GOLENIÓW / VARSOVA Minkit nousevat katsomaan vieraita. Jotkut uteliaimmista työntävät nenäänsä verkkohäkkinsä verkon koloon.
Häkkejä lähestytään suojahaalareissa varovasti, sillä basilleja ei saa tuoda. Tarhalla pitää olla erityisen tarkkana nyt, kun minkeillä on paritteluaika.
Herman Noordman osoittaa kahta samaan häkkiin siirrettyä minkkiä, jotka liikahtelevat kiinni toisissaan.
– Tuo on parittelua.
Oppaaksi tarhalle lähtenyt Noordman on Puolan ja myös Euroopan turkistuottajien hallitusten jäsen. Keskisuurella tarhalla Luoteis-Puolassa on noin 60 000 eri-ikäistä minkkiä.
Tulevien kahdeksan vuoden aikana minkkien vipellys häkeissä loppuu. Puola päätti joulukuussa kieltää turkistarhauksen.
Noordmanin mielestä tarhauskielto on todella huono päätös.
– Meistä tarhauksella on hyvä paikka Euroopassa, koska eläimiä valvovat eläinlääkärit, ja toimintaa ohjaavat EU:n säännöt. Toisin on EU:n ulkopuolella.
Laitaoikeistossakin moni kannatti kieltoa
Puola on Euroopan suurin turkistuottaja, joten kielto yllätti monet.
Puolan parlamentin edustalla Varsovassa vihreiden kansanedustaja Małgorzata Tracz iloitsee päätöksestä.
– Totta puhuen monetkaan eivät uskoneet kiellon toteutumiseen, koska ala oli niin vahva Puolassa vuosikymmenien ajan, sanoo kieltoa pitkään puskenut Tracz.
Parlamentin selvä enemmistö eli 339 kansanedustajaa 460 edustajan joukosta kuitenkin kannatti kieltoa.
– Se on paljon, kun puolet parlamentista on tavallaan laitaoikeistolaisia. He vastustivat tarhauskieltoa jyrkästi vuosien ajan, Tracz sanoo.
Kansan mielipide vaikutti taustalla. Traczin mukaan mielipidetiedustelussa 70 prosenttia puolalaisista halusi lopettaa turkistarhauksen.
– Tätä mieltä eivät olleet vain suurten kaupunkien kuten Varsovan asukkaat vaan myös maaseutujen ihmiset.
Traczin mukaan ihmiset eivät halua enää ostaa turkiksia.
– Nyt on 21. vuosisata, ja on paljon muita tapoja pukeutua lämpimästi. Turkisten käyttäminen ei ole trendikästä vaan päinvastoin pois muodista.
Suuren tuottajan lopettaminen voi Traczin mukaan rohkaista muita samalle tielle. Euroopassa merkittäviä turkistuottajia ovat enää Suomi ja Kreikka.
Turkistuottajat sekä Puolassa että Suomessa kertovat mieluummin gallupeista, joissa 40 prosenttia kansalaisista kannattaa tarhausta, kunhan eläimillä on hyvät olot ja toimintaa valvotaan.
Alan mukaan turkikset näkyvät taas muotinäytöksissä ja puheet auringonlaskun alasta pitää lopettaa.
Tukea saa eniten, jos lopettaa heti
Puolassa päätöstä avitti tuottajille luvattu kahdeksan vuoden siirtymäaika.
Lisäksi tuottajat saavat tukea tarhauksen lopettamisen jälkeen. Tuki on sitä parempi mitä aikaisemmin tarhauksen lopettaa. Esimerkiksi ensimmäisenä vuonna lopettanut saa 25 prosenttia keskimääräisistä tuloistaan.
Luopumiskorvaukset maksavat kansanedustaja Traczin mukaan valtiolle 200–250 miljoonaa euroa.
Turkistuotanto on vähentynyt Puolassa nopeasti. Kymmenessä vuodessa tilojen määrä on pudonnut 800:sta 200:aan.
Ala työllistää suoraan 10 000 ja välillisesti 50 000 ihmistä.
Suomessa aktiivisia tiloja on noin 250 ja turkiselinkeino työllistää 1200 henkilöä.
