Hän on Herra Ketara!

Kaikki Pipsa Possun fanit tietävät Herra Ketaran, tuon "Onpas se kohtuullisen kookas!" -hämähäkin. Herra Ketara muusanain lähdin sitten värkkäämään ensimmäistä applikointiani. Uudella leuhkalla Berninallani applikoi kuin unelma ;)

Jaloista halusin hämähäkkimäiset, sellaiset vähän piipunrassimaiset. Ajattelin myös, että hämähäkkiä applikoidessa mahdolliset (lue: todennäköiset) virheet ja kämmäämiset saisi vähän anteeksi, hämiksethän eivät ole sliipattuja vaan rouheita (onko tuo oikea sana tähän... päätän, että on). Ketara siis on ehdoton Neit Moon feivoritti (finglish, yääääääääk, I make myself sick)! Ja nämä housut siis ainakin käyttäjätyytyväisyydessä läpäisivät sertifikaatin saamisen rajat.

Oikeasti Ketaralla on vaan valkoiset silmät, ei mustuaisia silmämunien kohdalla, mutta jotenkin oli niin vaisun näköinen ilman, joten surautin ne mustuaisetkin.

Kunnollista kuvaahan en sitten ehtinyt saada, sillä neiti oli taas niin nopea liikkeissään ja ehti vielä kusastakin housut kiitokseksi kaiken päälle. Niitähän ei saanut ottaa pois jalasta ja pissahätä oli jo niin suurenmoinen, että housut kustiin potan viereen. Jipii.

 

Lisään tähän vielä kaverin tytölle tekemäni Mikki-hupparin. Koko 140 cm, kankaat Eurokankaan kilolaarista (just riitti se pala!) ja kaava Ottobe 4/2007, muokkailin kaavaa oman mieleni mukaiseksi, jälleen.

Koettelemusten kukkaro

Tein ensimmäisen kukkaroni. Tietysti muutamien ylimääräisten ähellysten saattelemana, olisihan se ollut muutoin liian helppoa. Kuten heinänteko. 'Helppoa kuin heinänteko' -sananlasku on yksi suosikeistani. Yllättäen, kiteytyyhän siihen pieni ironinen sävy, heinäntekohan on ihan hiton vaikeaa, viikatteen viuhuttaminen on taitolaji. Ja heinänteossa osaavalle ja kokeneelle se onkin helppoa. Kielemme iloja nämä sananlaskut, kun ovat niin monitulkintaisia. Missä muissa kielissä/kulttuureissa viljellään yhtä paljon sananlaskuja? Kertokee, mien tiiä!

Takaisin pääraiteelle.  Pientä tuskanhikeä aiheutti kankaan liimaaminen kehykseen. Tästä mesessä tuhisinkin teon aikana kaverille. Tein kyllä asiasta itselleni isomman mörön kuin se sitten olikaan. Liimaaminen oli helppoa, ensimmäisen puolen tehtyä tiesi tasan tarkkaan, mikä on se liiallinen määrä liimaa.. grrr... että Sirkka Sössijä ehti tähänkin. Onneksi liiman kuivuttua pienet kosmeettiset ongelmat suurimmaksi osaksi hävisivät, yksi kova liimakohta jäi kankaaseen pussin ulkopuolelle (eikä sitä ollenkaan huomaa, paitsi minä kun tiedän että se on siinä!).

Suurimman kirosanaryöpyn aiheutin itse itselleni siinä vaiheessa kun pussi oli valmis ja tajusin, että Unelma Unohtelija jätti UUDEN, HIENON, LEUHKAN, SUPER-ÖKYN labelin ompelematta. Grrrr... Jouduin vähän muokkaamaan toista sivusauma ja inhoamallani ratkojalla leikkimään, joten avattuani sisäpuolen saumaa, lisäsin labelin sitten sisälle. Eipä se olisikaan ulkopuolelle mahtunut muualle kuin kaareen, mutta se nyt mahdoton paikka lisätä kun liima kuivunut yön yli.

Tosi kätevä loppujen lopuksi tämmöinen pussukka on tehdä, jos tekee sössimättä. Voin lohduttaa itseäni, että jos päin persettä tekemisellä oppii parhaiten, taidan kohta olla ihan helkkarin pro! Ja tuo liima muuten pitää!!! En olisi uskonut. Tämä pussukka lähtee kaverille, oli Facebookin käsityöhaasteen tekeleeni. Käyttäjäkokemuksia kestosta sitten odotellessa.

Ihanalla Fabric rehabin kankaalla päällypuoli. Vuori Tildaa. Sinooperista kehykset. Mallista en voi ottaa täysin krediittejä itselleni, olen mukaillut tätä ohjetta. Yleensä teen laukut ja pussukat perstuntumalla ja modailen ohjetta tehdessäni, niin tämänkin kanssa. Esim. alunperin kääntöaukon jätin kaaren alle jäävään osaan, en pohjaan kuten ohjeessa, tulee siistimpi. No pohjanhan jouduin sitten avaamaan (grrrrr...) kun piti korjata omaa silmää haittaava kohta.

