Suppisjahtiin!

Nyt kaikki kynnelle kykenevät suppisjahtiin! Suuntasimme ystäväni Maikun kanssa yhteisen ystävämme Niinan jahtimaille Mäntsälän metsiin. Viltsu ja Juhokin olivat mukana, kun läksimme porukalla sieniä metsästämään. Tänä vuonna puut ovat notkuneet omenoita ja sama yltäkylläisyys näkyi luonnossakin. Kankaat olivat aivan tulvillaan puolukoita. Niitäkin piti sitten tottakai aina välistä pysähtyä napostelemaan.

Mitä sieniin tulee, ensin törmäsimme rouskuihin ja tatteihin. Mutta annas olla, kun pääsimme vähän syvemmälle kuusien katveeseen. Aluksi löytyi pieni keskittymä suppilovahveroita ja siitä etiäpäin kävellessämme suppiksia tuntui löytyvän aina vain lisää ja lisää.

 Metsä täyttyi pian poikien ja ystävieni riemunkiljahduksista. Itsekin ihan hihkuin innoissani. Meistä kukaan ei ollut koskaan aiemmin törmännyt näin ylitsepursuavaan sienisatoon.

Retkellämme oli niin mukava jutustellakin yhdessä. Ilma oli suloisen raikasta ja maisemat ympärillämme vaihtelivat herkän kauniista naavataideteoksista uljaisiin, vanhojen puiden muodostamiin näkymiin. Naavat muodostivat kuvauksellisia pitsejään puiden oksistoihin, kuuset kurottivat korkeuksiin ja pehmeän kutsuva  sammalmatto vaihtui välillä veikeään jäkäläpeitteeseen. Aluskasvillisuus marjoineen, heinineen ja kanervineen toi silmäniloa ja rauhoittavaa tunnelmaa. Sienien etsimisjahti loi kutkuttavaa  jännitystä. Koimme löytäneemme oikean luonnon aarreaitan ja saimme kerätä täyttä tahtia aivan kylläksemme.

Illan alkaessa tummentua meillä kaikilla oli kantamuksia kilokaupalla. Kantamukset käsissämme suuntasimme vielä Niinan perheen keittiön pöydän ääreen. Niina on mainio kotikokki ja rakastaa  luonnon antimia, yrttejä, sieniä, kukkia ja marjoja, kuten minä ja Maikkukin rakastamme. Niina oli leiponut ihanan omenakakun itse poimimistaan ja hillostamistaan omenoista. Kakku oli aivan suussa sulavaa. Muutkin herkut kuten Niinan leipoma leipä olivat todella maistuvia. Teevaihtoehtoina oli tarjolla mustan teen lisäksi myös moninaisia Niinan poimimia luonnonyrttiteelaatuja. 

Oli niin mukavaa ja mikä parhainta varmasti taas pian keksimme tehdä jotain kivaa yhdessä. Lapsetkin nauttivat kovasti niin luonnosta kuin aikuisten seurasta ja huomiostakin. Syksy on oikeaa luontoihmisten kulta-aikaa!

Ystäväni Maikku, Juho ja alkuillan satoa. Tästä se sienenkeruutahti vaan vielä kiihtyi ja saalis
 kasvoi kasvamistaan.

Illalla riitti sitten edelleen puuhaa. Putsailimme porukalla sieniä kotona ja Vili lappoi suppiksia kuivalle pannulle, jossa ne saivat muhia omassa liemessään. Sitten ne jäähdytettiin ja Vili pakkasi niitä pusseihin ja laittoi pakastimeen. Talvella kelpaa tehdä sienikastikkeita ja -keittoja. 

Työn touhussa kuuntelimme musiikkia. Ja eivätkös lapset tietenkin keksineet laittaa välillä soimaan Risto Räppääjän Pakastaja Elvin laulua, jossa lauletaan" PUSSITA, PUSSITA, PAKASTA! PUSSITA, PUSSITA, PAKASTA..." :D

 Varsinkin suppilovahveroille kuivaus on myös erittäin hyvä säilöntävaihtoehto. Monina vuosina olemme saaneet äidiltäni kuivattuja suppilovahveroita lahjaksi. Niitä on tosi kätevää käyttää ja aromi on säilynyt upeasti. Tänä syksynä aion itsekin vielä myös kuivata suppiksia talven varalle.

