Tuntuuko sinusta siltä, että elämme historian naisvihamielisintä aikakautta?
Nuorten naisten keskuudessa ovat yleistyneet sometrendit, joissa korostetaan perinteisiä sukupuolirooleja, kuten naista kotirouvana ja miestä elättäjänä. Vuonna 2024 tehdyn tutkimuksen mukaan joka neljäs alle 35-vuotias mies uskoo, että nainen voi ansaita häneen kohdistuvan väkivallan.
Suomessa on kuitenkin viime vuosikymmeninä otettu valtavia harppauksia tasa-arvon tiellä. Dokumenttisarja Vihatut naiset näyttää, millaisia taisteluja keskeisten tasa-arvotekojen takana on käyty.
Kymmenet naiset kertovat, miten tasa-arvon ja naisten oikeuksien edistäminen on muuttanut yhteiskuntaa ja heidän omaa elämäänsä.
Ohjaaja Ninni Rokosa ja tuottaja Liisa Akimof alkoivat kehitellä sarjaa yli kaksi vuotta sitten.
– Löysimme naisia, joita vastustettiin siksi, että he vaativat tasa-arvoa, Rokosa kertoo.
Liisa Akimof kertoo, että he haastattelivat ihmisiä, joilla on keskenään erilaisia kokemuksia. Puheenvuoron saavat myös ne naiset, jotka eivät ole kokeneet vähättelyä sukupuolensa vuoksi.
Akimof korostaa myös muutosta siinä, miten naiseutta esitetään.
– 1990-luvun alussa televisiossa esitettiin missejä bikineissä ja iltapäivälehdissä iltatyttöjen kuvia. Nykyään somen ja internetin kautta voi nähdä järkyttävää feikkipornoa, mutta myös monipuolisempia roolimalleja siitä, mitä kaikkea voimme olla, Akimof sanoo.
Tässä jutussa käymme läpi viittä tasa-arvoa edistänyttä muutosta.
1. Avioliitossa nainen sai mahdollisuuden päättää itse sukunimestään
Nykyään naisella on lain turvaama oikeus päättää itse sukunimestään avioliitossa. Vielä 1970-luvulla avioliittolaki velvoitti naista ottamaan puolisonsa sukunimen.
Sukunimiin liittyvää uudistusta alettiin valmistella, kun Suomi allekirjoitti YK:n naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen vuonna 1979.
Elävään arkistoon kootuista uutisotteista ja reportaaseista selviää, että muun muassa eduskunnassa lakia vastustaneet kansanedustajat pitivät naisen oikeutta sukunimeensä perheen yhtenäisyyttä uhkaavana tekijänä.
Kotimaisten kielten keskuksen blogikirjoituksessa kerrotaan, että huolta herätti myös sukunimien ja nimenmuutosten suuri määrä, joka vaikeuttaisi ihmisten tunnistamista. Myös puhelinluettelot paisuisivat.
Lain kannattajat kuitenkin huomauttivat, että Suomi oli asiassa selvästi muuta Eurooppaa jäljessä.
Uusi sukunimilaki astui lopulta voimaan vuoden 1986 alussa. Se mahdollisti paitsi puolisoiden omien sukunimien, myös niiden yhdistelmien käyttämisen.
2. Synnyttävä nainen sai päättää kivunlievityksestä ja synnytysasennosta
Vuonna 1977 neljäkymmentä kansanedustajaa vaati parempaa synnytyskipujen hoitoa. Aloitteen taustalla oli se, että monissa synnytyslaitoksissa synnyttäjät eivät saaneet lainkaan kivunlievitystä.
Kansanedustajat korostivat, että oli aika luopua vanhentuneesta käsityksestä, jonka mukaan lapsi on synnytettävä kivulla. Tuohon aikaan uskottiin myös, että nainen voi oppia harjoittelun avulla synnyttämään kivuttomasti.
Euroopassa epiduraalipuudutus oli jo yleistynyt, ja Suomessakin pohdittiin sen käyttöönottoa.
