Stora Enso on uudistanut Heinolassa olevan aallotuskartonki- eli flutingtehtaansa energiantuotannon. Yhtiön mukaan Heinolan-tehtaan fossiiliset hiilidioksidipäästöt putosivat muutoksen ansiosta 90 prosenttia aiemmasta.
Stora Enso sai viime vuoden puolella valmiiksi tehtaan energialaitoksen remontin, jossa uudistettiin polttoaineen vastaanotto, seulonta, käsittely ja kuljetinlaitteisto sekä kattila. Yhtiö käytti energiantuotannon uudistamiseen Heinolassa 30 miljoonaa euroa.
Metsäjätin investointi Heinolaan on osa laajempaa kehitystä. Metsäteollisuus on karsinut fossiilisten polttoaineiden käyttöä roimasti 2000-luvulla.
Metsäteollisuus ry:n mukaan alan käyttämien fossiilisten polttoaineiden osuus on ollut Suomessa vuosituhannen alussa noin 30 prosenttia. Nyt osuus on enää noin kahdeksan prosenttia.
Esimerkiksi sellu-, paperi- ja kartonkitehtailla sekä sahoilla on usein omat energialaitokset, joilla tuotetaan valmistuksessa tarvittavaa sähköä ja lämpöä.
Laitoksissa on aina hyödynnetty puupohjaisia materiaaleja, mutta usein lisänä on jouduttu käyttämään fossiilisia polttoaineita.
Stora Enson aallotuskartonki- eli flutingtehtaalla Heinolassa polttoaine on ollut muun muassa puun kuorta, haketta ja biokaasua. Aiemmin kattilassa on poltettu lisänä turvetta, mutta energiaremontin ansiosta siitä voitiin luopua.
– Lämpöä voi jatkossa tuottaa täysin biopohjaisesti, kertoo Heinolan flutingtehtaan energiapäällikkö Eija Liikola.
Yhtiö kertoo vähentäneensä fossiilisten polttoaineiden käyttöä systemaattisesti yli 15 vuoden ajan. Tavoite on vähentää ilmastoa lämmittäviä päästöjä, mutta biopolttoaineiden käyttö laskee myös kustannuksia ja niiden saatavuus on varmempaa.
Viiden prosentin osuus Suomen hiilidioksidipäästöistä
Metsäteollisuudessa on uusiutuvaksi energianlähteeksi laskettavaa puumateriaalia jo vuosikymmeniä.
– Kun puuta jalostetaan, siinä jää käsiin sivuvirtaa eli niin sanottua ”puumuhjua”, jolla ei ole järkevää jalostuskäyttöä Suomessa eikä missään muuallakaan. Sitä on sitten poltettu ja siitä on tehty lämpöä ja sähköä, sanoo Metsäteollisuus ry:n energia- ja ilmastopäällikkö Ahti Fagerblom.
Metsäteollisuuden käyttämistä biopolttoaineista suurin osa on sellunkeiton yhteydessä syntyvää mustalipeää.
Fagerblomin mukaan metsäteollisuuden osuus Suomen fossiilisista hiilidioksidipäästöistä on noin viisi prosenttia. Fossiilisista polttoaineista luopuminen tehtailla ei ole siis maan kokonaisuuden kannalta valtava muutos, mutta Fagerblom muistuttaa, että alan käyttämien polttoaineiden laatu vähentää hiilipäästöjä myös muualla kuin tehtailla.
– Kun puuta korjataan metsistä ja sitä jalostetaan tehtaalla, siitä riittää joissain tapauksissa ylijäämälämpöä kaukolämpöverkkoon tai sähköä sähköverkkoon.
Metsäteollisuudessa myös syntyy tehtaille tarpeetonta puupolttoainetta, jota voidaan viedä kuntien kaukolämpölaitoksiin.
Heinolassa flutingtehtaan lämmöstä osa menee kaukolämpöverkkoon. Stora Enso uusi vastikään sopimuksen siitä, että Loimua toimittaa lämmön asiakkaille.
Hiilidioksidia syntyy silti ja sitä pitäisi hyödyntää
Biopolttoaineet lasketaan hiilineutraaleiksi, koska metsät kasvavat ja sitovat uudelleen hiiltä. Puun poltosta syntyy silti edelleen hiilidioksidia.
Euroopan komissio patistaakin teollisuutta hiilidioksidin talteenottoon osana uusia ilmastotavoitteitaan. Kasvihuonekaasua voisi esimerkiksi jalostaa polttoaineeksi.
Metsäteollisuuden energia- ja ilmastopäällikkö Ahti Fagerblomin mukaan ala suhtautuu ajatukseen toiveikkaasti.
– Näemme pitkällä aikavälillä, että sekä itse talteenotossa että sen jälkeisessä varastoinnissa ja hyötykäytössä voisi olla uusia liiketoimintamahdollisuuksia, hän toteaa.
Kannattava liiketoiminta on kuitenkin vielä kaukana, sillä tuotteelle tarvittaisiin vielä käyttäjätkin. Kunnollisen kokoisen talteenottojärjestelmän rakentaminen olisi miljardiluokan investointi, ja talteenotto sekä vedyn valmistus vaatisi muun muassa rutkasti sähköä.
Teknologiaa on myös ensin testattava. Esimerkiksi Raumalla Metsä Group kokeilee hiilidioksidin talteenottoa sellutehtaan savukaasuista.
Korjaus 15.3.2026 klo 12.23: Korjattu kuvatekstiin Eija Liikolan etunimi. Kuvatekstissä oli väärä etunimi.