Iltapalaksi söimme vielä jokusen tunnin uurastuksen jälkeen, mitäs muutakaan kuin suppilovahverosipulimuhennosta ja Niinan ihanaa leipää, jota saimme kotiinviemisiksikin. 

Olen jo pienestä pitäen rakastanut sieniä ja sieniretkiä. Äitini otti minut usein mukaansa mummolan sienimetsiin. Oi sitä iloa, kun koivikosta löytyi kauniita karvalaukkuja! Lapsuuteni retket muistuivat mieleeni, kun sain nyt taas itse puolestani seurata lapsieni sienestysintoa.

Sienillä on todettu monia terveysetuja. Niistä löytyy runsaasti erilaisia antioksidanttiyhdisteitä, jotka suojelevat elimistöämme hapettumisreaktioilta. Sienten antioksidantit kestävät myös hyvin kuumentamiskäsittelyä.

Sienet sisältävät vähän energiaa, mutta pitävät tutkimusten mukaan kuitenkin hyvin yllä kylläisyydentunnetta. Sienissä on myös paljon ravintokuituja kuten betaglukaania, jonka on todettu vähentävän haitallisen LDL-kolestrolin pitoisuutta. Samainen aine näyttää tutkimusten mukaan suojaavan elimistöä myös pahanlaatuisten solujen lisääntymiseltä. Sienet sisältävät kaikenkaikkiaan moninaisia immuniteettiamme vahvistavia ainesosia. Erityisesti Kaukoidässä on jo vuosituhansia osattu hyödyntää sieniä immuniteetin nostamisessa ja monien tautien ehkäisyssä.

Sienten proteiini on korkeatasoista ja sisältää kaikkia välttämättömiä aminohappoja. Sienet ovat usein myös vitamiini- ja hivenainepitoista ruokaa. Voidaankin sanoa, että sienten käytön lisääminen tekee hyvää yleiselle terveydentilallemme. On kuitenkin oltava tarkka siinä, että varmasti tunnistaa sienet, joita poimii. 

On kiinnostavaa opetella ja laajentaa aina pikkuhiljaa eri sienilajien tuntemustaan. Ja yhdessä oppiminen se vasta hauskaa onkin!

Suloisia syyspäiviä ja sienestysintoa teillekin armaat lukijani!

Ps. Suosittelen kaikille hienoa dokumenttia sähköherkkien ihmisten elämästä. Sitä voi katsella vielä jonkun aikaa YLE AREENASTA. Ohjelman nimi on Silminnäkijä, Sähköä paossa.

Mahtava pakuri

Mainion Endorfiinista voimaa - blogin Hepa kyseli joku aika sitten pakurista. Nyt pääsinkin sitten kunnolla tämän minulle rakkaan aiheen kimppuun. Pakurikäävän tarinaan on tullut vieläpä juuri miellyttävä käännekin.:

Viime joulukuussahan Evira kielsi pakurikäävän markkinoinnin syötävänä tuotteena. Kääpä oli kuulema uuselintarvike. Tämä taas ymmärrettävästi kimpaannutti terveellisestä ravinnosta innostuneet käävän  käyttäjät. Pakuriahan on käytetty satoja vuosia perinteisesti kansanlääkinnässä varsinkin slaavilaisissa maissa, mutta myös Suomessa. Toivo Rautavaarakin kirjoitti, miten pakuria on käytetty meilläkin jo pitkään mm  sota-aikana ns. tikkateen muodossa.

Evira selvitteli asiaa ja havaitsi, että todellakin: Pakurilla on merkittävä kaupallinenkin käyttöhistoria EU-alueella. Niinpä luvattiin, että pakurikääpää saa jälleen käyttää ravintolisissä ja pienimuotoisissa elintarviketuotteissa kuten teessä ja mausteissa. Monissa elintarvikkeissa pakuri säilyy kuitenkin edelleen kiellettynä ainesosana, kunnes sille myönnetään "uuselintarvikeasetuksen mukainen markkinointilupa."

Eteenpäin siis joka tapauksessa mennään! Tämä kommervenkkihän tässä välissä ei onneksi millään muotoa estänyt meitä totaalisesti pakuriin hurahtaneita nauttimasta päivittäistä juomaamme. Pakuriahan löytyi "kieltolain" aikaankin metsistä ja huippuputiikkien sekä nettikauppojen hyllyiltä. Paketeissa tekstit vain vaihtuivat milloin huumoripläjäyksiin milloin pakurin kosmeettisista käyttötarkoituksista kertoviin viesteihin.

