Kirjasto on Suomen YK:n nuorisoedustaja Adina Nivukoskelle, 25, kuin koti.
Sinne hän suuntasi jo lapsena ja vietti siellä tuntikausia. Ylioppilaskirjoituksiinkin hän luki kirjastossa.
– Rakastan lukemista. Ajatuskin siitä, etten osaisi lukea, tekee minut surulliseksi. Se saa minut ajattelemaan, että miten juuri minä olen saanut tällaisen elämän ja mahdollisuuden, Etiopiasta yksivuotiaana Etelä-Pohjanmaalle adoptoitu Nivukoski tunnustaa.
Adina Nivukoskesta on kasvanut Suomessa keskustelija, kirjoittaja ja vaikuttaja, joka matkustaa maailmalla ja palaa välillä takaisin kotiseudulleen Seinäjoelle.
Nivukosken kaksivuotinen kausi nuorten edustajana YK:n päätöksenteossa alkaa olla lopuillaan.
Hän muistaa pysäyttävän hetken, kun YK:n pääsihteerin erityisavustaja lähetti hänelle sähköpostiin kutsun YK:n koulutuksen huippukokoukseen New Yorkiin.
– Huippukokous avarsi ajatteluani. Totesin, että kaikki on mahdollista. Ymmärsin, että en ole erityinen, mutta olen saanut erityisen mahdollisuuden.
Rohkaisua ja kannustusta oikealla hetkellä
Adina Nivukoski on toiminut myös Unescossa. Sieltä alkoi sukellus kansainvälisiin järjestöihin, hän sanoo.
– Olin hämmentynyt, kun ympärillä oli suuria vaikuttajia. Rohkaistuin, kun sain oikealla hetkellä kannustusta.
Nivukoski puhuu ja kirjoittaa etenkin tyttöjen ja naisten oikeuksista, koulutuksesta ja naisiin kohdistuvasta väkivallasta.
– Tyttöjen koulutus kärsii aina ensimmäiseksi maailman konflikteista ja yhteiskunnan horjumisesta. Vaikka koulu olisi tytöille sallittu, sinne pääseminen on usein haasteellista. Esimerkiksi koulumatka voi olla väkivallan vuoksi liian vaarallinen.
Väkivallan uhrit odottavat oikeutta liian pitkään
Naisiin kohdistuva väkivalta on saanut nuorisovaikuttajan pohtimaan, onko oikeusjärjestelmä pettänyt tytöt myös Suomessa.
Suomi lukeutuu EU:n kärkimaihin naisiin kohdistuvissa väkivaltatilastoissa.
Nivukoski arvioi, että Suomi ei turvaa tarpeeksi tyttöjen ja naisten asemaa, kun rikosten tutkinta venyy pahimmillaan vuosikausiksi.
– Suomen oikeusjärjestelmä on aliresursoitu. Seksuaaliväkivaltarikosten tutkinnat venyvät pahimmillaan vuosikausiksi. Tämä rappeuttaa oikeusvaltiota.
Nivukosken mukaan jokainen voi myös omalla asenteellaan ja puheillaan ehkäistä väkivaltaa.
– Puututaan näihin keskusteluihin. Esimerkiksi nuorten miesten yleistyneisiin puheisiin siitä, että nainen olisi jotenkin ansainnut väkivaltaisen kohtelun.
Rasistinen puhe koetaan jo normaaliksi
Kuluvan syksyn poliittiset puheet ovat saaneet Adina Nivukosken havahtumaan siihen, että rasistinen puhe on jo normalisoitunut osaksi politiikkaa ja yhteiskuntaa Suomessa.
– En jaksa enää edes pöyristyä näistä puheista.
Mutta huolissaan Nivukoski on.
– Politiikkaa pitäisi tehdä faktoilla, tilastoilla ja asioilla. Pidän rasistisia purkauksia poliitikkojen kiukutteluna. Rasistiseen puheeseen turvaudutaan, kun argumentit loppuvat.
Nivukosken mukaan Suomessa saa ja pitääkin käydä avointa keskustelua maahanmuutosta.
Rasistiset purkaukset eivät ole kuitenkaan keskustelunavauksia, hän sanoo.
– Niillä halutaan saada äänestäjiä tai mediahuomiota. Se on poliittista sirkusta ja julmaa, koska siinä laitetaan tietyt ihmisryhmät maksamaan puhujan poliittinen kannatus.
Nivukoski pelkää, miten valtaapitävien puhe vaikuttaa heihin, jotka ovat vielä lapsia eivätkä osaa suodattaa rasistista puhetta.
– Eniten olen huolissani lapsista ja nuorista, jotka kasvavat Suomessa ja ovat vaikka erivärisiä ja joutuvat kuuntelemaan sitä, että heistä jatkuvasti puhutaan epäinhimillisellä tavalla.
Hiljaisuutta ja melankolisuutta
Vaikka Adina Nivukoskella on suuri tarve korjata epäkohtia, hän löytää Suomesta ja suomalaisuudesta jatkuvasti myös kauniita asioita.
– Rakastan suomalaisuudessa hiljaisuuden hyväksyntää. Täällä ei jahdata jatkuvaa menoa, melua ja hälinää. New Yorkissa näin unta rauhallisesta Helsingin asunnostani.
Nivukoski nostaa parhaiden suomalaisten piirteiden listalle myös melankolisuuden.
– Ei ole pakko olla koko ajan riemukas, vaan olemme sinut myös elämän hetkittäisen raskauden tai surun kanssa. Se näkyy kauniisti myös runoudessamme ja taiteessa yleensäkin.
Vaarin kanssa kasvimaalla oppii elämästä
Adina Nivukoski ei ole koskaan käynyt synnyinmaassaan Etiopiassa.
– Kun tulin täysi-ikäiseksi, siellä alkoi sisällissota, joka on jatkunut tähän saakka. Siellä soditaan lähellä synnyinseutuani.
Nivukoski iloitsee läheistensä kanssa käymistään laajoista keskusteluista, jotka ovat auttaneet häntä ymmärtämään juuriaan niin Etelä-Pohjanmaalla kuin Afrikassakin.
– Viimeksi aamulla teimme kierroksen vaarin kasvimaalla, ja hän kertoi minulle tarkasti, millaista kasvua siellä on ollut.
Nivukoski kertoo painaneensa tarkasti mieleen presidentti Tarja Halosen sanat eräästä nuorisotapahtumasta.
– Halonen neuvoi meitä pohtimaan asioita isovanhempien kanssa, koska heillä on ollut aikaa miettiä kaikkea. Minusta tuntuukin, että olen aina monella tapaa viisaampi, kun olen jutellut vaarin kanssa.