Suomen ortodoksinen kirkko ja kolttasaamelaiset tapasivat maanantaina ensimmäistä kertaa mahdollisen totuus- ja sovintoprosessin tiimoilta.
Ortodoksinen kirkko kertoi helmikuussa suunnittelevansa omaa komissiotyötään kolttasaamelaisten kanssa. Viime vuonna valmiiksi saadussa valtion ja saamelaisten välisessä totuus- ja sovintokomitean loppuraportissa oli kehotuksia myös ortodoksiselle kirkolle.
Arkkipiispa Elian mielestä on tärkeää, että askeleet komissiotyön aloittamiseksi otetaan yhdessä kolttasaamelaisen yhteisön kanssa. Tarkoituksena on paneutua niihin kipupisteisiin, jotka kolttasaamelaisilla on ortodoksisen kirkon toiminnasta.
– On tärkeää nyt kuunnella ihan henkilökohtaisesti ihmisiä, heidän ajatuksia, tunteita sekä heidän muistojaan. Olemme kuulleet hyvin erilaisia puheenvuoroja. Tästä tulee mielenkiintoinen prosessi, jossa ei ole yhtä vastausta, vaan jokaisella on omansa. Niistä luodaan jonkinlainen kuva ja mietitään, mitkä ovat seuraavat askeleet, kertoo arkkipiispa.
”Parempi myöhään kuin ei milloinkaan”
Totuus- ja sovintokomission komissaarina toiminut Irja Jefremoff avasi komission työtä kirkon ja kolttasaamelaisten tapaamisessa. Jefremoff odotti ortodoksiselta toimia jo valtion totuusprosessin aikana.
– Odotin jo sen aikana, että tällainen keskustelu olisi pidetty. Luterilaisessa kirkossa järjestettiin oma hanke, joka valmistui jo aiemmin kuin komission työ loppui, Jefremoff kertoo.
– Parempi myöhään kuin ei ollenkaan, hän toteaa.
Kolttasaamelaisten luottamusmies Veikko Feodoroff osallistui keskusteluun avoimin mielin, vaikka prosessin aloittamisen ympärillä riitti vielä paljon kysymyksiä.
– Mikä on kirkon tavoitteena ja mihin suuntaan voimme lähteä tämän prosessin kanssa, pohtii Feodoroff.
Feodoroff muistuttaa, että kirkko on yksin päättänyt aloittaa prosessin, mutta yhteistä päätöstä ei ole vielä tehty. Kolttasaamelaiset tulevat käsittelemään komissiotyön aloittamista vielä myöhemmin.
Ennen valtion prosessia edelsivät pitkät keskustelut mandaateista ja toimista, joita komission tulee tehdä työnsä aikana, kertoo Feodoroff.
– Sillä on iso merkitys, että millä tavalla me olemme mukana. Entä onko meillä voimavaroja olla mukana tekemässä tätä työtä ja meidän tulee olla tasa-arvoisia kirkon kanssa komission työssä, Feodoroff painottaa.
Kirkossa myötämielisiä prosessin aloittamiseen
Totuus- ja sovintokomitean työlle ei ole vielä virallista päätöstä, aikataulua tai rahoitusta. Arkkipiispa aikoo edistää asiaa kirkollishallitukseen, jotta prosessin aloittamiselle olisi lupa ja koko kirkon tasolla mandaatti.
Arkkipiispa toivoo, että komission työ valmistuisi parin vuoden aikana.
– Emme ole kiireellä tekemättä mitään, sillä silloin ei synny mitään hyvää. Tässä on kysymys myös rahoituksesta, sillä se ei tule olemaan ilmainen prosessi. Toivottavasti kahden vuoden kuluttua meillä olisi jo tuloksia, arkkipiispa Elia kertoo.
Vaikkei päätöksiä vielä ole, kirkon yleinen henki on myötämielinen totuusprosessin aloittamiselle.
– Teen kaikkeni, että tämä saadaan valmiiksi, lupaa arkkipiispa.
Koltansaamenkielisille työntekijöille olisi tarvetta
Kolttasaamelaiset asuvat Lapin ortodoksisen kappeliseurakunnan alueella. Seurakunta on pieni ja toimialue laaja. Suurin osa saamelaisia koskettava toiminta tapahtuu koltta-alueella Inarin kunnassa. Myös Etelä-Suomen seurakunnissa on aktiivisia kolttasaamelaisia.
Lapin kappeliseurakunnan pappi, isä Jaakko Vainio odottaa toiminnan aloittamista, mutta hänellä on myös huolensa.
– Olen huolissani omasta työmäärästäni, sillä olen monella tapaa mukana tässä prosessissa, kertoo Vainio.
Komission käytännön toimintaan hänellä olisi jo muutama idea.
– Olisi hyvä järjestää yhteisölle keskustelutilaisuuksia koltta-alueella. Tässä on myös monia eri tasoja, on se hallinnollinen taso ja kolttasaamelaisten huomioiminen muualla maassa, Vainio sanoo.
Irja Jefremoffilla oli jo ehdotuksia, miten ortodoksinen kirkko voisi ottaa kolttasaamelaiset paremmin huomioon: työntekijöille pitäisi olla myös koltansaamen kielen ja kulttuurin opetusta.
– Kulttuuria ja kieltä voisi edistää ja nykypäivänä on paljon mahdollisuuksia opiskella etäyhteyksin. Voisin kuvitella, että Oulun Giellagas-instituutti pystyisi järjestämään kielikoulutusta, jotta työntekijät, jotka haluavat tänne töihin, saavat opetusta etukäteen, Jefremoff ehdottaa.