Seuraava valaiseva kuva on napattu inspiroivasta M.E.:n Kesä-Suomi tutuks-blogista!

Pakuri soveltuu todellakin mainiosti myös kosmeettisiin käyttötarkoituksiin. Ja onhan tietenkin myös selvää, että jokainen voi käyttää kosmetiikkaa ja "kosmetiikkaa" omassa kodissaan ihan miten haluaa. Terveysbaarien tarjontaa tuo ankea kielto tietenkin rajoitti ikävästi. Onneksi edistystä sentään tapahtuu jatkuvasti!

Ja nyt lainaus suoraan Wikipediasta, josta käy ilmi pakurin synty eli tarkkaan ottaen kyseessä on sienen aiheuttama kasvannainen. Houkuttelevan kuuloista, vai mitä... ;)

"Pakurikääpä (Inonotus obliquus) on varsin yleinen lehtipuiden lahottaja koko maassa. Musta, hiilimäinen pakuri ei ole itse kääpä, vaan sienen aiheuttama kasvannainen. Pakurikääpää esiintyy yleisimmin hies- ja rauduskoivuissa, mutta tämä lahottaja voidaan tavata myös leppien ja pyökkien kyljissä. Kääpä muodostaa elävissä puissa mustan epämääräisen muotoisen lohkeilevan pahkan, eli pakurin, johon ei kehity itiöitä. Pakurikäävän itiöemät kehittyvät vasta puun kuoltua, jolloin itiöemät muodostuvat rungonmyötäisiksi sienen rungosta irroittaman kuori- ja puukerroksen väliin. Pakurikäävän tartunta tapahtuu kaikenlaisiin vioittumiin lehtipuiden rungoilla. Pakuria on tavattu usein esim. pakkashalkeamista, vaikka itiöiden levintää tapahtuu nähtävästi vain syksyllä. Yksivuotinen, litteä itiöemä ilmestyy kuolleen puun kuoren alle ja repäisee sen halki. Itiöstä kehittyneet sienirihmastot tunkeutuvat elävään puuhun kuoren vioittumien kautta ja tappaa puun yleensä 5-7 vuodessa."

Pakurikäävän käyttöhistoriasta

Pakuri on voimakas adaptogeeni, jonka käytön juuret ulottuvat kaikkein selkeimmin Venäjälle ja siellä erityisesti Siperiaan, jossa pakurikääpäteellä on hoidettu mm. syöpää, keuhkosairauksia ja diabetestä jo ainakin 1600-luvulta lähtien. Suomen puoleisessa Karjalassa pakurikäävällä on hoidettu  perinteisesti monia vaivoja kuten flunssaa, lapsettomuutta ja syöpää.  Pakurikäävän käyttöhistoria ulottuu myös ihmiskunnan kaukaiseen historiaan. Esimerkiksi tuhansia vuosia sitten Alpeille jäätyneen eränkävijän "lääkevarastosta" löytyi... mitäpä muutakaan kuin pakuria!

Pakuri sisältää lukuisia terveyttä edistäviä aineita

Puilla ja lahottajasienillä on jatkuvasti käynnissä kemiallinen sotatila. Ja sodissahan pistetään yleensäkin kaikki paukut peliin. Se, mikä on puulle haitallista voi olla hyvinkin hyödyllistä ihmiselle. Pakuri sisältää satoja vaikuttavia aineita, joitten kaikkia vaikutuksia ei vielä edes tiedetä.

Pakurin aktiivisesti vaikuttavia aineita ovat yleisimpien vitamiinien ja hivenaineiden lisäksi mm betuliinihappo, betuliini flanosterolit, beetaglukaanit, lanostanoidi tripenoidit, polysakkaridit, xylogalaktoglukaani, germanium, melaniini,  inositolit, laktonit, saponiinit ja liukoiset lingiinit.

