Elämää sukkakorissa

Keskeneräisten sukkien korissa on taas hyvin pitkästä aikaa ollut liikettä, kun keskeneräiset ovat vaihtuneet uusiin keskeneräisiin. 

Kesällä päätin osallistua ensimmäistä kertaa Knit along -tapahtumaan. Piti ihan Fb:stä tarkistaa että nämä Mia Sumellin ideoimat SullaVikat aloitettiin 29.6. En sitten ihan pysynyt muun porukan perässä kun sain nämä valmiiksi tuossa marraskuulla :D.

Kirjoneulesukkiahan on aina hirveän hauskaa aloittaa mutta toisen sukan kohdalla motivaatio kyllä tökki ja pahasti ja jotenkin tuo värimaailmakin alkoi alun innon jälkeen kyllästyttää. Hammasta purren kuitenkin valmista tuli ja langanpäätkin sain pääteltyä. Sydämet on aika kauhean näköisiä mutta jospa ne käytössä tasottuisi.

Sitten käväisin junamatkalla, ja tarvitsin jotakin tekemistä reissuun. 7 veljestä Maamme raita -langasta tuli miehelle tällaiset isänmaallisuutta henkivät perussukat.

Suomi 100 vuotta villasukat sotiemme veteraaneille

Ystävä haastoi viime syksynä liittymään Facebook-ryhmään, jonka tavoitteena oli neuloa villasukat kaikille sotiemme veteraaneille Suomi 100 vuotta -juhlavuoden kunniaksi. Villasukkaprojekti on osa virallista Suomi 100 -vuotta tapahtumaa.

Kuten neulonta- ja varmaan muillakin Fb-ryhmillä on tapana keskustelu sai ajoittain melko koomisia käänteitä. Osa lähti suuttuneena pois ja osa pisti pystyyn omia sivuprojektejaan. Kuitenkin kaikille veteraaneille on sukat neulottu ja osalle ne on jo jaettukin. 

Projektiin voi osallistua sekä neulomalla että lahjoittamalla neulojille lankoja. Ryhmän ylläpito teki melkoisen työn organisoidessaan lankalahjoitukset, sukkien keräämisen ja luovutuksen sekä suhtautuessaan kiihkeänä käyvään keskusteluun äidillisen pitkämielisesti.

Oma panokseni oli kahdet valmiit sukat sekä kolmelle neulojalle lahjoitetut langat.

Molemmat isoisäni ovat olleet sodassa ja toinen on vielä sukkia vastaanottamassa. Iso on kiitollisuus ja kunnioitus näitä itsenäisen Suomen rakentajia kohtaan.

Raitoja vaan

Parit raitasukat piti saada pois puikoilta seuraavien projektien tieltä. 

Taloa ostaessa myyjä totesi tämän olevan "villasukkatalo", ja sitä se kyllä kylmine lattioineen on. Raitasukille on siis tilausta.

Tuvan ensimmäinen sisustus

Tuvasta on blogissa ollut jo useita kuvia, mutta tässä vielä koottuna tuvan ensimmäistä sisustusta tarinoineen. Sisustuksen suhteen on erinäisiä ajatuksia ja suunnitelmia, mutta mitään suurempaa tuskin ollaan tekemässä ihan heti joten toistaiseksi meillä näyttää tältä:

Keittiön pöytää meillä ei tänne muuttaessa ollut. Olimme haaveilleet Artekin pöydästä mutta vähän mietitytti niiden hinnat (käytettynäkin) ja sopivuus vanhaan taloon. 

Sitten tuli hyvin paljon arvoihini sopiva ajatus; miksei, miksei. Vanha pyöreä pöytä. Sellainen kun sattui olemaan ylimääräisenä mökillä aitan ylisillä. Tämän vanhan Bonanza-ruokailuryhmän isä osti kierrätyskeskuksesta 20 markalla ensimmäiseen omaan kämppääni. Sitten tuli yksiöitä joihin pyöreä pöytä ei enää mahtunut ja se päätyi mökille. Ja sieltä takaisin meille. Se on kuin olisi tehty vanhan hirsitalon tupaan, sopii täydellisesti. Pöytä on hyvässä kunnossa, joskin yksi tuoli kaipaa korjaamista ja ehkä jossain vaiheessa koko ryhmä hieman maalia.

Pöydän päälle hankimme Innoluxin kotimaisen Lisa 450:n, suunnittelija Lisa Johansson-Pape. Taustalla Marimekon Satula-verhot.

