Matti Menninkäinen on hirmuisen Hiiden nöyrä alamainen – varsinkin joutuessaan tämän puhutteluun. Hiisivuoren esimiehen ja tämän alaisen suhde on todella huonolla pohjalla.
Hiisivuoren diktaattorimaisesti käyttäytyvä hallitsija on vanhan koulukunnan, syö-tai-tulet-syödyksi -työelämäkulttuurin edustaja. Hän pitää alamaisensa uskollisina mielummin pelon, kuin kunnioituksen avulla.
Hiisi ei salli ihmislasten läsnäoloa vuorellaan, koska nämä ovat ainoita, jotka pystyvät Hiiden lumoukset purkamaan. Ja aina kun valtias kokee asemansa uhatuksi nuoren sukupolven edessä, saa Matti Menninkäinen alaisena tuta tämän selkänahassaan.
Matti joutuu tämän tästä selittelemään miksi vuoren luolista löytyy merkkejä ihmislapsista. Toisaalta, Matti on itse osasyyllinen tukaliin tilanteisiinsa: Sen mitä Matti hätävalheillaan onnistuu Hiidelle kerta toisensa jälkeen kuittaamaan, unohtuu nopeasti, kun kaunis Berenike-keiju pyytää jälleen Matin apua seuraavien lapsisankarien paikalle kutsumisessa.
Välillä turhamainen Hiisi on vain pitkästynyt. Tällöin Matin tehtäväksi jää valtiaansa viihdyttäminen.
Hiisivuorella kaivataan kipeästi perusteellisia yhteistoimintaneuvotteluja ilmapiirin puhdistamiseksi. Jo pelkän keskusteluyhteyden saavuttaminen on vaikeaa, mikäli toinen osapuoli joutuu jatkuvasti pelkäämään työsuhteensa vaihtumista johtajan ruokapöydän koristeeksi.
Jonkun pitäisi kertoa Hiidelle, että käskyjen vastaanottajan ei pitäisi koskaan joutua keskustelemaan esimiehensä jalkapohjille. Vaikka tämä sattuisikin olemaan kolmekymmenmetrinen.