• Pakuria on käytetty tuhansia vuosia ilman havaittuja vaarallisia sivuvaikutuksia. Joillekin harvoille sieniallergisille pakuri ei välttämättä sovi.Yleensä se sopii kuitenkin hyvin lähes kaikille.
• Pakurikäävästä on tehty lähemmäs 2000 tieteellistä tutkimusta, joissa on havaittu lukuisia terveyttä edistäviä vaikutuksia.
• 1984 tohtori Kirsti Kahlos teki Helsingin yliopistossa tutkimuksia, jotka osoittivat pakurikäävän toimivan sieniä, viruksia ja syöpäsoluja vastaan
• Useitten terveysgurujen mukaan pakuri onkin yksi maailman voimakkaimmista syöpäsoluja vastustavista luonnonantimista ellei jopa voimakkain.
• Pakurikäävän lisää tehokkaasti elimistöämme puolustavien tappajasolujen aktiivisuutta.
• Pakuri suojelee solujamme vapailta radikaaleilta sekä edistää DNA:an korjaamista mm lisäämällä  interferonien tuotantoa.
• Pakurikääpä voimistaa immuniteettiamme ja taistelee taudinaiheuttajamikrobeita vastaan.
• Kaikki elimistömme tarvitsemat välttämättömät aminohapot löytyvät pakurista.
• Pakuri suojelee tehokkaasti solujamme vapailta radikaaleilta ja lisää interferonien tuotantoa, mikä taas vaikuttaa positiivisesti DNA:mme korjaamiseen.
• Pakurin vaikuttavat aineet puhdistavat ja vahvistavat maksaa sekä parantavat ruuansulatusta.
• Pakuri edistää silmien ja käpyrauhasen terveyttä.
• Pakurikääpä sisältää myös hermoston kasvua ja uusiutumista tukevia ainesosia.
• Japanissa pakuria käytetään paljon ihon eheyttämiseen sekä pigmenttivirheiden korjaamiseen.

Pakurikäävän ORAC-arvosta

 ORAC-arvo (Oxygen-Radical-Absortion-Capatity 100 grammaa kohti tuotetta)  kertoo paljonko kukin ruoka-aine sisältää antioksidantteja, jotka suojaavat elimistöämme vapaitten radikaalien hyökkäyksiltä. Antioksidantit vahvistavat kehomme toimintaa mm ylläpitämällä verenkierron ja sydämen toimintaa. On arvioitu, että kehomme tarvitsee vähintää arvon 3000-5000 verran antioksidantteja päivässä ja suuren rasituksen alla tai urheillessamme vieläkin enemmän.

Pakurikäävän ORAC-arvo on todella korkea:  54,452!

Kun verrataan pakurin arvoa joihinkin tunnettuihin terveeellisiin ruoka-aineisiin, niin pakurihan nousee arvoon arvaamattomaan.

Raaka pinaatti 1,260

Mustaherukka 2,036

Mustikka 2,400

Acai-marja  18,500

Marjoilla on pienemmät ja hentoisemmat juuret, mutta suuret lehtipuut, jotka ovat jo itsessään usein monin tavoin lääkinnällisiä, keräävät ravinteita syvältä ja laajalta alalta useita vuosikymmeniä. Tähän tilanteeseen pakurikääpä sitten iskee tiivistäen ja muokaten käyttöönsä puitten kauan itseensä imemiä ravinteita. Ja mikä parasta: lopputulos kasvi- ja sienimaailman kiihkeistä taistoista ja ponnisteluista on otettavissa haltuumme.:

 PAKURI SIIS HUIKEAT 54, 452!

Miten pakurin käyttö alkaa yleensä tuntua omassa olossa:

Monet terveen elämän tiennäyttäjät kuten Daniel Vitalis ja David Wolfe ylistävät pakurikäävän mahtiominaisuuksia. Pakurikääpätee lisää elinvoimaisuutta ja parantaa selvästikin vastustuskykyä. Vaikutukset huomaa yleensä olossaan jo parissa viikossa. 

Säilyttäminen

Säilytetään mieluiten kannellisessa tummahkossa lasipurkissa valolta suojattuna.

Pakuritee

 Tee keitetään mieluiten lähdeveteen, kaivoveteen tai juomakelpoiseen järviveteen. Pakurikäävän vaikuttavien aineiden kerrotaan imeytyvät parhaiten luonnonveteen. Hanavesi on puhdistettu kemiallisesti yleensä  kloorilla tai sen johdannaisilla. Vesijohtovesi on myös usein kovaa. Puhdas luonnonvesi on yleensäkin parasta vettä!