Vihatut naiset -sarja näyttää, miten muitakin vanhentuneita moraalikäsityksiä alkoi murtua. Ensimmäiset isät tulivat mukaan synnytyssaliin 1970-luvulla. Tuolloin oli vielä olemassa käsitys siitä, että synnytykseen osallistuvasta miehestä voisi tulla impotentti.
Naiset vaativat myös oikeutta vaikuttaa synnytysasentoonsa. Selinmakuulla synnyttämisen rinnalle nousi muita vaihtoehtoja, kuten jakkaralla tai seisten synnyttäminen.
3. Raiskauksesta tuli rikos myös avioliitossa
Ennen vuotta 1994 raiskaus avioliitossa ei ollut Suomessa rikos. Ruotsissa sen kieltävä laki oli säädetty jo 1960-luvulla, kertoo Ruotsin tasa-arvovirasto.
Uusi laki teki avioliitossa tapahtuvasta raiskauksesta asianomistajarikoksen, eli uhrin oli vaadittava rangaistusta, jotta poliisi tutkisi asiaa.
Entinen kansanedustaja, kulttuurivaikuttaja Rosa Meriläinen osallistui lakimuutosta käsittelevään keskusteluun 1990-luvulla.
Avioliittokäsitykseen oli perinteisesti liittynyt ajatus siitä, että avioliitossa nainen on miehen omaisuutta. Avioliitossa tapahtuvista asioista ei sopinut puhua kodin seinien ulkopuolella.
Vuoden 1994 lakimuutos oli virstanpylväs, sillä se murensi ajatuksen parisuhteesta yksityisalueena, jonne laki ei yllä.
4. Naiset pääsivät armeijaan
Ensimmäiset naiset pääsivät vapaaehtoiseen asepalvelukseen vuonna 1995.
Puolustusministerit Suomessa olivat olleet armeijan käyneitä miehiä, kunnes Elisabeth Rehn valittiin ensimmäisenä naisena tehtävään kesällä 1990. Rehnin valinta käynnisti keskustelun siitä, voisivatko naisetkin päästä armeijaan.
Kriitikot kyseenalaistivat naisten fyysistä kestävyyttä ja epäilivät, voiko äitiyden ja sotilaspalveluksen yhdistää.
Katso alla olevalta videolta, millaisia muita ennakkoluuloja naisten asepalvelukseen vielä 1990-luvulla liittyi.
Ohjaaja Ninni Rokosa uskoo, että naisten asepalvelus on muuttanut oletuksia naisten fyysisestä suorituskyvystä, johtajuudesta ja rohkeudesta.
– Enää inttijutut eivät ole vain miesten juttuja, vaan naiset ovat mukana keskusteluissa. Sillä on normalisoiva vaikutus, Rokosa pohtii.
5. Sukupuolikiintiöt tulivat voimaan vuonna 1995
Vuonna 1995 eduskunta päätti lisätä sukupuolten tasa-arvoa päätöksenteossa.
Tasa-arvolakiin lisättiin säännös, jonka mukaan valtion ja kuntien toimielimissä tulee olla vähintään 40 prosenttia naisia ja vähintään 40 prosenttia miehiä. Kiintiöt herättivät aluksi vastustusta, sillä sukupuolen ei haluttu olevan määräävä valintaperuste.
Elisabeth Rehn piti asiaa esillä eduskunnassa. Hän kertoo sarjan haastattelussa kohdanneensa epäröintiä siitä, mistä tehtäviin löydetään riittävästi osaavia naisia. Osa naisistakin vastusti muutosta, sillä he eivät halunneet lukeutua niin sanotuiksi kiintiönaisiksi.
Kahdeksanosainen Vihatut naiset on katsottavissa Yle Areenassa.
Korjaus 19.3.2026 klo 13.15: Tarkennettu alle 35-vuotiaiden miesten näkemyksiä koskevaa kohtaa. Tutkimuksessa kysyttiin, voiko nainen ansaita väkivallan, ei ansaitseeko nainen sen.