Turkisalan mukaan kauppa kasvaa
Turkistarhalla Noordman harmittelee, että Puola ei pääse kunnolla nauttimaan turkismyynnin tämänhetkisestä kasvusta. Alan toimijat eivät voi investoida uusiin tarhoihin.
Noordmanin mukaan turkisten kysyntä kasvaa kohisten, ja siinä imussa Puolan viimeiset turkistuottajat porskuttavat. Kuulostaa siltä, että tarhaajat eivät tartukaan luopumiskorvauksiin:
– Hyödymme kasvusta, ja tuotanto kasvaa lähivuosina, Noordman sanoo
Tarhojen työntekijät alkavat kuitenkin vähitellen katsella muita töitä.
– Totta kai pidämme turkistarhaa loppuun asti. Haluamme kyllä monipuolistaa toimintoja ja etsiä vaihtoehtoja, sanoo myös Puolan turkisalaa edustava Daniel Zurek.
Hänen mukaansa tarhojen tiloja ja laitteita on vaikea muuntaa muuhun käyttöön. Tilojen arvo on alkanut laskea.
Suomen turkiseläinten kasvattajain liiton mukaan minkinnahkojen keskihinta on noussut 30 prosenttia kahden viime vuoden aikana. Yksi syy on varastojen tyhjeneminen.
Maailman vaateteollisuus käyttää liiton mukaan vuodessa 15–20 miljoonaa minkinnahkaa. Euroopan, Yhdysvaltain ja Kanadan tuotanto on kuitenkin alle 10 miljoonaa nahkaa vuodessa.
Tuotantoa suurempaa kysyntää on tähän asti täytetty purkamalla 2010-luvun hurjaa ylituotantoa. Se on loppumassa, joten hinnat nousevat.
Näkymistä huolimatta pienet tilat tarttunevat korvauksiin heti.
Vihreiden Małgorzata Tracz kertoo vanhasta rouvasta, joka peri pienen chinchilla-tarhan.
– Hänen lapsensa eivät halunneet puhua hänelle. Lapsenlapset eivät suostuneet tapaamaan häntä.
Rouvalle lopettamispäätös oli selvä.
Suomelle hyötyä ja haittaa
Minkkien nahat menevät tehtaalle, jossa niitä kuivataan ja käsitellään monin tavoin ennen huutokauppaan lähtöä.
Puolalaistehtaalla on pinossa suomalaisen Saga Fursin laatikoita. Suuri osa nahoista lähtee huutokauppaan Suomeen. Valtaosa Saga Fursin kauppaamista nahoista päätyy Kiinan-markkinoille.
Vantaalla toimiva Saga Furs on yksi maailman suurista turkishuutokaupoista. Puolan nahkojen jääminen pois jättää ison aukon.
– Saga Fursiin vaikutus on kielteinen, Noordman arvioi.
Viimeisin huutokauppa maaliskuussa tuotti Saga Fursin mukaan ennätystuloksen, sillä välitysmyynti tuplaantui viime vuodesta.
Suomalaiset turkiseläinten kasvattajat voivat kuitenkin täyttää Puolan jättämää tilaa. Silloin turkisten kysyntä Suomesta kasvaa.
– Kysyntä on niin kova, että eurooppalaiset tilat, suomalaiset mukaan lukien, eivät pysty tuotannollaan vastaamaan siihen, Noordman uskoo.
Hän arvelee tuotannon siirtyvän Kiinaan.
– Kiina voi lisätä tuotantoa paljon ja nopeasti. Se ei ole hyvä markkinoille, eikä se ole hyvä eläinten hyvinvoinnille, Puolan turkisalan edusmies sanoo.
EU:ssa odotellaan komission vastausta kansalaisaloitteeseen, jonka allekirjoittajat haluavat kieltää turkistarhauksen koko EU:ssa. Aloite keräsi 1,5 miljoonaa nimeä.
Daniel Zurek uskoo, että turkistarhojen jälkeen hyökkäyksen kohteeksi joutuu muu maatalous ja etenkin eläinten kasvatus. Hän arvelee, että seuraavaksi vastustajat käyvät kanaloiden kimppuun.