Keitettäessä paras väline on  lasikattila. Siinä on myös hyvä säilyttää tee myöhemmin jääkaapissa. Teräskattilassa säilyttäessä teräksestä voi liueta haitallisia aineita teehen. Yleensäkään mitään ruokia tai juomia ei kannattaisi säilytellä metallisissa astioissa.

Pakurin keittoon!

Pakuriteetä keitetään viitisentoista minuuttia tai pitempään. Teen voi myöhemmin lämmittää uudelleenkin. Kerran tehtyä teetä ei kuitenkaan kannata varsinaisesti keittää enää uudestaan. Samaa pakurikääpäpalaa voi käyttää useammankin kerran. Jos keität teetä joka päivä, voit jättää pakurikäävän palan teehen. Jos teet teetä harvakseltaan, voit kuivattaa käävän välillä.

Pakuriteetä voi juoda kylmänäkin jääteen tapaan. Käytämme meillä teetä usein myös smoothieitten perustana. Varsinkin vahvaksi keitetyn pakuriteen joukkoon on mukava lisätä hieman hunajaa. Hunaja kannattaa kuitenkin laittaa vasta juoman vähän jäähdyttyä, jotteivät hunajan terveelliset ainesosat häviä tai vähene liiassa kuumuudessa.


Pakuri on ehkä parasta, mitä luonto terveydeksemme tarjoaa. Nautitaan siitä! :)

Kiitokset Viltsulle koivukuvista! 

LISÄÄ TIETOA PAKURISTA (CHAGA):


David Wolfe on Chaga (24:11)

http://www.survivaltopics.com/survival/the-chaga-natures-medicinal-mushroom/

http://www.chagamushroom.com/

http://en.wikipedia.org/wiki/Chaga_mushroom

http://ezinearticles.com/?Discovery-of-Chaga-Tea-Health-Benefits&id=3035535

http://teaforcancer.com/

http://www.youtube.com/watch?v=2lMs7iuY704

Bloggaamisen seurauksia ja sadonkorjuuta

Enpä arvannutkaan, mitä kaikkea elämääni vielä tulisikaan, kun aloitin bloggaamisen helmikuussa. Paljon uutta on tullut opittua, moniin mahtaviin ihmisiin tutustuttua... Vähän aikaa sitten, elämä yllätti  taas iloisesti.

Arvatkaapa mikä käänne: Eräs blogikirjoituksiini tutustunut ihminen kysyi, haluaisinko ryhtyä toimittajan, taustatoimittajan ja kielenkääntäjän tehtäviin. Olin tosi yllättynyt ja innostunut, halusin heti tarttua haasteeseen ja sillä tiellä nyt ollaan.

Kirjoittelen usein erilaisten tekijöitten vaikutuksista terveyteemme, käännän englanninkielisiä tieteellisiä artikkeleita, referoin erilaisia tutkimuksia, haastattelen kiinnostavia ihmisiä jne. Yksi pieni valokuvausjuttukin jo oli. Jatkan edelleen intohimolla klassisen homeopatian harjoittamista, mutta nyt elämääni on tullut uusiakin jännitystekijöitä...Hmm, esim dead linet, ajat, jolloin töitten pitäisi olla valmiita.

Jotenkin niin hassua tämä kaikki noitten hitaasti soljuneiden aikakausien jälkeen.Yritän kuitenkin  järjestää ajankäyttöni niin, että elämä tuntuisi sopivan leppoisalta ja kaikelle tärkeälle jäisi aikaa. Toimin free lancerina, joten työt ovat aina tavallaan keikkoja tai urakoita. Kiinnostavaa on ollut ja olen kiitollinen tästä mahdollisuudesta.

Välillä käytän töissäni ihan kynää ja paperia, mutta usein myös tietokonetta. Tiedän ja huomaan olossani, ettei minun kannata olla kovin pitkiä aikoja koneella, joten kun on tullut painettua jokunen tunti hommia tietsikalla, niin sitten ei enää kannata muuten paljon nettimaailmassa seikkailla.