Vapaapäivillä ehdimme koluta lähiseudun kirpputoreja. Pikkupöytä tuvan nurkkaan löytyi Hämeenlinnasta Suomen kasarmin aarteet -liikkeestä muutamalla kympillä. Liikkeelle vahva suositus; loistava valikoima, varsin kohtuulliset hinnat ja oikein ystävällinen palvelu. Ja vinkki: muista käydä automaatilla, vain käteinen käy ja löytöjä tekee varmasti.

Jalkalappu on Ikean Kulla.

Halusimme tupaan kodikkaan, värikkään mutta rauhallisen ja perinteisen tunnelman, olematta kuitenkaan ihan mummola-stailia. Kunhan saamme muita huoneita kuntoon, tavaraa tulee toivottavasti hieman tuvasta lähtemään. 

Jotenkin ihastuin Ikean Stockholm -sarjaan ja hankin keltaisen maton tupaan. 

Mattoasiat koiraperheessä eivät ole ihan yksinkertaisia, meiltäkin on useampi matto hävitetty kun ei vaan olla enää saatu puhtaaksi. Siksi isoja summia ei voi mattoihin investoida. Tämäkin keltainen Stockholm on meille hieman turhan vaalea; koirankarvat näkyvät siinä erinomaisen hyvin ja imuria tarvittaisiin päivittäin jos maton haluaisi pitää siistinä. Onneksi emme ole turhantarkkoja.

Tuvan keltaiset seinät tulevat saamaan jonain päivänä hieman hillitymmän sävyn. Toistaiseksi meillä on aika keltaista.

Leivinuunissa on polteltu tulia jo useana iltana, ja se tuo tupaan (ja koko taloon) suloista, pehmeää lämpöä.

Sukkia muuton alta

Keskeneräisiä neuletöitä on niin hankalaa pakata järkevästi että oli pakko tehdä vähän valmiiksi näitä ikuisuusprojekteja. Muuten on neuletehtaalla ollut hiljaista.

Broken Seed Stitch -sukat ovat Ravelryn mukaan valmistuneet 16. tammikuuta, nyt sain ne vihdoin prässiin (=kasteltu froteepyyhe saunan lauteilla) ja kuvattua. Malli on tosi kiva ja tuo nätisti esille moniväriset langat, mutta jotenkin neulominen tökki ja valmistuttuaan en tykännytkään näistä, niinpä hylkäsin ne kaapin perälle. Nyt näyttävätkin taas ihan kivoille, eihän sitä tiedä vaikka pääsisivät käyttöön. Lankana näissä valkoinen Novita Nalle ja maailman ihanimman värinen Nalle Taika monivärinen.

Muita ihania -talvisukat ne vasta tökkikin. Aloitettu 20.3. ja nyt saatettu valmiiksi. Malli on ihan jees mutta ei mun taidoille, kirjoneuleesta tuli aika epätasaista ja osin kiristävän puristavaa ja osittain liian löysää. Etenkin nuo kolmella värillä toteutettavat osuudet olivat liikaa, lisäksi värimaailmakin alkoi kyllästyttää, olinhan jo tehnyt lähes samoista väreistä Anelmaiset. No lopputulos kyllä palkitsi sitten kuitenkin.

Vielä keskeneräisiksi jäivät yksi neuletakki joka tuskin ennen muuttoa valmistuu, sekä kadoksissa olevat vihreät villasukat, mahdollisesti jo muuttolaatikkoon pakatut.

Kerran innostuin

Kuten tänä talvena polvimittaisista villasukista. Tai ei näitä nyt ole kuin kolmet ja kaikki talven trendisukkia.

Ovat muuten muotoutuneet aivan vakiokotivarusteeksi leggareiden kanssa. Täytynee vielä muutamat väsätä jotta on valinnanvaraa.

Räsymattosukista lähti kyllä semmoinen raitavimma ettei ole ennen nähty. 

Iloisen värisen räsymaton ostin taannoin kirppikseltä kympillä.

Anelmaiset

Facebookin hupaisan Voihan villasukka! -ryhmän innoittamana lähdin minäkin kirjoneulomaan. Edellisestä kirjoneuleesta on aikaa joten aika epätasaistahan tämä on mutta lopputulos miellyttää silti.

Lankana 7 veljestä ja malli Anelma Kervisen Anelmaiset, löytyy Ravelrystä. Kaikki kukkaset, kikkaset ja muut härpäkkeet jätin pois. Valmista tuli nopeasti kun lanka on paksua ja ohje mielenkiintoinen. Päättely oli työlästä, mutta ei ylivoimaista. Sukista tuli vähän reilun kokoiset mutta eipä niillä ole tarkoitus ulos lähteä joten ei haitanne käyttöä.