Ai vähemmän lätinää, enemmän kuvia? Oukki doukki.

Tässä näkyy labelin toinen puoli, toisella puolella -krhmm- "taiteilijanimeni". Tuo handmade näyttää välissä ihan kuin siinä lukisi hardmade! Tosin, välissä hommat tuntuvatkin, että sillä tyylillä tulee hoidettua!

..pienet perässä

Vanhempien ullakolta löytyi siskon ompelukone. Kyllä Neiti Moo ilahtui! Nyt on sekä äidillä että tyttärellä uusi ompeluvehje!

MAHTAVA! Ja se on mun oma.

Niin myötä- kuin vastahäpeässä!

Mitä on myötähäpeä? Millainen ihminen sitä tuntee, millainen ihminen ei tunne sitä? Miksi sitä tunnetaan?

Kun joku nolaa itsensä aivan megalomaanisen urpåsti, miksi ihmeessä toinen tuntee häpeää toisen puolesta? Vielä siinäkin tapauksessa (ja silloin ehkä vielä enemmän) kun itse urpå ei tajua hävetä tai ei huomaa mokanneensa/olleensa ääliö tai tökerö! Vai onko myötähäpeä sitä, että tuntee häpeää toisen kanssa? Mitä se häpeä on, kun itse urpå ei koe häpeää mutta minä koen? Ylimielistä paremmuudentunnetta siitä, että "olen parempi kuin tuo ja voi jessus olishan ton pitäny tajuta että NOLO kommentti, onneksi olen itse näin fiksu enkä lauo tollasia!"?...njää, en usko että se on ylimielisyyttä. Jos se olisi sitä, silloin ei tuntisi häpeää, näin minun logiikallani. Ilkkuisi mielessään vaan toisen ääliömäisyydelle.

Onko myötähäpeä samaistumista? "Onneksi en laukaissut itse noin typerää kommenttia, voisi sattua itsellenikin tuo nolo tilanne." Tämän samaistumisen teorian voisin niellä kyllä muuten, mutta kun myötähäpeää voi tuntea myös sellaista kohtaan, johon ei (ainakaan tietoisesti) samaistu ja josta ei pidä pätkääkään. 

Vai onko se joku ryhmäjuttu? Johonkin samaan ryhmään kuuluva, joka laukoo typeryyksiä ja josta ei pidä, herättää myötähäpeän vyöryaaltoja. Onko se riittävä yhdistävä tekijä, että kuuluu samaan ryhmään? Ajatus, että minut ja tuo tollo luetaan samaan porukkaan? Esimerkiksi muutama suomalainen ulkomaalaisten keskellä, joukossa tollo suomalainen joka laukaisee typeryyden, useampikin suomalainen myötähäpeää tätä urpåa. Tai opiskelijayhteisössä yksi törppö, muita hävettää tämän tekoset, toivotaan että osaisi pitää naamansa kiinni.

Tähän väliin pikainen googlaus sanalle myötähäpeä ei avannut termin syvyyttä. Mietin, onkohan ilmiötä tutkittu. Melkein kaikkea on. Ehkä tätäkin. Jos löytyy superhypermaxiturbokultapläjäys tietoa myötähäpeästä, linkatkaa!

Ja mielelläni kuulen muittenkin näkemyksiä aiheesta!

Apina ja leijona

JNY Designin apina+leijona-kuosi pääsi pikkumiehen paidaksi. Kaava on Ottobre 3/2010, modasin bodyn kaavan paidaksi kun ei sattunut olemaan painonappeja bodyn tekoon, heh! Tämä on ensimmäinen kirjekuorikaula-aukkoinen tekeleeni. Oli kyllä helppo hommeli. Lasten hiharesorit on muuten aivan RASITTAVAT tehdä kun tilaa siinä on niin vähän. Saumurin perään haikailin kun lainakoneella tein ja joustinneuloksen asetukset menivät totaalisesti päin persettä.

Toivottavasti kelpaa vesselille! Ajattelin samaa kuosia tempasta vielä myssyn päälle kun kangasta on.

Olisi ehkä (taas) pitänyt panostaa kuvaukseen ja asetteluun...

Nuo seitkytlukulaiset väriyhdistelmät ei oo kaikkien juttu. Itse tykkään tuosta kuosista kyllä. Tosin kokopukua en siitä tekisi, se olisi mielestäni liian levoton. Kun ostin kankaan, ajattelin tehdä siitä omalle tytölle paidan. Jotenkin kangas alkoi näyttää silmissäni pojan vaatteelta. Tai ehkä paremminkin niin, että ei Neiti Moon vaatteelta, osaan kuvitella tuon kuosin kyllä muutamalle tytölle. 

