Kolme vuotta sitten Arundhati Royn, 63, maailma romahti. Arvostettu, pelätty, rakastettava ja rohkea äiti, Mary Roy, kuoli 89 vuoden ikäisenä.
Roy oli hämmentynyt voimakkaasta reaktiostaan, sillä äiti ei aina kohdellut lapsiaan hyvin.
Äkkipikaisuudesta ja ilkeydestä huolimatta Roy arvosti ja rakasti äitiään.
Hän ryhtyi kirjoittamaan saadakseen selkoa ristiriitaisista tunteistaan. Hänen oli testattava, pystyykö ylipäätään enää kirjoittamaan, kun äiti oli kuollut.
Arundhati Royn syksyllä ilmestynyt teos Turvani ja myrskyni (suom. Hilkka Pekkanen, Otava) on omaelämäkerrallinen romaani, jonka päähenkilö on Mary Roy. Silti Roy kiistää jyrkästi kirjoittaneensa terapiakirjaa.
– Kirjoitusprosessi ei auttanut minua selvittämään tai ratkaisemaan mitään. Äitini oli sellainen hahmo, ettei häntä voi ratkaista, se on täysin mahdotonta.
Esikoisromaanin uskomaton menestys
Arundhati Roy on parhaillaan maailmankiertueella kertomassa kirjastaan. Mukaan mahtui myös piipahdus Helsingissä.
Vaikka Roy on julkaissut vain muutamia teoksia, hän on tunnettu ja palkittu kirjailija kaikkialla maailmassa. Hänen nimensä ponnahtaa vuosittain myös kirjallisuuden Nobel-veikkauksiin.
Vuonna 1997 julkaistu esikoisromaani Joutavuuksien jumala (suom. Hanna Tarkka, Otava) siivitti Royn poikkeukselliseen menestykseen. Booker-palkittua romaania on myyty noin kuusi miljoonaa kappaletta.
Kirjan myynnistä saatujen tulojen avulla köyhistä oloista ponnistaneen Royn elämä muuttui. Hän ei suinkaan ryhtynyt haalimaan varallisuutta itselleen, vaan lahjoitti hyväntekeväisyyteen ja rahoitti yhteiskunnallista aktivismiaan.
Kriittinen kirjailija on piikki Intian hindunationalistisen hallituksen lihassa. Roy on ollut vankilassa ja häntä vastaan on nostettu useita oikeusjuttuja. Syytteet ovat rauenneet, mutta niiden käsittelyssä on kulunut vuosikausia, sillä Intian oikeusjärjetelmä on hidas ja jähmeä.
Roy on vastustanut uransa aikana muun muassa patohanketta, metsähakkuita ja ydinkokeita. Lisäksi hän on puolustanut muslimien asemaa Kashmirin kriisissä.
Roy uskoo, ettei hänestä olisi tullut rohkeaa aktivistia ilman äitinsä esimerkkiä.
– Hän uskalsi näyttää itsestään niin hyvät kuin huonot puolensa. Se on vapautta, sillä äitini nuoruudessa naisilta odotettiin teeskentelyä ja ehdotonta hyveellisyyttä.
Kannustava ja ilkeä äiti
Mary Roy oli opettaja ja hän johti kristityille lapsille suunnattua koulua Keralassa. Koululaisille hän oli lempeä ja äidillinen, mutta omille lapsilleen julma ja ilkeä. Arundhati joutui usein todistamaan, kun äiti pieksi veljeä.
Tytärtään Mary Roy kohteli hieman lempeämmin ja kannusti opintiellä. Tyttöjen oikeudet ja oppiminen olivat hänelle tärkeitä.
Arvostetun opettajan pimeä puoli pääsi kuitenkin valloilleen vähän väliä. Roy muistelee elämäkerrassaan, miten äiti heitti hänet ulos autosta ja palasi vasta illalla noutamaan pientä tytärtään tienposkesta.
Jopa aikuisena vierailut äidin luona Keralassa kävivät voimille, sillä äiti osasi olla vaativa ja hankala.
– Läheiseni oppivat, että tarvitsin aina ”palautumisaikaa” palattuani äidin luota.
Kun kysyn, oliko äidin täydellinen hylkääminen koskaan vaihtoehto, Roy lähes närkästyy.
– Nämä asiat eivät ole vaihtoehtoja. Ne ovat tunteita. Suoraan sanottuna, en olisi kyennyt tekemään pesäeroa, sillä koko elämäni oli sidoksissa häneen.
Arundhati Roy uskoo, ettei hänestä olisi tullut kirjailijaa ilman äitiään. Hän kertoo käsitelleensä äitisuhdettaan kirjoittamalla.
– Olen yrittänyt ymmärtää kirjoittamisen avulla tätä suurenmoista, hullua naista, joka sattui olemaan äitini.
”Painu Pakistaniin!”
Ennen kirjailijanuraa ja esikoisromaanin valtavaa menestystä Roy ehti tehdä monenlaista. Hän opiskeli arkkitehdiksi, teki elokuvia ja näytteli.
Kahden romaanin lisäksi Roy on kirjoittanut useita kantaaottavia esseeteoksia.
Myös romaanit ovat yhteiskunnallisia, vaikka niitä on Intiassa tulkittu aivan toisin. Esimerkiksi Joutavuuksien jumala haluttiin nähdä lapsuudenkuvauksena, vaikka se kritisoi rankasti Intian yhteiskuntaa.
Roy ei saanut nauttia pitkään juhlitun kirjailijan asemasta. Kriittiset esseet sysäsivät hänet nopeasti jalustaltaan.
– Minun toivottiin painuvan Pakistaniin, koska olin muka hindujen vihaaja.
Uhkaukset, oikeusjutut ja vankilatuomiot eivät ole vaientaneet Royta. Päinvastoin, hän on jopa tyytyväinen asemaansa.
– Vankilaa pahempi vaihtoehto olisi, jos olisin itse sulkenut itseni ”vankilaan” olemalla hiljaa. Se olisi tappanut minut, ainakin kirjailijana.
Roy ei ole halunnut jättää kotimaataan huolimatta hallituksen vainosta. Hän kuitenkin myöntää, että hänen on oltava varovainen. Nykyään hänen sanomisiaan saatetaan väännellä ja käännellä trolliarmeijan voimin.
– Ei riitä, että seison sanojeni takana. On varauduttava mihin tahansa.
Roy on taistellut ihmisoikeuksien ja luonnon puolesta vuosikymmeniä. Hänen mukaansa Intian tilanne tulee jatkumaan yhtä kaoottisena kuin aiemminkin. Sen sijaan maailmantilanne on hyvin huolestuttava. Autoritääristen johtajien esiinmarssi ja demokratian alasajo saa Royn pudistelemaan päätään.
– Maailma on ollut suurissa vaikeuksissa aiemminkin, mutta tällä hetkellä minun on vaikea uskoa sitä, mitä näen tapahtuvan.
Arundhati Royn haastattelu nähdään Kulttuuricocktail Kirjat ohjelmassa 24. marraskuuta.