Kesälampaat

Viime kesänä keksimme etsiä pihallemme kesälampaita laiduntamaan. Meillä on hehtaarin verran peltoa jota emme viljele ja lisäksi vielä erinäistä pusikkoa tontin takaosassa. Löysin Laidunpankista paikallisen lampurin joka etsi lampailleen kesälaidunta ja niin unelma lampaista omalla pihalla muuttui viime kesänä todeksi ja peltoa laidunsi uuhilauma suomenlampaita, joilla oli alkukesästä pässikin mukanaan. 

Tänä kesänä oli tarkoitus reissata joten ajattelimme jättää kesälampaat väliin. Sitten korona sotki reissusuunnitelmat ja keväällä alkoi tuntua ettei kesää tule ilman kesälampaita. Otin yhteyttä samaan lampuriin, suurimmalle osalle lampaista oli jo laitumet sovittuna mutta tarjolla oli pässiporukka, kevään karitsoita. 

Lampurin kanssa yhteistyö sujuu erinomaisesti. Lampuri vastaa laitumen aitaamisesta (lähinnä tarvikkeista, tänä kesännä aitasimme laitumen itse mutta apuakin olisi ollut tarjolla) eikä raha vaihda omistajaa missään vaiheessa. Kaikki voittavat kun me saamme lampaita pihaan ja pellon pidettyä siistinä ja lampaat saavat aterioida koko kesän. No totta puhuen lampaat eivät laidunta kovin siistin näköiseksi jätä, vaan olemme pyytäneet naapurin niittämään pellon vielä lampaiden jäljiltä. Olen myös ollut havaitsevinani punkkikannan hienoista laskemista kun lampaat pitävät heinikon kurissa.

Niin meille saapui alkukesästä yhdeksän hurmaavaa pässikaritsaa. Näistä poikasista huomasi että ne olivat ensi kertaa laitumella ja alkuun oli hieman haasteita saada ne ymmärtämään porteista kulkemisen päälle, mutta kesän myötä pojat ovat oppineet tavoille ja kasvaneet myös aivan valtavasti.

Heti kesän alussa yksi pässeistä loukkasi jalkansa, eikä sitä saatu lääkitsemällä kuntoon joten lampuri haki jalkavaivaisen ja sille yhden kaverin pois, kesän lopullinen pääluku siis seitsemän pässiä.

Pässit ovat valtavan kesyjä ja hellyydenkipeitä, eivät pelkää ollenkaan vieraita ihmisiä ja kaikki vierailijat, erityisesti lapset ovat olleet näihin halilampaisiin aivan ihastuneita <3.

Näitä lampaita ei ole lainkaan koirattu, joten ne eivät ymmärrä mitään meidän Bali-paimenkoiran omatoimipaimennuksen päälle. Bali saa harjoittaa taitojaan vain turvallisesti aidan takaa. 

Näinpä eräänä aamuna naapurin kissankin juoksevan hädissään pitkin lammasaitausta, joukko uteliaita pässipoikia perässään.

Syksyn tullen on taas aika luopua kesäduunareista. Kolme pässiä lähti jo viikko sitten ja loputkin tässä elokuun aikana. Onneksi suurin osa ihan elävänä uusiin koteihin. 
Omia lampaitakin tekisi kovasti mieli, mutta rehupellon ja riittävän vapaa-ajan puuttuessa kesälampaat ovat meille aivan loistava vaihtoehto. Toki ne vaativat hieman silmällä pitämistä ja sitä, että joku on reissujenkin ajan kotona. Varsinaisesti niitä ei tarvitse mitenkään hoitaa, ne pärjäävät, kunhan aita on kunnossa ja juomavettä riittää.

Lampaat ovat kaikessa hölmöydessään jotenkin niin viehättäviä, ja ne tuovat ihanaa maalaistunnelmaa pihapiiriin.

