jää hyvin vähäiseksi.
Suomalaistaustaisista lapsista 11 prosenttia liikkuu vähän, kun taas ulkomaalaistaustaisista lapsista näin on 21 prosentilla.
Imran Qureshin käytännön kokemuksen mukaan ulkomaalaistaustaisten lasten ja nuorten liikuntaseuraan saaminen on usein kiinni siitä, miten harrastusmahdollisuuksista saadaan välitettyä tietoa perheille. Hänen mielestään tietoa erilaisista harrastamisen mahdollisuuksista kannattaisi tuoda yhä enemmän esiin myös kouluissa.
– Monesti jää ihan lasten omalle vastuulle selvittää, missä voi harrastaa, paljonko se maksaa ja miten pääsee mukaan, Imran Qureshi sanoo.
Hän arvioi, että monet muut asiat saattavat myös mennä liikunnan harrastamisen edelle, jos perheessä ei ole rakentunut liikkumisen kulttuuria.
Jalkapalloseura FC Konnussa pelaavat Agarim Bhandari ja Iwan Maghnouj kertovat, miksi he harrastavat jalkapalloa ja mitä muuta liikuntaa heidän arjessaan on.
Ulkomaalaistaustaisia tyttöjä on vaikeaa saada jalkapalloseuraan
Qureshin mukaan ulkomaalaistaustaisissa lapsissa ja nuorissa korostuu se, että poikia on paljon helpompaa saada mukaan liikuntaharrastukseen kuin tyttöjä.
– Tuntuu, ettei millään saada ulkomaalaistaustaisia tyttöjä mukaan toimintaan. Voi olla vaikka niin, että samasta perheestä pojat harrastavat, mutta tytöt eivät tule mukaan.
Ulkomaalaistaustaisista pojat liikkuvat tyttöjä enemmän, ja tyttöjen liikkuminen vähenee jyrkästi murrosiässä.
Liikuntaharrastuksen tuelle on kova kysyntä
Itä-Helsingissä toimiva FC Kontu on yrittänyt tehdä kaikkensa, ettei liikunnan harrastaminen jäisi ainakaan raha-asioista kiinni.
Seuralla on tukirahasto vähävaraisille perheille.
– Kaksi kertaa vuodessa voi hakea tukea harrastuksen kuukausimaksuun tai jollekin leirille lähtöön. Tukirahasto on suosittu, ja sitä kautta pystytään mahdollistamaan harrastamista useammille.
LIITU-tutkimuksen mukaan myös asuinpaikka voi eriarvoistaa lasten ja nuorten liikkumista. Alakouluiässä kaupunkien keskustoisssa asuvat lapset liikkuvat muita vähemmän. Tilanne kuitenkin kääntyy iän myötä: yläkoululaisista ja lukiolaisista puolestaan maaseudulla asuvat liikkuvat kaupungissa asuvia vähemmän.
Maaseudulla asuvat vastaavat kaupunkilaisia useammin, että kodin läheisyydessä ei ole kiinnostavan lajin ohjausta tai liikuntapaikkoja.
7-vuotiaat pojat liikkuvat kaikkein aktiivisimmin
Lasten ja nuorten liikkumisen kokonaiskuva on pysynyt ennallaan kahden vuoden takaiseen verrattuna.
Kaikista 7–20-vuotiaista lapsista ja nuorista kolmasosa liikkuu vähintään liikkumissuosituksen mukaisesti. Liikkuminen vähenee, mitä vanhempia lapset tai nuoret ovat.
Kaikkein aktiivisimmin ovat liikkeellä 7-vuotiaat pojat. Heikoimmin liikkumissuosituksen puolestaan saavuttavat lukioikäiset tytöt ja pojat.
Piritta Asunnan mukaan liikkumista eriarvoistavia tekijöitä pitäisi pyrkiä vähentämään aktiivisesti.
– Edulliset ja helposti saavutettavat liikuntamahdollisuudet kodin ja koulun läheisyydessä ovat hyvin tärkeitä. Myös houkuttelevat lähiliikuntapaikat, maksuttomat liikuntakerhot ja urheiluseurojen lajikokeilut voivat innostaa lapsia liikkumaan enemmän, Piritta Asunta mainitsee.
Onko sinulla meille juttuvinkki? Voit lähestyä toimitusta luottamuksella
Halutessasi voit olla yhteydessä myös sähköpostilla osoitteeseen tuomo.bjorksten@yle.fi. Luemme kaikki yhteydenotot, mutta emme pysty takaamaan jokaiselle henkilökohtaista vastausta.