Teki mieleni kertoa tämä teille, mikäli välillä vähentyneet blogivierailuni tai ajoittainen hiljaisuus blogissani alkaisivat ihmetyttämään. Saattaa olla, että välillä bloggaan tiheämpään ja sitten voi tullakin taas vaihteeksi pitempi tauko. Silloin arvata saattaa, että joku kinkkisempi teksti on työn alla tai olen uppoutunut homeopatian mysteereihin. Bloggaaminenkin on kuitenkin mukavalta tuntuva osa elämääni ja  haluan jatkaa sitä itselleni sopivaan tahtiin.

Olen ollut pienestä pitäen kiinnostunut niin monista asioista. Olen rakastanut kirjallisuutta, runoutta, luonnontieteitä, luontaislääketiedettä, terveellistä ravintoa käsittelevää kirjallisuutta, homeopatiaa, psykologiaa...vaikka mitä ja ihan vain huvikseenkin. Englanninkielistä kirjallisuuttakin on tullut viime vuosina ahmittua aika usein. Yhteen aikaan luin paljon lääkäreitten ammattilehtiä, siis ihan tiedon janosta ja oppimisen nautinnosta. Heh, hupinsa ja harrastuksensa kullakin... Vaikka minua on joskus moitittukin siitä, että vähän kaikki kiinnostaa liikaa... kaikki, mistä ei kuulema pitänyt olla minulle mitään hyötyä... niin nyt huomaan, että tästä kaikesta onkin ollut etua juuri siihen, mitä nyt teen ja mitä kaikkea vielä aion tehdä. Niin, että säkällä ne laivatkin seilaa. :)

Marjat senkun säilyvät vaan osana jokaista päivääni. Pensaat pursuavat edelleen noita mehevän tujuja marja-aronioita, oikeita antioksidanttipakkauksia. Ja hyvä niin: Huomaan ihan selvästi, että aronioitten jatkuva puputtaminen on selvästi vahvistanut silmiäni. Kestän nyt entistä paremmin tietokonetta. Toinen silmille erityisen hyvää tekevä marjahan on mustikka, jota varsinkin talvisin käytämme lähes joka päivä. Siippa on jotenkin erityisen innostunut erilaisista marjajauheista, vaikka meillä kasvaa omiakin marjoja paljon. Mutta tyrnit ovatkin niin pieniä vielä, että marjasatokin jäi vielä tosi vähäiseksi. Laittelenkin sitten ihan ostettua tyrnijauhetta usein moniin smoothieihin. Kotimaiset omenat ovat nyt suurta herkkuani ja pojatkin syövät niitä usein. Tykkäämme erityisesti hieman happamista yksilöistä. (Niin, että kaikki sellaisiksi tunnustautuvat tänne vaan. ;) )

Näin sienisadon ollessa hulppeimmillaan on ollut tosi hauskaa poimia noita metsän aarteita. Kun löytää oikein valioyksilöitä, niin saa kokea aitoa metsästämisen riemua. Joelin kanssa löydettiin taas kunnon keskittymä kauniita punaisia haperoita, olivat vielä loistokuntoisiakin. Pannulla pieni haudutus ja maistuvaa tuli.

Joel ja Juho kutsuttiin kivalle sieniretkelle ystävien kanssa ja he kantoivatkin kotiin oikein mahtavan saaliin. Paistoimme sitten upeita lampaankääpiä ja tatteja sekä kiehauttelin kangasrouskuja. Huomenna olemme ystävieni kanssa lähdössä vähän kauemmas sieniretkelle. Varsinkin keskimmäiseni odottaa reissua ihan täpinöissään. Oivia sienestäjiä ovat kyllä koko katras jo. Tuntevat paljon ruokasieniä ja näöltä ne pahimmat myrkkysienetkin. Sienikirjat ovat meillä kuluneet käytössä ja tutkailemme niitä välillä porukalla.

Söin muuten elämäni parhaat kanttarellit, kun sain ystävältäni Maikulta lahjaksi mahtavan satsin juuri poimittuja kullankeltaisia, isoja ja niin nätisti puhdistettuja sienten aatelisia. Ne ovat poikienikin lempiherkkua. Heillä on aina tarkat ehdotukset, miten ne olisi parasta valmistaa.Vilikin tekee  usein mielellään sieniruokia. Ehkäpä tänäänkin taas tulee mentyä metsään ja jospa löytäisin vielä pakurikääpiäkin. Aion tähyillä silmä tarkkana.

Värikylläisiä syyspäiviä kaikille! :)