 

Kevään kuulumisia

Kevät se koittaa tänäkin vuonna. Hieman on jännittänyt minkälainen keväästä ja kesästä tulee täysin lumettoman talven jälkeen, mutta ihan normaalilta tämä tässä vaiheessa näyttäisi. Pitkällä toki jo ollaan.

Kevät tuo mieleen kaikenlaisia ajatuksia, nyt vielä kun on ollut aikaa olla kotona, on puutarhahommat kyllä lähteneet taas aika lailla lapasesta. 

On idätelty herneenversoja ja kerätty nokkosia.

Taimikasvatus on pahimmillaan ja kämppä täynnä taimipurkkeja. Mitään kovin uutta ei taimipurkeista löydy vaan tuttuja chilejä, tomaatteja, parsakaalta, kesäkukkia, yrttejä ja sen sellaista.

Tänään siivosin kasvihuoneella ja isoimmat tomaatit ja chilit pääsivät jo sinne, kun on lämpimiä öitä luvattu.

Kasvihuoneessa kasvaakin jo retiisiä, salaattia, tilliä ja lehtikaalta. Tänään kylvin myös mangoldia, pinaattia, rucolaa ja lisää salaattia sekä istutin perunoita. Kokeilussa myös puikula-perunat.

Viime viikonloppuna kävin katselemassa korvasieniä ja pienen määrän jo löysinkin.

 Koirat ja muut kotieläimet voivat paksusti ja nuppiluku on pysynyt ennallaan. Koiria on kolme, kissoja yksi ja kanalassa kuusi kanaa ja kukko. Kesäksi on tulossa viimevuotiseen tapaan kesälampaita, peltoja ja ojanvarsia siistimään.

Talven riemut ja kevään ensi säteet

Talvi on jatkunut työntäyteisenä. Kotona on käyty kääntymässä, joten oikein mitään kerrottavaa ei blogiinkaan ole ollut, eikä pimeät päivät ole houkutelleet kuvaamaan.

Tässä kuitenkin meidän kuulumisia kuvin, ihan omaksikin muistoksi.

Taas on saatu niin kaunis ja hieno talvi <3. Paljon, paljon lunta, sellaisia sopivia pakkassäitä. Olen usein ennenkin todennut, että täällä maalla vuodenajat kokee ihan eri tavalla kuin kaupungissa. Täällä on luonnon valoa ja aina vuodenajan mukaan muuttuvat maisemat ja värit. Ja tilaa olla, ulkoilla ja hengittää.

Kotona polttelee remppakuume, toivon mukaan ensi kesänä päästään uusimaan pintoja silleen maltillisesti. Periaatteella, mikä ei ole rikki, sitä ei tarvitse korjata. Jotenkin surettaa katsella nettikirppiksiä jossa laitetaan täysin valideja, kalliita keittiöitä ja muita pintoja kiertoon. Toki jokainen tekee makunsa mukaan mutta meille tärkeää on vanhan ja ehjän säilyttäminen. Mutta pientä päivitystä ehkä pintoihin saadaan.

Eräänä viikonloppuna tuli kokeiltua uunifetapastaa, tuota someherkkua. Oli hyvää!

Navetan vintiltä kaivelimme talon perintönä tulleita suksia, haaveina metsähiihtoretki. No lumet ehtivät sulaa ja vesikelit saapua ennen kuin pääsimme tuumasta toimeen, mutta nyt on taas pakkasia luvassa joten ehkä jopa tänä talvena suunnitelma toteutuu. Sukset vielä vaativat vähän pölyjen pyyhintää ja sopivien siteiden asennusta tai monojen hankintaa. Nyt on hankikannot olleet upeat, ja meidän pelloillakin nähty paljon ulkoilijoita. Läheinen peltolatu on ensimmäistä kertaa meidän täällä asuessa kunnostettu.