Eikä se tietysti tähän jäänyt, vaan uutta on jo puikoilla.

Rauhoittavat raidat

Kummipojan synttärilahjapakettiin pakkasin raitaa. Raitasukat, raitayökkäri Marimekolta ja nämä pakattuna raitapussiin. Jotain niin rauhoittavaa tässä tasaraidassa, johan sen Annika Rimalakin tiesi.

Villaa joulujaloille

Joulupaketeissa lähti useammat villasukat sukulaisten ja ystävien varpaita lämmittämään. Neulontaintoa on pukannut siihen malliin että ei oikein tiedä mitä kaikilla valmistuneilla sukilla tekisi, ja sukulaisethan siitä sitten ihan oikeutetusti joutuvat kärsimään.

Tässä erään perheen sukat joulukuun ohuella lumella kuvattuna.

Vasemmalta; harmaat sukat Viking Vilmasta, petroolit Gjestal Maijasta, violetinkukertavat Nallesta ja siniset seiskaveikasta.

Kokojen valinta etenkin lapsille menee kyllä ihan arvailuksi, mutta nyt kuulemma oli arvaukset osuneet oikeaan.

Kaikkia käsitöitä ei tule blogissa esiteltyä, jos ne kiinnostavat niin löytyypi Ravelrystä.

No lapasesta lähti. Vai pitäisikö sanoa sukasta.

Palotalossa mulla oli kaapillinen lankoja, osa vuosia vanhoja ja sellaisia etten tiedä olisiko niistä enää mitään koskaan syntynyt. Olin hieman helpottunutkin päästessäni niistä kertaheitolla eroon ja päätin vakaasti, että jatkossa ostan lankaa vain tarpeeseen ja silloin, kun olen jo päättänyt mitä langasta valmistan. No eihän se sitten mennyt ollenkaan niin.

En ole yhtään päässyt selville mikä langan ostamisessa on niin tavattoman koukuttavaa. Jotenkin sitä näkee silmissään ne kaikki kauniit käsityöt mitä langasta loihtii, ja kerät ovat niin kauniin värisiä ja pehmoisia. Usein päätän vakaasti olla hankkimatta mitään, ja seuraavassa hetkessä sekoan ja tilaan kauheat kasat lankaa.

Lankakaupoissa tulee (onneksi) käytyä aika harvoin, suurimman osan langoista tilaan nettikaupoista.

Laskin että nyt varastossa olevista langoista on tulossa 11 sukkaparia + muutama jämälankapari. Kukahan niitä sukkia edes tarvitsee? Lapasille olisi myös tarvetta joten ehkä muutama kerä menee myös niihin. Neulon muutakin, mutta sukkien kutominen on sitä kaikkein mukavinta hommaa.

Lankojen hamstraamista hullumpaa on kenties vain se, että roudaa lankansa ulos kuvattavaksi...

Kuvausten aikana havaitsin yhden Zauberball-kerän puuttuvan. Sisältä löysin sen Repe-koiran pedistä jossa sen uusi omistaja sitä hellyydellä vaali. Pienet neuvottelut jouduimme käymään jotta sain kerän takaisin muiden joukkoon, mukavan kuolaisena ja karvaisena tietysti.

Sadepäivänä

Suomen kansa lähti barrikadeille ja tiet olivat odotusten vastaisesti autiot. Töissä olisi ollut tehtävää mutta syysflunssa kaatoi petiin ja päivää vietettiinkin sade- ja ukkoskuuroa ihaillen, kameran kanssa kulkien, nukkuen, niistäen, Silta-sarjan kakkoskautta katsellen, villasukkaa neuloen ja yskien.

Syksyn värit jaksavat ilahduttaa. Lehtiä lentelee tuulenpuuskissa ja sade piiskaa pihamaata. Piha on varsin villi ja vihreä, ja näillä näkymin saa ollakin niin.

Puikoille valikoitui ihana Zauberball syksyn väreissä:

Sade piiskasi ikkunaa ja maisemat huikaisivat:

Terassilla odottelee projektituoli:

Sieniä on löydetty, kantarellien ja mustatorvisienten lisäksi myös hieman suppiksia ja tänään pannulla paistui känsätuhkelo. Lähimetsä on osoittautunut oivaksi sienimetsäksi.