 

Nyt kun kuoseista jauhan, niin pitääpä mainostaa oululaisen Ruttu-Nuttu -blogin supertaitavan Annikan töitä! Hän on suunnitellut NÄMÄ mielettömän upeat kankaat! Neiti Moolla on tuo kettupaita ja tulossa myös lintutunika. Nam.

*Muokkaus*
Lisätään nyt tuo valmistunut myssykkä vielä:

 

Paluu töihin

Vähän jännittää. Vajaan kolmen viikon päästä menen töihin. Osaanko enää mitään? Ja miten Neiti Moo pärjää kotona sairaslomalla olevan isin kanssa? Ja pystyykö isi hoitamaan Moota leikkauksensa jälkeen? KÄÄK! 

Sinänsä töissä ollessa minulla on aina kohtuullisen smoothy olo, kaikki ongelmat kyllä yleensä selviävät ja kysyvä ei tieltä eksy. Jännittää silti. On myös ihan uusi paikka kyseessä eikä se työnkuva ole minun omaa erikoisalaani vastaavaa. Koulutukseni kyllä valmistaa kohtaamaan vaikka ja mitä, että minun PITÄISI tietää ja PITÄISI osata myös tämän suuntauksen hommia jotenkin. Noo... noooorjalaisneule... kohtahan se nähdään!

Kuvittelen, että minulla on kohtuullisen hyvä ongelmanratkaisukyky, sellaisen kanssa pärjää aika monessa paikkaa. Saahan sitä tietysti kuvitella! Kuvittelenhan olevani myös ihana ja viksu ja mitä vielä... saa pudottaa maanpinnalle (tuo siis tarkoitti sitä, että jumaliste turpa kiinni jos oot eri mieltä ja vapaasti saa kehua ja suitsuttaa jos ja KUN on samaa mieltä).

No se työ, se on AH! päivätyö. Siinäpä olikin suunnilleen kriteerini tämän työn hankkiessani. Olisin halunnut kyllä sitä omaa alaani, mutta se ei nyt ollut mahdollista, joten tätä kokeillaan sitten. Yritän, yritän, yritän avoimin mielin mennä ja ottaa vastaan tulevan.

Mietinköhän päivät siellä töissä sitten, että mitä Moo ja isinsä tekevät kotona? Ja kun kotiin pääsen 15.30 niin onko Moo yhä yöpaidassa hillumassa? Luotan kyllä tuohon mieheeni, että saa ruokittua lapsen ja leikkii ja pitää seuraa hänelle, mutta toivon, että yrittäisi olla sillä tavoin aktiivinen lapsen kanssa, että olisivat pihalla ja leikkisivät muitten lasten kanssa myös. Etteivät kotona sisällä istua tössöttäisi koko kesää... Kuvittelenko äitinä olevani ehdottoman paras hoitaja lapselleni? Kuvittelen.

Hello Kitty -hattu

Tämä kesäkotsa tulee kummitytölleni. Tuota Hello Kitty- kangasta oli viiden metrin pumaska, joten siitä saa vaikka mitä. Kaava tähän lakkiin löytyy Ottobre Designin sivuilta, sieltä tulostettavista ilmaiskaavoista. Tällä kaavalla en tykkää tehdä noita kokolierisiä hattuja, sillä JOKIN aina menee niiden kanssa pieleen. En tiedä miksi! Vaikka olisin aivan supertarkka saumavarojen kanssa ja vaikka kuinka huolellinen ommellessa, jonkin menee aina koossa pieleen! Tästäkin tuli suurempi kuin piti. No, onneksi niin päin. Kiertääpähän ainakin ilma.

Hello Kitty -mekko, vol. 1

Nyt tuli näppästyä hyvin pikaiset kuvat kun akku oli lopussa kamerasta (ja joku nopsasorminen kaksivuotias oli vielä ehtinyt lämiä linssin sormellaan).

Tästä mekosta on siis tulossa vielä osat 2 ja 3. Tämä kyseinen mekko on menossa Neiti Neelle. Hän on vähän lyhyempi kuin Neiti Moo, jonka mekko on helmaa vaille valmis.

 

Ihanat ballerinat!

On kevät! Sen tietää muun muassa siitä, että kivat kesäkengät tulevat kauppoihin. Tietysti tämä Imelda lankesi jo yksiin. Herkullinen kuosi!

 

Käsityöhaasteen osat 1 ja 2

Silmät kiinni Heidus ja B. Wisser! (Okei kurkkikaa sitten...)

Nämä tekeleet kuuluvat erääseen käsityöhaasteeseen, jossa pitää luoda viidelle jotain. Se voi olla mitä vaan itse tehtyä. Pistin sitten Brotherin laulamaan. Tällä kertaa se pysyi nuotissakin.

Heiduksen pussi:

Tehty Marimekon kankaasta Ananas. 

B. Wisserin pussi on sukkapuikoille:

Kangas on palalöytö männävuosilta jostain.