Eläinlauma voi hyvin ja paksusti. Koirakolmikko on löytänyt yhteisen sävelen kevään muutosten jälkeen. Ne nautiskelevat meidän lailla maalaiselosta. Eräänä viikonloppuna unohdin koirien remmit kaverin autoon, ja hyvin pärjättiin viikko ilman pantoja ja hihnoja.

Kanat pitivät muninnasta 1,5kk tauon ja tuli jo pariin otteeseen mietittyä mitä järkeä on ylläpitää lemmikkikanoja navetassa, lämmittää niitä talvella ja siivota ja ruokkia. Onneksi tauko lopulta päättyi ja nyt taas tulee munia yllin kyllin. Kyllähän se munien osto Rekosta hieman nololta tuntui :)

Kanat ovat olleet sisällä koko talven. Ulkoilusäitäkin olisi jo välillä ollut, mutta emme oikein ole keksineet järkevää systeemiä siihen, miten pitää ulkoiluluukkua auki kun kanalassa pitää kuitenkin pitää lämpöjä päällä. Mutta tuskin tässä kauaa enää menee kun päästämme kanat ulkoaitaukseen kevätsäistä nauttimaan.

Puutarhakausikin kolkuttelee jo ovella. Niin onnellisena kuin kauden loppusyksystä lopettaa, ei mene montaa kuukautta kun multasormea alkaa taas syyhyttää. 

Chilien viljely alkoi tammikuussa. Vanhat siemenet ovat itäneet yllättävän huonosti, mutta taimia on kuitenkin jo mullassa kymmenkunta ja lisääkin jo tulossa. Seuraavana ovat vuorossa tomaatit.

Pelargoneista talvetuksesta selvisivät valossa olleet, hämärässä työhuoneessa talvehtineet kuolivat yhtä lukuunottamatta. Matin päivänä leikkelin hieman kasveja ja otin pistokkaita. Samalla myös viherkasvit saivat uusia multia ja lannoitetta. Tuo kevään vihreä inspiroi kyllä niin paljon! Tähän vuodenaikaan ei ole parempaa kuin seurata kasvien uutta nousua.

Lokakuussa

Lokakuussa alkavat värit hävitä luonnosta. Aurinkoisena päivänä niitä on kuitenkin vielä pihamaalla.

Öljylamput ovat meillä vain koristeena. Tuo ruosteinen on niin romuromanttinen <3

Orvokit ovat niin uskollisia kukkijoita. Ne on levinneet pitkin etupihaa ja kukkivat edelleen lakastuneessa kukkapenkissä.

Laventeli näyttää vielä vehreältä, talvehtimista jännitetään.

Kotieläimet voivat paksusti.

Kissa on mukana kaikissa touhuissa.

Kanoja on tällä hetkellä 6 + kukko. Muninta on virkistynyt sitten kesän helteiden, nyt munia tulee n. 3-5/ päivä. Kanat ulkoilevat vielä edelleen päivisin ulkotarhassa. Vapaana meillä kanat eivät ole ollenkaan, koirien ja ympäristössä liikkuvien petojen vuoksi.

Tämä loppusyksy on niin kaunista väreiltään ja tunnelmaltaan. Aamut ovat usvaisia ja kirkkaita, illat hämäriä. Lehdet ovat yhtäkkiä kaikki pudonneet. 

Jotenkin tämä karu kauneus koskettaa. Luonto vaipuu talviteloilleen.

Hanhet kerääntyivät suuriksi parviksi poistuakseen lämpimämmille maille.

Kokeileva kasvimaa

Puutarhuroinnissa on kivaa kokeilla aina jotain uutta. Viime vuonna kasvatin varsiparsakaalia mahtavalla menestyksellä. Tänä vuonna kasvimaakokeilussa olivat mustajuuri ja ruusukaali.

