Lomareissulla matkasimme mm. Muumimaailmassa, Korkeasaaressa ja pikayllärikeksintönä Hilarius Hiiren kotona. Ja se paikka vasta positiivinen ylläri olikin! Ja tämä bloggaus koskee siis ko. paikkaa.
Mies palasi lomareissulta minua ja Moota aiemmin kotiin. Mies lensi ja me Moon kanssa olimme siis autolla liikkeellä. Vaikka Moo onkin tosi tosi reipas matkustaja (osa kiitosta menee kannettavalle DVD-soitimelle), päätimme hieman katkaista matkaa ja yöpyä jossain Jyväskylän seudulla. Googlaamalla löysin ihan vahingossa Peurungan, josta en ollut koskaan mitään kuullut.
Hilarius Hiirtä Moo on joskus tv:stä katsellut ja ajattelin, että pysähdytään siinä sitten. Hieman ajattelin, että millainenkohan tuokin paikka on, kun siitä ei kukaan ollut koskaan mitään kuullut enkä ole sitä koskaan nähnyt mainostettavan. Ehkäpä markkinointi on suunnattu Jyväskylän alueelle? Hilariuksen koti on ensimmäisen kerran ollut avoinna kesällä 2010.
Paikkahan osoittautui aivan ihanaksi positiiviseksi yllätykseksi! Hotelli oli iso (ajattelin jotenkin ennakoivasti, että varmaan jokin pieni ja kämänen) ja huone oli tosi kiva. Hotellissa oli paljon erilaisia kuntosaleja ja muitakin liikunnanharrastusvaihtoehtoja. Iso ja hyvä leikkihuone oli, ajanvietteeksi pelejä yms. Uimaranta oli kiva ja soveltui kaiken ikäisille. Leikkipaikkoja lapsille riitti. Miljöö oli kaunis ja rauhaisa järvenranta, josta lähti metsäistä lenkkipolkua yms. riittämiin. Hotelli oli kylpylähotelli, mutta itse kylpyläosa oli rempassa ja se valmistuu tämän vuoden loppupuolella, joten ei muuta uimista tällä kertaa kuin tuo lämmin Peurunkajärvi.
Kommelluksittahan emme tätäkään reissua sitten suorittaneet... Erittäin negatiivinen yllätys oli se, että juuri kun olimme Moon kanssa käyneet uimisen jälkeen suihkussa huoneessamme ja olimme kumpikin alasti, avautui huoneemme ovi!!! Saksalainen vanha setä avasi oven omalla avainkortillaan! Ja samantien sulki sen kiireesti. SÄIKÄHDIN IHAN ÄLYTTÖMÄSTI! Äkkiä pyyhettä päälle ja kurkkimaan käytävään, että mitä ihmettä se oli. Siellä muutaman oven päässä setä entschuldigungia höspötti ja ties mitä päälle (riitti oma lukiosaksa sen antieeksipyynnön tajuamiseen). Varmaan oli unohtanut oman huoneensa numeron ja kokeili sillä käytävällä kaikki ovet. Otin siinä ymmärrettävästikin pikkasen kierroksia (minut tuntevat voivat vain kuvitella tämän tapahtuman kierroksenottovauhdin ;) ), äkkiä vaatteet päälle itselle ja tytölle ja hyvin äkäisenä respaan! Respassa myönnettiin reilusti virhe, jota ei olisi saanut tapahtua (ukkelille siis oli vahingossa jotenkin koodattu kortti myös meidän huoneeseen), huoneen kaikki kortit peruutettiin ja meille tehtiin uudet kortit. Ja pyydettiin kovasti anteeksi tapahtunutta. Saimme korvaukseksi syödä ja juoda hotellin ravintolassa ihan mitä vaan rajoittamattomaan laskuun sekä saimme ilmaiset liput Hilariukselle. Tosi paska homma siis tuo, toki inhimillistä, mutta säikähdytti ja Mookin ihmetteli kovasti tapahtunutta. Pyysin Moolta anteeksi, että äiti kiroili (kiroilen hyvin harvoin tytön kuullen), johon respan setä tuumasi, että "nyt kyllä äitillä on ollut tosi hyvä syy kiroiluun!"
Hauskuutta tähän tapaukseen toi se, että odottaessani respassa omaa vuoroani myrskynmerkkinä, Moo seisoi vieressäni kädet lanteilla kuin mikäkin Justiina :D Kevensin itse asentoani ja yritin olla vähän normaalimpi. Mutta tajusihan tyttökin käytöksestäni, että tällaista ei pitäisi tapahtua ja muisti latoa respan sedälle kädet yhä justiinasti lanteilla, että " Me kerrotaan isille, että joku mies tuli meidän huoneeseen omalla avaimella!" Jos en olis itse ollut sillä hetkellä niin vihainen, olisin revennyt ihan täysin!!! Pelottavaa uhkailua 3,5-vuotiaalta :D
Se kaikista mahtavin juttu Moon mielestä: Hilarius Hiiren koti! Tämä paikka oli hänen mielestään Muumimaailmaakin parempi! Äiti tykkäsi myös :) Kooltaan Hilarius-puisto ei ollut suuri, mutta suurin anti oli sen valtavan ihana henkilökunta ja yksilöllinen ote. Saavuimme heti avaamisaikaan puistoon ja heti meidät vastaanotti Lauri, joka lähti esittelemään Moolle Hilariuksen ja muiden hahmojen huoneita.
Aivan ihana henkilökunta; lapsilta kysyttiin heidän nimensä ja puhuteltiin heitä nimillä, vastavuoroista kommunikointia, eikä vain yleistä lätinää. Täällä hahmot leikkivät lasten kanssa ja juttelivat kaikessa rauhassa, kuuntelivat lapsia.
Hilarius kysyi Moolta, mistä ollaan tultu ja vei hänet kellariin, jossa esitteli limutehdastaan. (Moo kävi hyvästelemässä Hilairuksen vielä lähtiessämme ajelemaan kotiin päin, ja vielä silloinkin Hilarius muisti Moon nimen, minusta aivan ihanan henkilökohtainen kokemus lapselle. Varsinkin jos vertaa übertäyteen Muumimaailmaan, jossa pääsee ehkä vähän halaamaan hahmoja.)
Yksi hahmoista, Sirkustirehtööri rouva Koipeliini oli Moon mieleen. He juttelivat yhdessä pitkään ja keinuivat yhdessä.
Sateisen päivänkin varalle oli varauduttu: Pölkin talo -nimisessä talossa oli pienen myymälän lisäksi useita leikkihuoneita. Isommille lapsille oli konsolipelihuonekin. Mielestäni tämä Hilariuksen paikka sopii hyvin 3-5(6)-vuotiaille.
Hahmot osasivat myös esiintyä, (muistaakseni) kaksi kertaa päivässä he esittävät puolen tunnin mittaisen esityksen ja taisi olla myös kaksi kertaa päivässä myös leikittävät lapsia esiintymislavalla (Moon mielestä ehkä huikeinta!).
Leikkihommelit olivat niin ihania, että Moo melkein lavalle asti tunki (keltaiset vaatteet) :D Hyppelivät piirileikkiä ja ties mitä hahmojen kanssa.
Vahva-Viivi, maailman toiseksi vahvin tyttö!
Me ehdottomasti mennään uudestaankin Peurungalle, ihan huippu kokemus! No, lukuunottamatta sitä saksalaissetä-tapausta :/ Ja kun se kylpyläkin valmistuu ensi kesäksi, niin vielä kivempaa!