Mustajuuren kylvin jo syksyllä. Ikävä kyllä se iti vähän huonosti, vain 4-5 taimea nousi mullasta. Aloin tässä syksyllä googlettaa milloin se pitäisi nostaa, ja opin että sitä olisi pitänyt lannoittaa pitkin kesää... joten odotukset eivät olleet korkealla. Yllätys olikin iloinen kun maasta nousi ihan kiva määrä juuria. 

Mustajuuri on hienostuneen mieto ja pehmeä juures, jota olen käyttänyt lähinnä keitoissa. Siitä tulee todella pehmeä ja hyvänmakuinen keitto.

Mustajuuren kasvuaika on pitkä ja se kannattaa kylvää jo syksyllä muiden juuresten tapaan. Se kaipaisi kovasti lannoitusta kasvaakseen isoksi. Mustajuuri kasvaa syvälle maahan ja sen nostaminen olikin melkoisen vaivalloista, pitkät juuret menevät syvälle ja ovat tiukassa. 

Sato oli itämiseen nähden ihan kohtalainen, kyllä näistä yksi keitto keitetään.

Mustajuuri, ehdottomasti jatkoon. Huomisissa syyskylvöissä laitetaan taas siementä maahan, toivotaan parempaa itävyyttä ensi kesälle.

Ruusukaali on suurta herkkuani. Ensimmäistä kertaa maistoin niitä n. kymmenen vuotta sitten, ja ostin ne puhtaasti ulkonäön vuoksi, mikään noin söpö ei voi olla pahaa. Ja mitä herkkua ne ovatkaan! Ruusukaali on voimakkaan makuinen kaali kaalien ystäville. Parhaimmillaan se on muiden kaalien tapaan höyrytettynä tai kermassa haudutettuna. Tätä herkullista kaalia suomalaiset syövät vain keskimäärin yhden per henkilö vuodessa! Siis yhden pienen ruusukaalin. Minä vastaan monen suomalaisen osuudesta :D.

Ruusukaali kasvaa hitaasti. Se vaatii pitkän esikasvatusajan (kylvin omani kai joskus helmi- maaliskuussa) ja satoa saatiin vasta nyt ihan loppusyksystä, kiitos pitkän, lämpimän syksyn. Taimet kasvoivat valtavan kokoisiksi ja ehkä olisi ollut paikallaan jossain vaiheessa vähän harventaa lehdistöä, jotta kaalit olisivat saaneet valoa. 

Kaaleja saatiin pari, kolme litraa. Kerran jo söin aiemmin niitä ja nyt keräsin lopun sadon. 

Ajattelin ryöpätä kaalit kevyesti ja pakastaa.

Kaalien kasvatus lavoissa on ehkä vähän turhauttavaa. Niitä kasvatellaan pitkin kevättalvea ja sato on vaivaan nähden melko vaatimaton. Kaalit vaativat tilaa ja olisivat varmaan vähän tuottoisampia avomaalla isommalla viljelyalalla. 

Parsakaalin kanssa varmaan jatketaan mutta ruusukaalikokeilu taitaa jäädä muutamaan vuoteen, siemenpussissa kun on vielä siemeniä jäljellä. 

Kasvimaa sai tänään syyssiivouksen. Huomenna yritän istuttaa valkosipulit ja kylvää porkkanaa, palsternakkaa, mustajuurta ja persiljaa.

Vielä nautimme lehtikaalin, persiljan ja ruohosipulin sadosta. Lehtikaali on maistunut hyvin myös etanoille.

Maa-artisokka saa vielä jäädä kasvamaan, syödään sitä sitten keväällä.

Valkosipulit ovat kuivuneet vintillä nostamisesta lähtien. Vintillä on ollut kai vähän kosteaa, osa oli mädäntynyt. Huomenna maahan menee näistä kynsiä sekä tämän kesän sipuleiden siemeniä.

Kanat saivat päivän puutarhapuuhasteluista pienen työmaan. Kaalien varret ja muut roskat ja rikkaruohot juurineen menivät kanalaan, jossa niistä tehdään selvää.